Tässä teille, jotka väitätte lihavuutta ainoastaan itsekurin puutteeksi vähän luettavaa ja ajateltavaa. http://www.namaste.fi/artikkelit/, sieltä löytyy otsikko "syötätkö nälkäistä sydäntä".Lukekaa ja kommentoikaa muuttuiko mikään mielissänne? Kaikki "komeat miehet" ja "varmat tiedot" ym. besser wisserit, kertokaa mitä mieltä olette ko. artikkelista. Muuttuiko mikään ajatuksistanne lihavuutee?
Lukekaa
tämä artikkeli
301890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Joku on sitten päättänyt vaikeroida kaikki mahdolliset tekosyyt samaan stooriin. Minkä olisi pitänyt muuttua?
Terveisiä keväisestä Amsterdamista, viikon paussin jälkeen kirjoitan tänne taas, nyt vaaka näyttää 103. Projekti etenee tasaisen tappavasti.
-VT
Minä jo luulin, että susta olisi päästy eroon kaikessa hiljaisuudessa!
Häirikkö is back - valitettavasti!
Minusta VT ainakin maustaa keskusteluja mukavasti:=)
Tunnistin vain entisen itseni ja surkeat tekosyyt syöpöttelylle. Nykyisin osaan käsitellä mm tunne-elämääni muutoin kuin navan kautta.
Eipä vedonnut tunteisiin se vuodatus, tai siinä mielessä kyllä, etten itse enää vakuuttele itselleni samoja asioita, ja tunnen helpotusta siitä.
Mutta enpä minä viihtynytkään lihavana kovin pitkään.
Olen jo aiemminkin puhunut tällä palstalla siitä, kuinka joidenkin ahmiminen johtuu psykologisista syistä. Itse olen esimerkkitapaus tästä. Syön tukahduttaakseni tunteitani ja kipeitä asioita lapsuudesta. Kohtauksen iskiessä en voi olla syömättä, vaan lapan ruokaa naamani samalla surkeudella kuin alkoholisti juo viinaa.
Kokemuksesta tiedän, että nyt joku neropatti toteaa tähän, että läskit syyttävät aina kaikkea muuta paitsi itseään kiloista. En tiedä, mitä tähän pitäisi sanoa. Itsehän minä sitä ruokaa sisääni työnnän, mutta kärsin siitä enkä voi vain lopettaa. Jos saisin valita, niin totta kai eläisin ilman syömishäiriötä.
Ainoa, millä saan tämän loppumaan, on terapia. Olenkin saanut sieltä helpotusta ja parempaan päin olen koko ajan menossa.
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Irene Kristerin kirjaa Tunteet ja syöminen.
"Olen jo aiemminkin puhunut tällä palstalla siitä, kuinka joidenkin ahmiminen johtuu psykologisista syistä."
Naurettavaa. Siksikö kaikki muutkin ovat lihavia, ja tuonko takia lihavuus nykyään on noin yleistä?
ei mut ku joku on kirjottanu nuo, niin saat hyvän verukkeen.
"Ainoa, millä saan tämän loppumaan, on terapia. Olenkin saanut sieltä helpotusta ja parempaan päin olen koko ajan menossa. "
Ei löydy mitään mistä en lyö vetoa, että löydät tuolle nykyiselle syylle myös jonkun muun syyn verukkeeksi sitten. Ehkä käsittelet tunteitasi liian hyvin ja SIKSI syöt liikaa sitten?
Voiko mikään määrä rautalankaa tässä maailmassa riittää, kun asioita yrittää selittää sinunkaltaiselle ihmiselle?
kokeile selittää tuo uudestaan, ja perustele miten asia ei tulisi menemään noin kuten sanoin?
Totesit, että on naurettavaa sanoa, että ahmiminen johtuisi psykologisista syistä. Ja kysyit, siksikö kaikki muutkin ovat lihavia.
