Taas kipuilee

Työssä on ollut paineita. Liikkunut olen sellaisia kolmen kilometrin lenkkejä kävellen. Sunnuntaina käytin pitkästä aikaa sykemittaria mutta eihän se syke ollut kuin korkeimmillaan 120 ja koiran kanssa piti vähän väliä pysähdellä. Tuli mieleleen, että silloin syksyllä, kun käytin sykemittaria, minulle tuli näitä samantapaisia kipuja. Ehkä sykemittari ei jostain syystä sovi minulle.

Vieläkin ihmettelen, ettei sinulle kerrottu tulosta heti tutkimuksen jälkeen. Minulle sanottiin heti, että puhtaat suonet ja vähän ajan päästä lääkäri kehoitti menemään lenkille.

tukoksia ei ole, mutta myös, että "täällä on pieni". Mikä pieni: tukoksen alku vai pieni suoni, minulle ei selitetty. Odotin, että tutkimuksen jälkeen keskustellaan pari sanaa, mutta ei, vaan kärrättiin heti osastolle takaisin eikä lääkärin kanssa nähty sen koomin.

Ehkä sinun ei kannata liikkua sykemittarin kanssa, sillä onhan se aika luonnotonta, että tarkkailee koko ajan mittarista oloaan. Oma tuntemus on tärkeämpi mittari, että tuntuuko kävely hyvältä ja sopiva vauhti tulee luonnostaan, kun kävelee niin, että mukavalta tuntuu. Itse en mittaile koskaan sykettä, vaikka varmasti se heittelee valtavasti päivän mittaan. Tiedän vain leposykkeeni verenpainetta mitattaessani, jolloin siis on oltava levossa jonkin aikaa ennen mittaamista. Rytmihäiriöitä ja tykytyskohtauksia minulla on paljon, mutta beetasalpaaja hillitsee niitä. Annan tykyttää aikansa ja yritän silloin ottaa lunkimmin. Töissä olen myös lakannut tekemästä työtä yli omien voimieni ja olen odottanut, että muut tekevät vuorostaan osansa. Jos eivät tee, ruuhkaantuu, mutta se ei ole minun ongelmani. Jatkuva sykemittarin tarkkailu voi myös aiheuttaa hätäännystä. Sydän kuitenkin kestää näitä tykytyskohtauksia hyvin. Tiuha lepäily ja syvään hengittely voi rauhoittaa sydäntä. Tärkeää on myös ajatella jotakin mukavaa asiaa ja toteuttaa pieniä helposti toteutettavaia arkipäivän iloja.

Sydän kirjoitti:

tukoksia ei ole, mutta myös, että "täällä on pieni". Mikä pieni: tukoksen alku vai pieni suoni, minulle ei selitetty. Odotin, että tutkimuksen jälkeen keskustellaan pari sanaa, mutta ei, vaan kärrättiin heti osastolle takaisin eikä lääkärin kanssa nähty sen koomin.

Ehkä sinun ei kannata liikkua sykemittarin kanssa, sillä onhan se aika luonnotonta, että tarkkailee koko ajan mittarista oloaan. Oma tuntemus on tärkeämpi mittari, että tuntuuko kävely hyvältä ja sopiva vauhti tulee luonnostaan, kun kävelee niin, että mukavalta tuntuu. Itse en mittaile koskaan sykettä, vaikka varmasti se heittelee valtavasti päivän mittaan. Tiedän vain leposykkeeni verenpainetta mitattaessani, jolloin siis on oltava levossa jonkin aikaa ennen mittaamista. Rytmihäiriöitä ja tykytyskohtauksia minulla on paljon, mutta beetasalpaaja hillitsee niitä. Annan tykyttää aikansa ja yritän silloin ottaa lunkimmin. Töissä olen myös lakannut tekemästä työtä yli omien voimieni ja olen odottanut, että muut tekevät vuorostaan osansa. Jos eivät tee, ruuhkaantuu, mutta se ei ole minun ongelmani. Jatkuva sykemittarin tarkkailu voi myös aiheuttaa hätäännystä. Sydän kuitenkin kestää näitä tykytyskohtauksia hyvin. Tiuha lepäily ja syvään hengittely voi rauhoittaa sydäntä. Tärkeää on myös ajatella jotakin mukavaa asiaa ja toteuttaa pieniä helposti toteutettavaia arkipäivän iloja.

Ehkä näissä mittareissa on menty jo liian pitkälle. En tosin mittaa verenpainettakaan kuin korkeintaan pari kertaa kuussa. Sykemittaria käytin viimeksi viime vuonna ja nyt viime sunnuntaina. Sunnuntaina otin mittarin sen takia käyttöön, koska lauantaina oli se outo kohtaus.

Huomenna käyn kuitenkin varmuuden vuoksi työterveyslääkärillä. Saa nähdä millainen verenpaine siellä on. Kotimittarilla se on aina 105/65 - 110-70 -luokkaa.