"Jos ei Suomessa pärjää aika hyvin yhdellä kokopäivätyöllä niin suurella todennäköisyydellä syy on omissa elämänvalinnoissa- ja tavoissa."
Inderes keskustelut joku keskustelijoista
Jo itse tiedän monia matalapalkkaisia yhden kotitalouden työssä puurtajaa, jossa pelkästään vuokra vie ison potin. Siihen, kun lisätään että henkilö on joutunut ottamaan vaikka pientäkin opintolainaa, jotta pystyy opiskelemaan, esimerkiksi lähihoitajaksi. Ja, jos ei ole vanhemmilta mahdollisuutta auttaa taloudellisesti tai ei ole sitä kuuluisaa "amerikan tätiä", jolta tupsahtaa mojova yllätys kuin taivaan kuu loistaa yöllä pimeydessä hohtaen valoa, niin koville ottaa.
Nyt puhun siis kaupunkissa elävää (otetaan vapaaehtoisesti Helsinki pois kokonaan luvusta, se on jo niin överi kallis), yhden henkilön taloudesta, kaksin voi vielä jotenkin sinnitellä, jos toisella on yhtään vähän pienempi palkka, niin vielä menee, kun se juusto ja leipä voidaan ostaa puoliksi, mutta muutoin parempikin talouden hallitsija ja laskutaidoiltaan etevä, ja luova soveltaja voi olla todella tiukulla, jopa niin tiukilla, että se alkaa käymään henkisesti raskaaksi, koska hänellä ei ole varaa osallistua muiden kaverien esim. pieniin naapurikaupunkiin suuntaaviin matkoihin tai edes lähteä kahville kahvilaan vaikka ei hirmuisesti kakkuja tilaisikaan kahvin/teen kyytipojaksi.
Ei ole helppoa. Ja jos pelkästään minä tiedän näitä lukuisia, niin se todellinen lukema täytyy olla niin paljon enemmän. Ja, kun ajatellaan, että jos on vastavalmistunut esimerkiksi lähihoita, jolla ei ole edes sitä ruokapöytää ja tuolia kotoa kannettavissa, niin aika montaa euroa menee pelkästään pydän, tuolin ja sängyn ostaa, eikä niitä edes pysty ostamaan muuta kuin osamaksulla, ja siitähän alkaa jo kertymään kuluja ja korkoja, voidaan jopa sanoa "korkoa korolle" alkaa pyörimään toiseen suuntaan, niin mietippä ite?
Inderes keskustelut joku keskustelijoista
Jo itse tiedän monia matalapalkkaisia yhden kotitalouden työssä puurtajaa, jossa pelkästään vuokra vie ison potin. Siihen, kun lisätään että henkilö on joutunut ottamaan vaikka pientäkin opintolainaa, jotta pystyy opiskelemaan, esimerkiksi lähihoitajaksi. Ja, jos ei ole vanhemmilta mahdollisuutta auttaa taloudellisesti tai ei ole sitä kuuluisaa "amerikan tätiä", jolta tupsahtaa mojova yllätys kuin taivaan kuu loistaa yöllä pimeydessä hohtaen valoa, niin koville ottaa.
Nyt puhun siis kaupunkissa elävää (otetaan vapaaehtoisesti Helsinki pois kokonaan luvusta, se on jo niin överi kallis), yhden henkilön taloudesta, kaksin voi vielä jotenkin sinnitellä, jos toisella on yhtään vähän pienempi palkka, niin vielä menee, kun se juusto ja leipä voidaan ostaa puoliksi, mutta muutoin parempikin talouden hallitsija ja laskutaidoiltaan etevä, ja luova soveltaja voi olla todella tiukulla, jopa niin tiukilla, että se alkaa käymään henkisesti raskaaksi, koska hänellä ei ole varaa osallistua muiden kaverien esim. pieniin naapurikaupunkiin suuntaaviin matkoihin tai edes lähteä kahville kahvilaan vaikka ei hirmuisesti kakkuja tilaisikaan kahvin/teen kyytipojaksi.