Ensinnäkin - sanoin että JOIDENKIN ihmisten ahmiminen johtuu psykologisista syistä. Olet myös sitä mieltä, että psykologiset syyt antavat minulle verukkeen.
Olen vuosikausia yrittänyt laihtua ja laihtunutkin välillä ja aina lihonut takaisin. Kaikki keinot on kokeiltu. Lopulta tajusin, että kärsin riippuvuudesta, joka pakottaa minut ahmimaan. Ja mitään muuta en elämässäni niin paljon haluaisi kuin päästä tästä riippuvuudesta eroon!
Riippuvuudet syntyvät ihmisillä samassa aivojen osassa. On sitten onnen kauppaa (vai pitäisikö sanoa onnettomuuden kauppaa), mikä riippuvuus kullekin syntyy. Minusta on ihmeellistä, että kukaan ei kyseenalaista alkoholismia eikä mene alkoholistien palstoille mesoamaan, että "nyt vain vähän itsehillintää ja korkki kiinni".
"Älykkäästi" muotoillussa viestissäsi totesit, että "löydät tuolle nykyiselle syylle myös jonkun muun syyn verukkeeksi sitten". Minä ihmeenä sinä oikein minua pidät!?!? Minulla on pyrkimys ja halu kohti terveyttä ja hyvää elämää ja hoidan itseäni. Mitä sinä haluat minun sanovan? Että olen läski laiska tyhmä itsekuriton lyllerö, koska haluan syödä herkkuja ja sairastua diabetekseen ja ennen kaikkea päästä laihojen haukuttavaksi??? Luuletko sinä, että minä olen tämän valinnut???
Esimerkillinen artikkeli. Todella hyvä.
Juuri noin lihavat itseään pettävät.
Ja siksi he ovat ja pysyvät lihavina.
Hyvä nimimerkki "jälleen", kerro minulle, mitä minun pitäisi tehdä. Miten voin lopettaa syömisen?
Jos tämän kykenet ratkaisemaan, niin olet pian miljonääri - tai peräti miljardööri. Samalla nimittäin ratkaiset alkoholiongelmat ja muut riippuvuudet.
Minun tapauksessani ei ainakaan puutu laihtumisen halu. Olen yrittänyt lukuisia kertoja Painonvartijoissa ynnä kokeillut tuhatta muuta keinoa. Nyt maksan itseni kipeäksi terapiasta.
Olinpa tosi tyhmä, kun luulin löytäneeni todistusaineistoa syömishäiriöstä, jota kutsutaan nimellä ahmimishäiriö. Tällä palstalla näköjään on sellaisia, jotka eivät usko kuin omiin ennakkoluuloihin. Jos olisin saanut valita mihin syömishäiriöön sairastun, niin olisin valinnut anoreksian tai bulimian. Ne on paljon hyväksyttävämpiä syömishäiriöitä kuin ahmimishäiriö, koska ne ei lihota. Pahus, kun tuli valittua väärä sairaus.
On se inhottavaa kun ei osaa valita sairauksiaan oikein. Valitettavaksi mun, niinkuin monen muunkin lihavan, kontolle on sattunut ahmimishäiriö. Olisi todellakin ollut yhteiskunnallisesti korrektimpaa ja kanssaihmisten esteettisiä arvoja kunnioittavaa valita anoreksia... Onhan se nyt kamalaa kun muut joutuvat päivittäin tällaista juottoporsasta katselemaan, jolta puuttuu kaikenlainen itsekuri ja joka vain omaa tyhmyyttään on läskipallero ja sellaisena vielä pysyy kun on lääkäri psyykkisiin (ei kuitenkaan omiinsa) syihin vedoten kieltänyt laihduttamisen. Ensin sielu kuntoon, sitten vasta ajatellaan muuta, näin minulle on sanottu.
Btw, BED eli binge eating disorder eli ahmimishäiriö on virallisessa ICD-10 tautiluokituksessa saanut numerokseen F50.3. Joko uskotte että sellainen tauti on todellakin olemassa, vai onko kyse vain lääkärikunnan liian myötätuntoisesta suhtautumisesta laardilössyköihin?
