Keräilin kamppeita lentopallovuoroa varten. Olo oli vähän hutera ja mietin, voinkohan mennä vuoroon ollenkaan. Lähdin kuitenkin ja pysähdyin hetken matkallani. Totesin, ettei pelaaminen taida olla mahdollista. Matka jatkui suoraan terveyskeskukseen. Sain lääkäriajan seuraavaksi päiväksi.
Aamulla herätessäni olin vähän oudossa tilanteessa. Rinnassa tuntui oksettava olo eikä näkökenttä oikein pysynyt ojennuksessa. Kävely sujui, mutta varovaisesti astellen. Ajattelin, että onneksi nyt on se lääkäriaika.
Lääkäri teki kaikki tyypilliset tutkimukset, mitä tuosta vaivasta voisi päätellä. Onko vaiva kenties asentohuimausta vai aivoperäistä. Lopputulos oli, että minun piti lähteä vaimoni saattelemana jatkotutkimuksiin keskussairaalaan.
Keskussairaalassa monien tutkimusten jälkeen minut passitettiin osastolle odottamaan vastauksia ja lausuntoja. Tähän kaikkeen meni aikaa yhdeksän tuntia.
Huoneessa, johon minut ohjattiin, oli kaksi muuta potilasta. Molemmilla oli lähes sama vaiva kuin minulla. Viereisessä sängyssä oleva potilas oli heti tuttu. Muutamassa hetkessä selvisi, että hän on uskovainen. Sattui muutenkin mukavasti, että samassa huoneessa olijat olivat kohtuullisen puheliasta väkeä. Juttua riitti.
Hoitohenkilökunta oli erittäin ammattitaitoista, ymmärtäväistä ja hyvähenkistä väkeä. Kiitimme ja annoimme heille positiivista palautetta.
Mitä minulta sitten löytyi? Monenlaisia kuvantamistutkimuksia minulle on kyllä aikaisemminkin tehty. Kysyin, pitäisikö tutkia kaulavaltimot. Todennäköisesti ne tutkitaan automaattisestikin näistä oireista kärsiville, mutta minulta niitä ei oltu vielä tutkittu. Sieltä se löydös sitten tehtiinkin: yhdessä kaulavaltimossa oli ahtauma. Aivoissa ei näkynyt mitään vaurioita. Ahtauma ei ollut niin suuri, että se vaatisi leikkaushoitoa, koska Luoja on järjestänyt verenkulun niin, että verenkiertojärjestelmä osaa kuljettaa tarpeellisen määrän verta aivoihin, vaikka jossakin valtimossa olisi ahtauma. Lääkehoitoa hyytymäriski kuitenkin edellyttää.
Aivoverenkierron ongelmiin suhtaudutaan vakavasti. Mitään ei jätetä sattuman varaan, vaan kaikki mahdolliset syyt tutkitaan ja kartoitetaan. On myös niin, että osa ongelmista jää vastausta vaille. Nykyään pystytään korjaamaan vaikeitakin vaurioita. Riskinä kaikissa tapauksissa on se, että häiriö jättää vakavia ja pysyviä vaurioita.
Viereisen sängyn potilas kotiutettiin ensin. Peti oli tyhjä. Laitoin siinä maanneelle veljelle kuvan tyhjästä sängystä ja kysymyksen, missä olet. Tokihan hän oli kotona ja ehtinyt jo saunoakin.
Olen monesti huomannut, kuinka Taivaan Isä järjestelee asioita. Hämmentävässä ja kriittisessä tilanteessa vierellä onkin uskovainen veli tai sisko. Tälläkin kertaa näin oli. On turvallista olla Taivaan Isän varjelevan käden alla. ”Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.” (Ps. 4:8.)
Kuuntelin netistä lauantai-illan seuroja ja sain jälleen todeta, kuinka turvallisessa valtakunnassa saamme asua. Evankeliumin julistus ei ole lakannut ja sitä tarjotaan kaikille sitä kaipaaville. Oli jälleen turvallista nukahtaa evankeliumiin turvaten.
TYHJÄ SÄNKY
Vierelläni on
tyhjä sänky.
Tuon sängyn
asukas on
lähtenyt kotiin.
Voi olla
että joskus
tuolta sängyltä
onkin lähdetty
iankaikkisuuteen.
Jos tuo sänky
voisi kertoa tarinaansa
se olisi varmasti
mielenkiintoinen.
Paljon lakananvaihtoja
paljon nukkujia
paljon tarinoita,
paljon on varmasti itketty
ja naurettu.
Sängyn vierellä
on käynyt
lääkäreitä, hoitajia,
laborantteja ja
siivoojia.
Siinä on kuultu
hyviä uutisia
huonoja uutisia
vakavia tietoja
tutkimuksista,
annettu ohjeita
elämän viime päiviin.
Vierellä on ollut
läheisiä, ystäviä
on pidetty
kädestä kiinni
silitetty poskea
ja hiuksia.
Sanottu tärkeitä
sanoja
elämää kantavia
lohduttavia
jaettu suruja
ja iloja
saarnattu syntejä
anteeksi.
Sairaalassa sänky
on palvelutehtävässä.
