Siksi en sitä ostopentua huostaani ota, kun sen aika on. En vaan pysty. Joten ottakoot joku toinen. Ei kai hän niihin asioihin syyllinen ole, mutta niin hirveää tuhoa tekivät meille, että muistuttaa liikaa. En luota itseeni että pystyisin häntä oikein kasvattamaan. Mietin kyllä sitä, välillä sympstisoin häntä, kovat ajat pojalla edessä, mutta se mitä tekivät on vaan liikaa.
Ei ole moraalisesti oikein vihata lasta
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin joo, mutta tiedätkö että mielellään en puhuisi edes rahasta. Mutta kuitenniin, nyt ollaan jo niin pitkällä omassa elämässä että tästä vuoan eteenpäin. 😚😊😝🤐🤪😜
Enkä voi tehdä sitä myöskään meidän nuoremmalle väelle. Ei hän saisi meillä kuitenkaan hyvää vastaanottoa. Se mistä kaikki alunperin johtui jne. asuisi meillä. Ennen pitkään asia tulisi esiin, jos eivät tiedä jo. Hänenkin takiaan on parempi etsiä toinen koti. Toivon kaikkea hyvää, syytön hän niihin sadistisiin asioihin on. Mutta hän olisi niiden asioiden kasvot. Tämän enempää en asiasta kirjoita, mutta kirjoitan hänen takiaan, jotta ehdit kodin löytää ja tehdä ne sopeuttamisasiat. Isoja asioita, vaikeita, surullisia ja kaunaisia. Voimia, luonnollisia asioita, siksi en ymmärrä. Mutta ne eivät minulle kuulu, eivätkä meidän elämään enää vaikuta. Hyvästi. Ohjatkoot enkelit ja uudet polut teitä parempaan, oikeaan ja hyvään.
Mä joskus aikoinaan menin naimisiin miehen kanssa jolla oli siihen aikaan pieniä lapsia ja vaikka joskus oli vaikeaa siis miehen kanssa riitaa niin mä olin kuitenkin lapsille se turvallinen"äiti hahmo" johon voi luottaa ja joka ei jätä. Kun mieheni sanoi että hän etsii lapsille uutta kotia kun hän oli saanut töitä ulkomailla ja suhde ei hänen mielestään kestä etä suhteessa niin mä sanoin että miten se vaikuttaa lapsiin jotka ovat kiintynyt minuun ja luottaa siihen että huolehdin heistä ja sinä oot omatoimisesti edes ajatellut uutta kotia 🤬🤬🤬🤬
No tässä tapauksessa on kysymys muusta kuin puolison lapsista. Vakavasti sairas henkilö, joka tuli ihmeenkaupalla raskaaksi ja ei kyennyt lapsesta huolehtimaan. Ja ei halunnut perhetyöntekijöitä, lapseen isää vaan terveen vanhemman elämän. Ja tämä ostettiin hänelle. Että semmoista. Ostoon ei ollut tarpeeksi rahaa tai muuta maksuvälinettä joten piti keksiä muuta. Henkilö rupesi elämään hänelle suodun imagon mukaisesti, jota hän ei ollut. Kehittyi valheiden verkko ja jotta henkilö pääsi pois tehtiin lisää juttuja. Lopulta asiat piti pakolla saada päätökseen. Ja niitä asioita me muut kannamme lopun elämän. Mutta nämä henkilöt eivät pysty tuntemaan sympatiaa, ei katsomaan peiliin tai käsittelemään asioita. Varmasti saivat myös pahaa, ja jotta niistä selvisivät vedettiin viattomia ihmisiä lokaan. Nyt heille sitten tarjotaan jotakin jotta kestävät elämänsä. Elivät hyvää elämää, ja kaikki tuhottiin heiltä. Sitten lähetettiin uusi elämä. Osa ei heille tätä soisi, koska eivät saa Kaikkee tätä itse, koska eivät pysty käsittämään asioita mitä muille ovat tehneet. Koska uskovat itsekin omiin valheisiinsa. The End. Sen pituinen se.
Mä en koskaan ole vihannut lapsia ja vaikka kuinka on ollut oman puolison kanssa riitaa niin mä en siltikään ole näyttänyt sitä lapsille.
Melkoisen pimeää on tekstisi. Varsinkin nuo kommentit.
No joo, jos asioita alkaa järjestellä omin päin, saa siitä syyttää lähinnä itseään. Pahuutta löytyy toki järjestelmän sisältäkin, mutta sen ulkopuolella ihmisen arvo lähenee nollaa. Kaikkien sota kaikkia vastaan, jossa sääli on sairautta ja jokainen auttakoon itseään. Siihen kykenemättömien olisi syytä pysytellä visusti systeemissä ja sitäkin suuremmalla syyllä jos omissa voimavaroissa on vakavia puutteita. Tie helvettiin on tosiaan päällystetty niillä hyvillä aikomuksilla. Ja vaikutukset ulottuvat sinne kolmanteen polveen, hyvinkin. Itsetuntemus on kaiken a ja o, että tietäisi paikkansa tässä maailmassa. Ja toisten auttajille hieman järkeä päähän, etteivät tee itsestään pahan kätyreitä.