Suosittelen tutustumista seuraavaan linkkiin: http://ahmatti.city.fi/
Menee vähän aiheen vierestä, mutta menköön.
Muutamissa muissa aiheissa on ihmetelty miksi normaalipainoiset suhtautuvat lihaviin niin kuin suhtautuvat ja miksi työelämässä syrjitään lihavia, jne. Tässä jälleen kerran lihavat selittävät lihavuuttaan henkisillä ongelmilla. Onko siis väärin olla epäluuloinen tuntemattoman lihavan mielenterveyden tilasta ja suhtautua häneen eri tavalla kuin muihin ihmisiin?
Joissain keskusteluissa lihavat väittävät olevansa henkisesti normaaleja ja onnellisia elämäänsä lihavina. Silti aina tarpeen tullen, kuten tässä aiheessa, lihavat selittävät lihavuutensa johtuvan henkisistä ongelmista ja he antavat ymmärtää että he haluavat laihtua.
Ihmisluonnolle on kai tyypillistä keksiä tekosyitä omalle saamattomuudelleen ja ylistää niitä ominaisuuksia joita itsellä on. Lihavien keskuudessa tämä toiminta menee jo täysin yli ymmärryksen. Että pitää oikein netissä julkistaa lista tekosyistä joilla voi selitellä omaa laiskuuttaan. *kirosana*!!!
Kaikki lihavat eivät suinkaan sairasta ahmimishäiriötä, eivätkä kaikki laihat ole anorektikkoja. Ahmimishäiriö on S A I R A U S ihan oikeasti ja johtuu juuri psyykkisistä syistä. Se ei siis ole syy, vaan seuraus jostain psyykkisestä traumasta (uskokaa tai olkaa uskomatta). Käyn itsekin terapiassa ja psykiatrilla ja sairautta hoidetaan, mutta se ei ole helpoa. Kun ahmimishäiriö todetaan, ensimmäiseksi kielletään laihduttaminen, koska se juuri usein johtaa hallitsemattomaan syömiseen. Mutta teille, jotka ette usko sellaiseen sairauteen kuin ahmimishäiriö, on varmaan ihan turha selittää faktoja. Olkaa mitä mieltä haluatte, siihen jokaisella on oikeus, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että ahmimishäiriö on sairaus siinä missä bulimia ja anoreksiakin. Taidatte olla aika hyväksymätöntä porukkaa, te, jotka luettuannekin tietoa asiasta jaksatte väittää vastaan. Mutta sehän onkin teidän ongelmanne ja luulen, että olette muutenkin suvaitsemattomia ihmisiä (tuskin lihavuus teitä yksin häiritsee, vaan varmaankin monet muutkin asiat päätellen suhtautumisistanne). Omapa on asianne, mutta siirtykää toki jollekin muulle keskustelupalstalle, jos lihavuus noin ärsyttää. Eihän teidän ole pakko täällä roikkua "viisastelemassa".
why why:n kommenttiin.
Tuon asiallisemmin ei voi kommentoida lihavien itsepetosta.
Jännä juttu. Minulla ei ole perinteistä mielisairautta, vain psyykkinen häiriö, olen ns. normaali nainen, ja ihan onnellinenkin elämääni lihavana, on hyvä työ, ihan aviomies sekä muutama erittäin hyvä ystävä. Silti pääni sisällä asuu ahmiva hirviö. Miten tämä on selitettävissä?