Vesa Kumpula
Aamulla herätessäni olin vähän oudossa tilanteessa. Rinnassa tuntui oksettava olo eikä näkökenttä oikein pysynyt ojennuksessa. Kävely sujui, mutta varovaisesti astellen. Ajattelin, että onneksi nyt on se lääkäriaika.
Lääkäri teki kaikki tyypilliset tutkimukset, mitä tuosta vaivasta voisi päätellä. Onko vaiva kenties asentohuimausta vai aivoperäistä. Lopputulos oli, että minun piti lähteä vaimoni saattelemana jatkotutkimuksiin keskussairaalaan.
Keskussairaalassa monien tutkimusten jälkeen minut passitettiin osastolle odottamaan vastauksia ja lausuntoja. Tähän kaikkeen meni aikaa yhdeksän tuntia.
Huoneessa, johon minut ohjattiin, oli kaksi muuta potilasta. Molemmilla oli lähes sama vaiva kuin minulla. Viereisessä sängyssä oleva potilas oli heti tuttu. Muutamassa hetkessä selvisi, että hän on uskovainen. Sattui muutenkin mukavasti, että samassa huoneessa olijat olivat kohtuullisen puheliasta väkeä. Juttua riitti.
Hoitohenkilökunta oli erittäin ammattitaitoista, ymmärtäväistä ja hyvähenkistä väkeä. Kiitimme ja annoimme heille positiivista palautetta.
Mitä minulta sitten löytyi? Monenlaisia kuvantamistutkimuksia minulle on kyllä aikaisemminkin tehty. Kysyin, pitäisikö tutkia kaulavaltimot. Todennäköisesti ne tutkitaan automaattisestikin näistä oireista kärsiville, mutta minulta niitä ei oltu vielä tutkittu. Sieltä se löydös sitten tehtiinkin: yhdessä kaulavaltimossa oli ahtauma. Aivoissa ei näkynyt mitään vaurioita. Ahtauma ei ollut niin suuri, että se vaatisi leikkaushoitoa, koska Luoja on järjestänyt verenkulun niin, että verenkiertojärjestelmä osaa kuljettaa tarpeellisen määrän verta aivoihin, vaikka jossakin valtimossa olisi ahtauma. Lääkehoitoa hyytymäriski kuitenkin edellyttää.
Aivoverenkierron ongelmiin suhtaudutaan vakavasti. Mitään ei jätetä sattuman varaan, vaan kaikki mahdolliset syyt tutkitaan ja kartoitetaan. On myös niin, että osa ongelmista jää vastausta vaille. Nykyään pystytään korjaamaan vaikeitakin vaurioita. Riskinä kaikissa tapauksissa on se, että häiriö jättää vakavia ja pysyviä vaurioita.
Viereisen sängyn potilas kotiutettiin ensin. Peti oli tyhjä. Laitoin siinä maanneelle veljelle kuvan tyhjästä sängystä ja kysymyksen, missä olet. Tokihan hän oli kotona ja ehtinyt jo saunoakin.
Olen monesti huomannut, kuinka Taivaan Isä järjestelee asioita. Hämmentävässä ja kriittisessä tilanteessa vierellä onkin uskovainen veli tai sisko. Tälläkin kertaa näin oli. On turvallista olla Taivaan Isän varjelevan käden alla. ”Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.” (Ps. 4:8.)
Kuuntelin netistä lauantai-illan seuroja ja sain jälleen todeta, kuinka turvallisessa valtakunnassa saamme asua. Evankeliumin julistus ei ole lakannut ja sitä tarjotaan kaikille sitä kaipaaville. Oli jälleen turvallista nukahtaa evankeliumiin turvaten.
TYHJÄ SÄNKY
Vierelläni on
tyhjä sänky.
Tuon sängyn
asukas on
lähtenyt kotiin.
Voi olla
että joskus
tuolta sängyltä
onkin lähdetty
iankaikkisuuteen.
Jos tuo sänky
voisi kertoa tarinaansa
se olisi varmasti
mielenkiintoinen.
Paljon lakananvaihtoja
paljon nukkujia
paljon tarinoita,
paljon on varmasti itketty
ja naurettu.
Sängyn vierellä
on käynyt
lääkäreitä, hoitajia,
laborantteja ja
siivoojia.
Siinä on kuultu
hyviä uutisia
huonoja uutisia
vakavia tietoja
tutkimuksista,
annettu ohjeita
elämän viime päiviin.
Vierellä on ollut
läheisiä, ystäviä
on pidetty
kädestä kiinni
silitetty poskea
ja hiuksia.
Sanottu tärkeitä
sanoja
elämää kantavia
lohduttavia
jaettu suruja
ja iloja
saarnattu syntejä
anteeksi.
Sairaalassa sänky
on palvelutehtävässä.
Vesa Kumpula
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olipas hyvää tekstiä ! Niin monen ihmisen samankaltaisia kokemuksia ja muistoja herättäviä.
Erään mummon tarina, joka tuli tuota lukiessa mieleen. Vierelle voi osua enkeli !
