Kevät tulee kohisten,
ajaa vankkureita kolisten.
Taivaan kiekko pyörii yllä,
lämpöäkin piisaa kyllä.
Joskus repeää myös pilven rakko,
silloin sisätiloihin on pakko.
Kaislikossa kutee kohta hauki,
kalamiehellä on silloin haavi auki.
Kevätkuutamolla aarioi myös kolli,
äänilajina on tiettävästi molli.
Tätä kaikkea on kevät jälleen,
sitä paperille pistin tälleen.
ajaa vankkureita kolisten.
Taivaan kiekko pyörii yllä,
lämpöäkin piisaa kyllä.
Joskus repeää myös pilven rakko,
silloin sisätiloihin on pakko.
Kaislikossa kutee kohta hauki,
kalamiehellä on silloin haavi auki.
Kevätkuutamolla aarioi myös kolli,
äänilajina on tiettävästi molli.
Tätä kaikkea on kevät jälleen,
sitä paperille pistin tälleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
:D , lololoistava.
En tosin ymmärrä mitkä vankkurit keväässä kolisee, 4/5
Runoilija kiittää osakseen saamastaan huomiosta ja selventää ajatuksiaan keväässä kolisevista vankkureista.
Nythän on niin, että runollisen ilmaisun ei pidä antaa kahlita itseään juurikaan mihinkään konkreettiseen, vaan ikään kuin avartaa ilmaisua kohti uusia ulottuvuuksia. Niin tässäkin. Runoilija on pyrkinyt luomaan kevään kielikuvaksi, vankkureiksi, joilla ajetaan niin että paukkuu. Toisaalta pakkanen saattaa paukkua ja jää kolista, etenkin jos se tippuu pitkin peltikattoa.
Toki on myönnettävä, että kielikuva sopinee myöhäisemmän kesän ukkoseen kenties paremmin, mutta ajoitusta muuttamalla saadaan ainakin hieman enemmän päänvaivaa..