Onnellisuus ja henkinen tasapaino kun eivät aina kulje käsi kädessä. Entisessä elämässäni olin onneton ja henkisesti epätasapainossa. Turvauduin ruokaan, kun en muutakaan siihen hätään keksinyt, ja kotoa saadut mallit siihen yllyttivät (äidillä myös samaa vikaa kuin minulla). Joku toinen minun asemassani olisi turvautunut alkoholiin, tai sairastunut vaikkapa anoreksiaan, jotka molemmat tuntuvat olevan paljon hyväksyttävämpiä sairauksia kuin tämä minun onnettoman itselleni valitsema ahminta. Nyt kun olen pikku hiljaa saamassa elämääni järjestykseen voin olla onnellinen riippumatta siitä että minulla ei kaikki henkisellä puolella olekaan TOISTAISEKSI kunnossa. Olen matkalla terveyteen. Tiedän jo mikä minua vaivaa ja tiedän jo mikä minua siihen vaivaan auttaa.
Siihen terveyteen ei kuitenkaan välttämättä liity se, että laihdun. Jos näin tapahtuu, tulee se henkisen tervehtymisen sivutuotteena, mutta se ei tällä hetkellä ole elämäni pääasia. Tärkeintä on että opin hyväksymään sairauteni ja elämään sen kanssa sekä hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Että olen hyvä ja arvokas ihminen.
Viihdyn lihavana, minulla ei ole siitä terveydellisiä haittoja toistaiseksi ainakaan. Tällä hetkellä kuitenkin keskityn sieluni haavojen hoitoon. Ja tyydyn kroppaani sellaisena kuin on, sekä jopa ihailen sen pyöreitä, runsaita muotoja. Tutustun itseeni niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Vain tätä kautta pystyn jatkamaan elämääni.
Ehkä joku nyt voi sanoa että kaltaiseni läskikasan ei kannata elämäänsä jatkaa muita häiritsemässä, ja tätäkin vaihtoehtoa toki on tullut mietittyä. Mutta se, siis itsemurha, on pelkurin ratkaisu, ihmisen joka ei uskalla kohdata elämää ja itseään silmästä silmään.
Mielestäni ihmisten pitäisi pysähtyä enemmän miettimään sitä mitä omassa itsessä liikkuu, miksi jotkut asiat ärsyttävät, mitä tunteita mikäkin asia meissä herättää ja miksi. Kääntää katseensa enemmän omaan itseensä kuin ympärillä oleviin ihmisiin.
Eikö elämässä kuitenkin ole tärkeintä voida hyvin ja olla lempeä niin itseään kuin muitakin kohtaan? Antaa anteeksi ja olla suvaitsevainen?
Meni offtopiciksi, mutta jotenkin Why Whyn viimeinen lause (Että pitää oikein netissä julkistaa lista tekosyistä joilla voi selitellä omaa laiskuuttaan) laukaisi tämän: ulkokuoresta ei voi päätellä mitään. Vain ja ainoastaan tutustumalla ihmiseen voit tuomita tämän laiskaksi ja tekosyitä kerääväksi paskiaiseksi.
osta sen verran ruokaa kuin tarvitset,itsekuria voi opetella. Tai kai se terapeutti opettaa.
ettet hirveän sairas ole kommenteistasi päätellen. Ovatko kaikki lihavat ahmimishäiriöisiä vai ovatko toiset muuten vaan lihavia kun syövät omasta tahdostaan liikaa?kumma kuvio. Medikalisoitumista käänteisenä. Ei ruokaa ole pakko ostaa niin paljon, antakaa kukkaro jonkun huostaan jos ette itse hallitse.
paraneminen on itsestä kiinni, ei juoppokaan lopeta kuinomasta tahdostaan. Ja jos ette kerran tahdo olla lihavia niin...
ja ajattelin että onpa kamalaa kun on tämä häiriö, jolla sitä selittelin. sitten keksin muuta tekemistä, aloitin harrataa enemmän liikuntaa, sain koiran jne. Kaikki vaan sen takia kun huomasin että tekosyyn varjolla minusta oli tullut se läskimakkara joka kapakan naisten vessan peilissä nojaili seinään ihrat paidan alta hyllyen. Niin lähti läskit.
hirviö joka pakottaa ahmimaan....juu-u.
WhyWhyllä on ihan asiallinen pointti, ei käy kieltäminen.