Ihmisten olisi hyvä vierailla sairaaloissa, vanhusten hoitopaikoissa, lasten sairaalaosastoilla, niin paljon näistä paikoista olisi oppimista.
Meidän monen tie voi joskus johtaa potilaaksi sairaalaan, monesta naisesta tulee sairaala käynnin jälkeen Äiti, siitä käynnistä seuraa ihmiselämässä paljon tapahtumia, se rakkain ja tärkeä tapahtuma, perhe. Tässä ajassa pitäisi entistä enempi antaa arvoa perheelle ja lapsille, koska lapsista kasvaa aina uusi sukupolvi ja heistä joku joka ehkä valitsee elämäntyökseen hoitotyön. Kauaskantoisia tapahtumia voi tuottaa nuokin sairaala sängyt !
Osaisivatpa ne "lavetit" kertoa ne tarinat mitä niissä levänneet ihmiset ovat kokeneet ! Nyky tekniikalla niihin voisi yhdistää "tarinan kertomus" koneen, johon ihmiset kertoisivat mitä niissä vuoteissa on tehty, syntymät, kuolemat, parantumiset jne... Aivan mahtavan teoksen niistä tarinoista voisi tehdä !! Kukahan alottaisi !?.. ...
Onko sairaus synnin palkka ?
https://www.paivamies.fi/nykyiset-blogit/aivoverenkiertohairio-6.51.11405.fb4b012e23
Pitääkö tänne palstalle kertoa sairaudestaan?
Jos uskot Jumalaan niin miksi menet sairaalaan? Eikös Jumala tee ihmeparantamisia?
Varmaan saamme kohta selvityksen jonkun seniorin eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta.
Jota lääkäri kuitenkin vielä seuraa verikokeilla PSA -arvoa tarkkaillen taivaallisen ylilääkärin viisaassa ohjauksessa.
Jumala se on viisaudessaan senkin suunnitellut...
Kun tekee paljon syntiä niin sairastuu, niin Jumala rankaisee.
Vai niin.
Mulle on puhjennut jo lapsena autoimmuunisairaus että en tiedä mitä syntiä oon tehnyt jo syntymästä saakka.
Jumala ei Ratkaise ketään.
Näytä paikka Uudessa Testamentissa?
Jeesuksella on täysi valta, Hän on Pomo maailmassa ja Taivaassa,
Olet kuullut sanonnan, - sitä saa mitä tilaa.
Se taas on Raamatussa;Gal. 6: 7 "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää".
Näin se menee.
Näin se on, jos tupakoi saa keuhkotaudin ja syövä, sekä intiaanin harmaan ihon.
EI se ole Jumalan rangaistus, sairaus, vaan se on elämää täällä ajassa ja muistutus ehkä siitäkin että tämä vaellus täällä ei ole ikuista, vaan sille tulee viimein loppu, että me ihmiset muistaisimme ajan rajallisuuden.
Jo idussa ollessamme Luoja on tietänyt päiviemme määrän, mutta sitä ei meille kerrota, kun elämää eletään vain päivä kerrallaan. Päivät eivät ole päällekkäin vaan peräkkäin.
On se kumma, jos tänne joku kirjoittaa kokemuksistaan ja jostain vähänkin herkimmistä asioista, niin joku "tunnoton" lyttää ne kirjoitukset, jotka joku on ne elämässään kokenut, ilot tai surut. Se on sitä empatian puutetta, kylmäsydämisyyttä, säälittävää, toisaalta. Maailmassa on nykyään paljon vihaa, jos ei olisi, niin sotiakin olisi vähemmän !
Tällä palstalla kommentoi paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät muuta halua kuin vain vastustaa kaikkea, mitä vl:t kirjoittavat. Sellainen asenne on henkilölle itselleenkin rasittava niin henkisesti kuin hengellisestikin ja näköalaa kapeuttava.
Ei kirjoittanut vaan copypeistasi valmista.
Vielä kun saataisiin muutama Raamattuaan copypeistaava keskusteluun mukaan.
Jeesustelu olisi perinteisen täydellistä.
Ja kun kirkasotsaiset niin sanovat muiden sairauden olevan heidän syntinsä palkka. Niin onko se sitten heidän omalla kohdalla vaan todellakin luojan muistutus ajan rajallisuudesta ja kuolevaisuudesta ?
Pieni karttakepin näpäytys sormille ?
Siihen kun saisi tyhjentävän vastauksen.
Maanjäristykset, sairaudet ja taudit eivät ole riippuvaisia mistään niistä miljoonista jumalistaan mitä ihminen on kautta historian keksinyt omaa tietämättömyyttään selittämään.
Mutta jos haluaa uskoa, että se oma Jumala kaikkitietävänä tiesi kaiken tapahtuvan jo ennen kuin loi taivaan ja maan 6000 vuotta sitten.
Niin eihän siinä sinällään mitään väärää ole.
Tällaista ei vissiin missään uskonto keskustelussa ole yritettykään.
Epikriisiään Raamatulla vivuttaen evankeliointia ?
Oletko mahdollisesti saanut koronarokotteen?
Ei se rukoilu ja uskominen taudista ihmistä paranna ja pelasta...