että onko täällä muita työttömiä odottajia? olen varmasti jonkinlainen kummajainen, mutta minua ei työnteko jaksa innostaa sitten millään. jos saisin valita, olisin mielummin kotona kaiket päivät. voitte sanoa hulluksi ihan vapaasti, mutta sellanen mä vaan oon.
Kyselisin
semmoista
8805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ai semmonen sä vaan oot????? No kuka sit sun elämisen maksaa? Voisitko ihan hetken harkita ja sit vaik heittää mulle jonkun vastauksen, et mitä sä niinku ajattelet siitä, joka sun elämises täällä hyvinvointivaltiossa kustantaa?
No minä olen työtön enkä aio töitä etsiäkään raskauden ajaksi.. Älä välitä tuosta edellisestä viestistä, sillä hän ei välttämättä tiedä, että työttömyys ei ole vapaaehtoista. Ainahan sitä on lupa raskaana levätä. Itselleni tuli keskenmeno liian kovasta fyysisestä työnteosta viime vuonna, sairaanhoitajan työssä.
Otetaan rennosti nyt ja etsitään työtä sitten vuoden, parin päästä!
mielestäni.
Teen sijaisuuksia aina välillä, ja nyt olen ollut vähän aikaa ottamatta vastaa sijaisuuksia. Elelen liitonrahoilla. Yksinkertaisesti ei kiinnosta tehdä töitä, eikä työt tekemällä lopu ;)
Ja kotonakin riittää puuhaa, ja aijon nyt levätä kunnolla..
Eri asia on jäädä pois töistä terveydellisistä syistä.
Minä käyn joka ikinen arkipäivä töissä, ja teen pitkää päivää. Selkään sattuu niin pirusti, mutta sairaslomalle en halua. Menevätkö maksamani verorahat sinunlaisiisi luusereihin?! Raivostuttavaa!
Toivottavasti myös miehesi tajuaa minkä luuskan on saanut ja tajuaa lähteä kävelemään.
kriittinen viesti oli kyllä..haiskahtaa tuo sun työnteko joltain muulta kun hyvältä periaatteelta.
itse olen ensimmäisen raskausaikani alussa ollut rankassa fyysisessä työssä josta sain huimat 6,20 euroa tunti!työmatkat oli n. 85km päivä.eli toisin sanoen elin mieheni "siivellä" koska rahat menivät suoraan tankkiin ja ruokaan saattoi jäädä vähän,ja tottakai verot menivät palkastani myös.paikka oli vakituinen joten siksi oli siellä turhan pitkään.(raskauden puoli väliin asti)kärsin kuukausien jatkuvasta päänsärystä ja koko ihana raskaus-aika meni vain surkutellessa huonoa oloa ja nukkuessa,muuta en jaksanut joten tajusin niellä ylpeyteni ja heittäytyä työttömäksi.nautin suunnattomasti kotona olosta ja mieheni ainakin ilahtui ja jaksoi kehua siistiä kotia ja valmiiksi laitettua ruokaa ja tykkäsi että minustakin oli jotain seuraa kun en enää jatkuvasti ruikuttanut ja nukkunut.sain vihdoinkin keskittyä raskauteen täysillä ja vilpittömästi iloita siitä joka johti siihen että jaksoin paljon paremmin myöhemmin hoitaa vauvaa kun en ollut palanut loppuun.ja se työttömyys aika..rahaa jäi käteen enemmän kuin työtä tehdessä,ja veroja olin maksanut mielestäni sen verran ettei minun tarvinnut ottaa huonoa omaatuntoa työttömänäolosta.mieheni oli sitä mieltä että vaikka hän enemmän rahaa toi perheeseen niin silti minä tein korvaamattoman työn kantamalla lasta sisälläni ja kasvattamalla hänet itse kotona 24h/vrk.äitiysrahani oli minimi pienen palkkani vuoksi(n.220e/kk)josta myöskin maksoin kovat verot.mikäli itse olet raskaana tiedät että raskaudet voivat olla ihan erilaisia ja myöskin henkisesti erittäin raskasta aikaa.että mielestäni kannattaisi levätä mahdollisimman paljon sinunkin eikä heittäytyä marttyyriksi ja myöhemmin katua sitä että ei ottanut rennosti silloin kun olisi ollut vielä mahdollisuus.että jos miettisit ensin ja kirjoittelisit sitten.