Ei ole helppoa. Ja jos pelkästään minä tiedän näitä lukuisia, niin se todellinen lukema täytyy olla niin paljon enemmän. Ja, kun ajatellaan, että jos on vastavalmistunut esimerkiksi lähihoita, jolla ei ole edes sitä ruokapöytää ja tuolia kotoa kannettavissa, niin aika montaa euroa menee pelkästään pydän, tuolin ja sängyn ostaa, eikä niitä edes pysty ostamaan muuta kuin osamaksulla, ja siitähän alkaa jo kertymään kuluja ja korkoja, voidaan jopa sanoa "korkoa korolle" alkaa pyörimään toiseen suuntaan, niin mietippä ite?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet oikeassa ei pärjää suomessa palkalla. Matalapalkka-aloilla voi olla joku 11 euroa tuntipalkka ja siitä jää kuussa verojen jälkeen ehkä joku 1400 ekee. Jos asut jossain kaksiossa ja maksat vuokraa joku 800 ekee kuussa, niin sinulla jää muuhun elämiseen ja laskuihin joku 600 euroa kuussa. Siitä 600 sadasta maksat ruoat, hygienia, vaatteet, matkakulut töihin, mahdolliset huonekalut asuntoon. Autoa ei olisi varaa edes tuolla rahalla pitää. Sitten joudutaan ottamaan osamaksulla asioita, kun ei ole muuten mahdollisuutta hankkia mitään.
Menkää töihinnn (ja tähän sellainen superraskas kiekuintonaatio päälle)
Totta, en pärjää palkallani. Palkasta jää käteen noin 1850 euroa, ja kun siitä vähennetään vuokra 760 ja noin 300 muihin laskuihin, käteen jää noin 800 euroa/kk, jolla täytyy ostaa ruoat, vaateet, hygieniatarvikkeet, kosmetiikka yms. Kun sen 800 jakaa 4 viikolle, on se viikkoa kohden 200 ja kun sen jakaa 7 päivälle on se 28 euroa päivää kohden. Se on oikeasti todella vähän. Ei paljon kannusta käymään työssä, kun elämä on yhtä pennin venyttelyä, etkä mitään ylimääräistä voi hankkia. Konkurssihan tässä tulisi jos olisi auto taikka lemmikki tässä vielä 😔
Otsikosta alkaen aika sekava oletus kirjoitukseksi.
Sekava on seurankuntakin :D joten sopii kuin nenä päähän sekä aloitus että kirjoitus :) Ei täällä jaksa edes kirjoitusvirheisiin takertua saatika miettiä pilkkujen ja pisteiden sijoituspaikkaa, ihan sama miten päin kirjaimet täällä pyörii
Tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet tyytymään myös osa-aikatyöhön ja silti pärjäävät. Silti ei tietenkään saa soimata tai halveksia niitäkään, jotka eivät jostain syystä saa rahoja riittämään. Arvokkaita ihmisiä hekin ovat.
Mä ruokin ja ylläpidän melko isoa katrasta. Toivon, ett rahat riittää, että paratiisi säilyy ja henki mun koko porukalla.
Voisin tietenkin laittaa rahat omaan nassuun, mutta sälittää nuo muut liikaa.
Mulla ei ole pienessä muelessäkään ole ollut mahdollisuutta ostaa uusia huonekaluja saati autoa. Tuolla 1400 eurolla ei ylläpidetä autoa, kun peukkukeskellä kämmentä olevana naisena sitä en voi korjata ja uudessa on jo niin kallit osamaksut korot yms. Vakuutukset niin loppu kuukausi menisi kynsiä syödessä. Joo ehkä vanhaan autoon olisi varaa, mut kuka sitä korjailisi kaiken aikaa. Niin ja mitä hulee osareihin vilkaisee Torin sivuja yhdellä osarilla saa Torista hyvän soffan pöydän jne.