Oletko kärsinyt parisuhteessa

Ei mulle ainakaan vaikka olin jotain 8 vuotta suhteessa. Meillä seksi toimi ja muutenkin tunteet räiskyi joka tavalla. Eroo käytiin myös kaikki tunteet tapissa. Samalla intohimolla mitä rakastettiinkin. Eli riitoja oli kovia.

Meidän ero ei perustunut siihen että mentiin suhteeseen "ihan kivan " kanssa ja hiljalleen "ihan kivasta" tuli laimee kalpee tykkäys ja lopulta tunteet kuoli.

Meillä suhde alkoi tulisesta rakastumisesta ja tunteet räiskyi niin ettei se tällä meidän kotikaupungissa jääny muiltakaan huomaamatta. Mulle ääneen jotkut vieläkin muistelee että kuinka rakastuneelta ja toistensa lumoissa näytimme aina kävelevän jossain jatkuavsti halaille ja pussaillen ja toisissamme kiinni.


Meidän suhde päättyi mosavirheisiin eli aloittelijoiden pahoihin mokiin joita kerääntyi kasaan semmoinen vyyhti ja sen ongelmavyyhdin tunnekuohut nousi niin mittaviin leveleihin ettei me osattu enää lähtee sitä purkaan. Oli epäluottamusta, oli ahdistusta oli vihaa ja oli niin kovia ristiriitoja niissä aihealuessa että tunteet kuumeni minuutissa aiheen lähellä potenssiin sata ja huutoon saakka. Ja suhteen yleinen turvallinen luottamuksen ilmapiiri oli hajonnut kokonaan.

Löytiin hanskat tiskiin lopullisesti 8 vuoden jälkeen vuonna 2010 marraskuussa

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulle ainakaan vaikka olin jotain 8 vuotta suhteessa. Meillä seksi toimi ja muutenkin tunteet räiskyi joka tavalla. Eroo käytiin myös kaikki tunteet tapissa. Samalla intohimolla mitä rakastettiinkin. Eli riitoja oli kovia.

Meidän ero ei perustunut siihen että mentiin suhteeseen "ihan kivan " kanssa ja hiljalleen "ihan kivasta" tuli laimee kalpee tykkäys ja lopulta tunteet kuoli.

Meillä suhde alkoi tulisesta rakastumisesta ja tunteet räiskyi niin ettei se tällä meidän kotikaupungissa jääny muiltakaan huomaamatta. Mulle ääneen jotkut vieläkin muistelee että kuinka rakastuneelta ja toistensa lumoissa näytimme aina kävelevän jossain jatkuavsti halaille ja pussaillen ja toisissamme kiinni.


Meidän suhde päättyi mosavirheisiin eli aloittelijoiden pahoihin mokiin joita kerääntyi kasaan semmoinen vyyhti ja sen ongelmavyyhdin tunnekuohut nousi niin mittaviin leveleihin ettei me osattu enää lähtee sitä purkaan. Oli epäluottamusta, oli ahdistusta oli vihaa ja oli niin kovia ristiriitoja niissä aihealuessa että tunteet kuumeni minuutissa aiheen lähellä potenssiin sata ja huutoon saakka. Ja suhteen yleinen turvallinen luottamuksen ilmapiiri oli hajonnut kokonaan.

Löytiin hanskat tiskiin lopullisesti 8 vuoden jälkeen vuonna 2010 marraskuussa

Viimeinen yö yhdessä marraskuussa 2010 me vietettiin sylikkäin. Juteltiin kaikesta tulevasta. Pantiin vika kerta avoparina ja ex-avomiehelläni oli mulle huvittavia isällisiä neuvoja. Se kertoili miten mut näkee ihmisenä ja ohjeisti miten mun kannattaa suhteissani itseäni kehittää, sit se sanoi ohjeita millaisen miehen mun pitäs ottaa seuraajakseen ja millasta hän ei sitten tuu hyväksyyn. Meillä ei lapsia niinmusta aika hassua et se sillee sanoi, mut se nyt oli sellanen. Sit mä juttelin sille et me ei voida pitää yhteyttä enää sit kun erottu et mitä meidän uudet kumppanitkin sanois ja sit mun ex vaikersi et joutuuko hän alkaa nyt heruttaan baareis ja panostaan jonkun muijan iskemiseen et saa seksiä. Sit mä nauroin sille et sekö tässä nyt on se suurin menetys? Säännöllinen seksielämä? Se siihen et ei hän oo tottunu puutteeseen ja käsi on niin plääh.. Se irvisti että niin työlästä toi suhteen alku ja sit se iskemisen alotus et ei hän jaksais alkaa panostaan siihen liehittelyyn taas. Oli niin helppoo kun oli jo nainen. Sit se totes et älä sit vaihda mua huonompaa jätkään tai tää koko eromme on ihan turha juttu. Päästän sut meneen koska haluun sun hymyilevän onnellisena jälleen. Jos itket uuden jätkän takia ei eromme ollut järkevä päätös

Semmosia me höpöteltiin se vika yömme yhdessä. En mä sille oo koskaan kehdannu myöntää eron jälkeen et seuraavat miehet on olleet mulle julmia ja itkee oon saanu

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulle ainakaan vaikka olin jotain 8 vuotta suhteessa. Meillä seksi toimi ja muutenkin tunteet räiskyi joka tavalla. Eroo käytiin myös kaikki tunteet tapissa. Samalla intohimolla mitä rakastettiinkin. Eli riitoja oli kovia.

Meidän ero ei perustunut siihen että mentiin suhteeseen "ihan kivan " kanssa ja hiljalleen "ihan kivasta" tuli laimee kalpee tykkäys ja lopulta tunteet kuoli.

Meillä suhde alkoi tulisesta rakastumisesta ja tunteet räiskyi niin ettei se tällä meidän kotikaupungissa jääny muiltakaan huomaamatta. Mulle ääneen jotkut vieläkin muistelee että kuinka rakastuneelta ja toistensa lumoissa näytimme aina kävelevän jossain jatkuavsti halaille ja pussaillen ja toisissamme kiinni.


Meidän suhde päättyi mosavirheisiin eli aloittelijoiden pahoihin mokiin joita kerääntyi kasaan semmoinen vyyhti ja sen ongelmavyyhdin tunnekuohut nousi niin mittaviin leveleihin ettei me osattu enää lähtee sitä purkaan. Oli epäluottamusta, oli ahdistusta oli vihaa ja oli niin kovia ristiriitoja niissä aihealuessa että tunteet kuumeni minuutissa aiheen lähellä potenssiin sata ja huutoon saakka. Ja suhteen yleinen turvallinen luottamuksen ilmapiiri oli hajonnut kokonaan.

Löytiin hanskat tiskiin lopullisesti 8 vuoden jälkeen vuonna 2010 marraskuussa

Se on suunnilleen 7-8 vuotta mitä sitä intohimoa riittää. 7 vuoden kriisi ei ole mikään vitsi. Lähdit juuri ajoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Se on suunnilleen 7-8 vuotta mitä sitä intohimoa riittää. 7 vuoden kriisi ei ole mikään vitsi. Lähdit juuri ajoissa.

7 v kriisiin suhteemme just pysähtyi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on suunnilleen 7-8 vuotta mitä sitä intohimoa riittää. 7 vuoden kriisi ei ole mikään vitsi. Lähdit juuri ajoissa.

Tai siis kaatui