Täällä myös eräs raskaana oleva työtön. Raskaana olen omasta tahdostani, työtön en. Asuimme jonkin aikaa ulkomailla ja palattuamme en ole löytänyt töitä vaikka kuinka olen hakenut. Mieheni kanssa sitten todettiin että nyt tehdään se lapsi kun ei kerran töitäkään ole. Sainkin sitten saman tien töitä kahvilasta (ei siis todellakaan oman alani töitä, mutta työtä kumminkin) ja muutaman kuukauden tein sitä homma, alkoi vaan käydä turhan raskaaksi pitkät ja fyysisesti raskaat työpäivät, joten lopetin ne hommat muutama kuukausi sitten (kyseessä olikin vaan määräaikainen työ). Korvauksilla olen nyt ensi kuun alkuun asti, jolloin alkaakin mammaloma ja -raha. Äitiysrahat ym. onkin sitten tosi minit, eli lapsilisineen tulee alle 500 € kk käteen, mutta eiköhän me ensi vuoteen jotenkin pärjätä. Aikomuksena olisi tehdä toinen lapsi heti perään (toiveena siis, sitähän ei tiedä koska sitten tärppää)ensi vuonna, että eipä tässä nyt hirveesti kannata töitä hakeakaan. Olen ajatellut että ehdin sitä uraa luomaan sitten kun ne lapset on tehty, nyt sitten kituutetaan jokunen vuosi niin eiköhän se sitten siitä.
Haluaisin olla kotona lasten kanssa niin lähelle kouluikää kuin mahdollista, mutta se taitaa olla mahdotonta, eli pakko on laittaa lapset jo tosi pienenä hoitoon, ikävä kyllä, rahan takia...
Siitä vielä, että eivät kaikki työttömät todellakaan ole laiskoja tai saamattomia, syitä on niin monia kuin olla voi. Itselleni ainakin tämä työttömyysaika on ollut henkisesti todella raskasta ja todellakin toivon, että lasten syntymän jälkeen löydän pian töitä. Ihanaa raskausaikaa kaikille joka tapauksessa!
...samanlaisia tuntoja! Jäin pitkälle sairauslomalle elämäni ensimmäistä kertaa, muusta kuin raskaudesta johtuvasta syystä, ja loma jatkuu äitiyslomaan asti. En tiedä johtuuko raskauden aiheuttamasta väsymyksestäkin, mutta hyvin aika kuluu kotona oleillessa, pätkääkään ei ole aika tullut pitkäksi. Alkoi olla aika raskasta olla töissä, vaikka olinkin vain osa-aikaisena, mutta työ oli fyysistä jalkojen päällä oloa ja osin kiireistäkin, joten tämä ylimääräinen lepoaika tuli todella tarpeeseen.
Eipä koskaan lomillakaan ole pitkästyttänyt tai viikonloppuisin, vaikkei mitään kummoisempia harrastuksia olekaan. En käsitä ihmisiä jotka ihmettelevät miten saa ajan kulumaan. Aina sitä jotain nyhertämistä löytää.
Pidemmän päälle tietenkin joutenolo alkaa nakertaa, varsinkin jos on täysin työkykyinen. Olin jonkin aikaa joskus työtön, enkä edes saanut tukia, koska en täyttänyt ehtoja, joita niiden saamiseksi vaaditaan. Silloin kyllä ahdisti ja oli tosi inhottavaa olla toisen elätettävänä. Sitten kun vihdoin sain töitä, paiskinkin niitä enemmän kuin tarpeeksi, en uskaltanut kieltäytyä ylimääräisistä töistä kun niitä vihdoin sai, joten korteni olen kyllä kekoon kantanut.
Ei tunnu yhtään pahalta olla nyt jouten! Varsinkin kun tietää että oma aika loppuu siihen kun lapsi syntyy.