45 vuotias, takana 30 vuotta sosiaalisen tilanteen pelkoja, paniikkihäoriötä, kovaa ahdistuneisuutta, lääkkeillä ja ilman lääkkeitä oloa.
Lapsuus oli helvettiä, ihmisuhteet huonoja valintoja. Lähipiirissä tapahtui toisen vanhemman väkivaltainen kuolema, poikakaverin itsemurha. Sitä ennen rankka koulukiusaaminen. Tuli romahdus, nousin ja opiskelin hoitajaksi. Avomies osoittautui ongelmalliseksi, väkivaltaa, alkoholia.
Kestin liian pitkään.
Sittemmin perhe ja lapsia. Toinen lapsi sairas.
Mutta en valita, olen oppinutkin näistä. Rakastan ihmisiä, eläimiä, luontoa.
Suruni on ja murheeni, että edelleen ilman lääkkeitä on jatkuva ahdistus, se on kovaa ja liittyy kaikkeen. Voisin raivota aamusta iltaan jos olisin yksin ja en haavoittaisi muita, tunnen vihaa, raivoa, katkeroidun. Tunnen kaikki tunteet voimakkaina ja olen eritysverkkä, vaistoan pienemmätkin vibat toisista ihmisistä.
Nytkin syön lääkkeitä perheeni vuoksi, eivät kaikki oireet siltikään häviä, niin kova on paha olo sisälläni.
Onko muita kanssamatkaajia, tälläisiä täällä?
Lapsuus oli helvettiä, ihmisuhteet huonoja valintoja. Lähipiirissä tapahtui toisen vanhemman väkivaltainen kuolema, poikakaverin itsemurha. Sitä ennen rankka koulukiusaaminen. Tuli romahdus, nousin ja opiskelin hoitajaksi. Avomies osoittautui ongelmalliseksi, väkivaltaa, alkoholia.
Kestin liian pitkään.
Sittemmin perhe ja lapsia. Toinen lapsi sairas.
Mutta en valita, olen oppinutkin näistä. Rakastan ihmisiä, eläimiä, luontoa.
Suruni on ja murheeni, että edelleen ilman lääkkeitä on jatkuva ahdistus, se on kovaa ja liittyy kaikkeen. Voisin raivota aamusta iltaan jos olisin yksin ja en haavoittaisi muita, tunnen vihaa, raivoa, katkeroidun. Tunnen kaikki tunteet voimakkaina ja olen eritysverkkä, vaistoan pienemmätkin vibat toisista ihmisistä.
Nytkin syön lääkkeitä perheeni vuoksi, eivät kaikki oireet siltikään häviä, niin kova on paha olo sisälläni.
Onko muita kanssamatkaajia, tälläisiä täällä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tervehdys! :)
Mulla on Oxamin nimistä rauhoittavaa mennyt. Kunnes 2 vuotta sitten lääkäri ei enää reseptiä uusinut. Tulkitsi aivan päin persettä että olen niitä väärin käyttänyt. Mitä en missään nimessä ole tehnyt.
Täytyy sanoa että aika kovat 2 vuotta ovat olleet. Myönteisäkin juttuja on ollut, esim ei alkoholia ja pudonnut paino.
Mut sitä mietin että monta kymmentä vuotta mun pitää sober olla että mulle rauhoittavia kirjoitetaan? Tuntuu että tilanne on hyvin epäoikeudenmukainen..
Mut kirjoituksessasi tuttua kauraa.. Mut kun voitetaan näitä ahdistuksia niin meistä tulee vahvempia. Näin se vaan taitaa olla.
Niinhän se usein on että sosiaalisten tilanteiden pelko on seuraus siitä kun on koulussa kiusattu. Se on kamalaa. Ihminen tuntee sitten sisällään, ettei hän ole hyvä, vaikka olisikin hyvä. Toisten reaktiot ja älytön käytös kertoo heistä itsestään. Välillä näyttää oikeasti siltä että puolet on kieroja ja ylimielisiä, pinnallisia ja susia toisilleen, tuomitsevia, nimenomaan asioista joihin ei ole edes itse voinut vaikuttaa. Mutta välillä taas huomaa että joissakin on oikeaa lämpöä ja hyvää tahtoa. Ja kaikista parhaimmistakin puhutaan pahaa ja Jeesuksesta ja Buddhastakin puhuttiin valheita ja molempia myös pilkattiin. Se ei ollut heidän vikansa. Maailman ihmisten massojen sisäinen olotila on aika huono.
Välillä kun ajatukset vie mukanaan, pitää tehdä tilannetarkistus: "mitä tässä on oikeasti nyt?".
Esim. Jos kuvittelee jotain tapahtuvan, esim. Että joku puhuu pahaa jossain, niin kannattaa miettiä että sanooko tässä ja nyt joku fyysinen henkilö oikeasti niin, vai onko tämä vain minun kuvitelmaa, joka johtuu ehkä peloista tai menneistä kokemuksista?
Mua kiusas koulussa opettajat ei oppilaat. Sama jatku työpaikalla kun pomot kiusas. Sitten kun lopulta sairastuin niin tuntu että kaikki hyökkää kimppuun kuin sika limppuun. No olihan siinä sitten niitä sairaspoissaoloja eikä työtkään enää sujuneet sitten. Sitten kun ennollut enää töissä ja tuli köyhä niin kaikki alkoivat karttaa ja leima tuli otsaan. Ihan turha laittaa nokkaansa enää ulos. Parempi pysyä piilossa. Vien roskat pimeellä ja kaupas just ennen sulkemista kun muut jo nukkuu. Koittakoot nyt keksiä jotain juoruamista minusta.