Meillä on kaksi kissaa, 5 -vuotias uros ja 3 -vuotias naaras, leikattuja molemmat. Ovat tulleet toisten kanssa oikein hyvin toimeen, pesseet toistensa korvat ja nukkuneet vierisin, leikkineet iltaisin.
Eilen veimme heidän hihnan kanssa ulos lähimetsään. Niin on tehty ennenkin, esim. koko viime kesän ajan. Eilen kissoilla oli todella hauskaa, uros ryntäili pitkin metsää (ja emäntä tietenkin paineli kaikista samoista pusikoista läpi kuin kissakin) ja naaras, jota talutti siskoni, tutki pientä aluetta todella tarkkaan, nuuhki ja nuuhki, sekä sitten lirautti sinne merkin. Reissun lopuksi vietimme vielä kaikki neljä vähän aikaa yhdessä, kissat löysivät jännä kiven, jota ihmettelivät. Sitten lähdimme kotiinpäin.
Siskoni kertoi, että naaras oli jo käyttäytynyt kummasti aikaisemmin, oli murissut kun hänet oli nostettu syliin, koska ei mitenkään tahtonut lähteä pois paikaltaan ja muutoinkin näytti olevan pahalla päällä.
Nyt sitten illan ja tämän aamun naaras on murissut ja sihissyt urokselle ja on muutoinkin ollut aivan hermona. He eivät näytä tulevan mitenkään toimeen. Uros ei ole moksiskaan, kovin vain ihmeissään. Eivät edes illalla syöneet samaan aikaan. Naaras kiertää uroksen kahden metrin päästä ja katsoo pahasti.
Osaisiko joku viisas kertoa, mistä tämä voi johtua? Mitään vammaa naaraassa ei näytä olevan, hän liikkuu ihan normaalisti ja antaa silittää, ruoka maistuu. Ei uroksessakaan mitään fyysistä vikaa ole.
Ihan kummallista.
Uskaltaako noiden kanssa lähteä enää metsään? Tänään siellä olisi nätti ja kiva päivä mennä.
Kiitos.
Eilen veimme heidän hihnan kanssa ulos lähimetsään. Niin on tehty ennenkin, esim. koko viime kesän ajan. Eilen kissoilla oli todella hauskaa, uros ryntäili pitkin metsää (ja emäntä tietenkin paineli kaikista samoista pusikoista läpi kuin kissakin) ja naaras, jota talutti siskoni, tutki pientä aluetta todella tarkkaan, nuuhki ja nuuhki, sekä sitten lirautti sinne merkin. Reissun lopuksi vietimme vielä kaikki neljä vähän aikaa yhdessä, kissat löysivät jännä kiven, jota ihmettelivät. Sitten lähdimme kotiinpäin.
Siskoni kertoi, että naaras oli jo käyttäytynyt kummasti aikaisemmin, oli murissut kun hänet oli nostettu syliin, koska ei mitenkään tahtonut lähteä pois paikaltaan ja muutoinkin näytti olevan pahalla päällä.
Nyt sitten illan ja tämän aamun naaras on murissut ja sihissyt urokselle ja on muutoinkin ollut aivan hermona. He eivät näytä tulevan mitenkään toimeen. Uros ei ole moksiskaan, kovin vain ihmeissään. Eivät edes illalla syöneet samaan aikaan. Naaras kiertää uroksen kahden metrin päästä ja katsoo pahasti.
Osaisiko joku viisas kertoa, mistä tämä voi johtua? Mitään vammaa naaraassa ei näytä olevan, hän liikkuu ihan normaalisti ja antaa silittää, ruoka maistuu. Ei uroksessakaan mitään fyysistä vikaa ole.
Ihan kummallista.
Uskaltaako noiden kanssa lähteä enää metsään? Tänään siellä olisi nätti ja kiva päivä mennä.
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka.
Mulla kaksi kissaa. Toinen teki toiselle samaa murina juttua kun se toinen tuli leikkauksesta. Eli pallit pois ja sitten se murisi sille toiselle. Kai se sitten jotenkin haisi eri kissalle tai jotain ja se luuli, että tuli eri kissa kotiin. Sitä kesti 2-3 päivää. Toivottavasti sulla menee se kiukuttelu ohi.
Miten se kissa käyttäytyy ihmisiä kohtaan? Muriseeko, vai käyttäytyykö erilailla vain toista kissaa kohtaan?
Vaan toista kissaa kohtaan, meitä kohtaan on ollut kovin ystävällinen. Suorastaan huomionkipeä.
Auttakaa hyvät ihmiset meitä, kun emme tiedä, mitä tehdä.
Vieläkin naaras sihisee urokselle ja on silminnähden hämmentynyt. Äsken oli heidän iltaruokansa, eli purkkiruoan aika - aina ovat syöneet yhteiseltä, isolta lautaselta.
Ensin meni uros syömään ja naaras jäi katselemaan. Mieheni nosti naaraan myös lautasen viereen ja tämä söi hetken aikaa tyytyväisenä, sitten nousi nuuhkimaan urosta, sai sähkyn ja sähisi. Sitten hän parin metrin päästä tarkkaili tilannetta.
Selvästi naaras pelkää. Painoi päänsä alas, kuin alistuen. On hermoissaan ja kireä kuin viulunkieli. Pitää urosta silmällä.
Uros on ahdistunut, kulkee matalana ja on surkea. Ei vissiin raukka ymmärrä, mikä on vialla. Hän ei ole kertaakaan vastannut pahaan pahalla, vaan on koettanut olla parhaansa mukaan ystävällinen, ei edes katso päin - nukkuu omissa oloissansa ja välillä varovasti pyrkii naaraan tykö.
Mikä siellä metsässä on voinut olla sellaista, mikä on tällaisen käytöksen tuottanut? Kissoillahan oli hauskaa - ja siellä suunnalla ollaan ennenkin oltu, monesti!
Saikohan uros itseensä jonkun vieraan kissan hajuja vaikka kelliessään maassa?
Mitä sille voisi tehdä? Pestä kissa?
Ei ikinä. Siitähän vasta elämäntrauma tulisi.
Auttakaa meitä, tietoviisaat. Onko täällä kissaviisaita, kissankasvattajia?
meillä ei voi viedä urosta ja narttua yhtaikaa ulos ollenkaan.uros murisee ja on selvästi vihanen nartulle. mutta ei tämä kyllä sisällä enää ole jatkunut. minulla oli kyllä vuosia sitten tyttökissa,joka ei hyväksynyt ainuttakaan poikakissaa lähelleen,kuvittelin jotenkin sen niin ettei se halunnu seksiä.....