Enpä olisi uskonut, että joudun TAAS vänkäämään kanssasi tismalleen samasta asiasta kuin pari kuukautta sitten.
"Joissain keskusteluissa lihavat väittävät olevansa henkisesti normaaleja ja onnellisia elämäänsä lihavina. Silti aina tarpeen tullen, kuten tässä aiheessa, lihavat selittävät lihavuutensa johtuvan henkisistä ongelmista ja he antavat ymmärtää että he haluavat laihtua."
Taas tuota hel**tin kategorisointia! Minä en ole koskaan muuta väittänyt kuin tätä samaa ja silti sinä olet jälleen valmis niputtamaan minut siihen porukkaan, joka "tarpeen tullen" tekee sitä taikka tätä.
Meritursas viittasi omassa viestissään siihen, että olisi ihan hyvä itse kunkin tutkailla välillä itseään ja miettiä, mikä ihme saa tällaiset raivoreaktiot aikaan. Suosittelen, why why!
Ok, olen kevytanorektinen metallimimmi, mutta pakko kommentoida. Mitenkäs sitä eletään syömättä? Ilman viinaa voi tulla toimeen, tupakoimatta voi tulla toimeen, kahvi ei ole elimistölle välttämätöntä mutta ruoka on.
Sopivassa suhteessa ja oikeanlainen ruoka. Varmaan se ymmärsitkin.
No tämä meritursaan julkistama jännä juttu vain vahvistaa omaa käsitystäni.
"... ei ole perinteistä mielisairautta, vain psyykkinen häiriö ... pääni sisällä asuu ahmiva hirviö ..."
Jos joku haluaa kysyä, miksi syrjin lihavia esimerkiksi työpaikkahaastatteluissa enkä koskaan aio lihavaa palkata, tässä on meritursaan omin sanoin yksi esimerkki.
Toinen syy on tietysti lihavuuteen liittyvät lieveilmiöt: laiskuus, sairastelu, tyhmyys.
Mutta en todella halua palkata alaisekseni jotakuta, jonka pään sisällä asuu hirviö. Buhahaha :)))
-VT
Onkohan vt äiti opettanut käytöstapoja
ei varmaankaan ja kuka sulle töihin haluaisi
voi niitä raukkoja jotka sulla on töissä varmaan ankeat työ olot.On se hyvä kun asut etelässä
etkä täällä.
Kysymyksiä Sinulle, Varma Tieto. Olet itse ollut lihava. Oletko silloinkin syrjinyt lihavia työhaastatteluissa? Oletko silloinkin tuijottanut ulkokuoreen vaikka ihminen olisi ollut kuinka pätevä tahansa? Oletko automaattisesti hylännyt ylipainoisen ihmisen vain ylipainon vuoksi?
Kun sanot että lihavuuteen liittyy laiskuus, sairastelu ja tyhmyys, pätevätkö nämä määrittelyt myös sinuun vai oletko ulkoistanut ne koskemaan vain muita lihavia? Nyt siis tarkoitan sitä aikaa kun itse olit lihavampi kuin nyt, laihtumisesi myötähän olet tietysti automaattisesti muuttunut ahkeraksi, terveeksi ja viisaaksi...
Minä en halua esimiehekseni ihmistä jonka sisällä on pikkusieluinen paskiainen joka sairastaa vaikea-asteista megalomaniaa... Ja onnekseni minulla ei sellaista esimiestä olekaan enkä myöskään itse esimiehenä sellainen ole. Palkkaustilanteessa valitsen pätevimmän ihmisen, enkä tuijota ulkoista olemusta. Mutta no, minun piponi ei olekaan kireällä... Buhahaha...
Mikä olisi pitänyt muuttua?
Luin artikkelin. Sairaudet ovat ikäviä. Jos on sairas, kannattaa mennä lääkäriin.
Artikkelissa arvioitiin noin kolmasosalla ylipainoissta olevan ahmimishäiriö. Niiden kahden kolmasosan ei tarvitse mennä lääkäriin, vaan syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän.