Tämä tragikoominen tarina on TOSI - ei suositella niille, joilla on nauru yliherkässä.....

Tutulla sorakuopalla olivat ”lerkkimässä” pikkuruinen Kenkäsilsa ja hänen 12 sivupersoonaansa. Tämä Kenkäsilsa, sukulaisten kesken Sandaali, oli siitä veikeä lapsi, ettei koskaan oppinut sanomaan i-kirjainta kunnolla. Niinpä sana leikkiä vääntyi hänen puheissaan usein sanaksi lerkkiä.

Kovasti Sandaali harjoitteli i-kirjainta ja onnistuikin melko hyvin ääntelemään kuten muutkin ikäisensä. Mutta tuo sana leikkiä. Voi että, se olikin hankala. Varsinkin aina silloin, kun Sandaali oli kitannut liikaa käynyttä vadelmamehua (jota hän itse kutsui votukaksi) alkoi tuo peijakkaan puhevika lipsahdella esiin, tämän tästä ja aina yllättäen.

Tottahan Sandaalia pilkattiin moisesta erikoisuudesta ja sekös pisti vihaksi. Murjottaminen ei enää auttanut, täytyi keksiä jotain muuta. Kyllähän Sandaali osasi olla kekseliäs, jopa ovelakin. Ainakin omasta sekä 12 sivupersoonansa mielestä. Ja ei kun tuumasta toimeen (maailman lyhin työmatka, tässä tapauksessa koulumatka). Monitorin äärelle pikapikaa riensi tuo pieni, innokas pallukka oitis!

Koska oikeita kavereita ei ollut, ne piti luoda itse. Niinhän elämässä joillekin käy. Naama punaisena ja sielu tuskasta ruvella Sandaali vietti aikaansa internetin uumenissa, väsäten rupisia riimejä, suoltaen noita säälittävän heiveröisiä lausenippuja, erään suuren ja mahtavan portaalin sivuille. Sandaali oli ylettömän tyytyväinen tuotoksiinsa. Varsinkin, jos niitä raapustuksia kommentoi joku ”oikea” ihminen, eikä vain joku hänen oma sivupersoonansa. Oi sitä onnea, oi sitä iloa! Sandaali hymyili ja oli noina hetkinä liki onnellinen olento. Rumahan sandaali oli (ja on yhä) kuin riihipiru, mutta siinä monitorin äärellä hän oli aina upea, uljas mahtimies tai nainen, riippui tietysti siitä, ”kuka” kulloinkin oli vallannut tämän ihmispolon aivopäätteen.

Tämän tästä joku noista eri persoonien muodostamasta ”likaisesta tusinasta” sai ylivallan ja monesti juuri se kaikista ilkein hahmo. Välittömästi alkoi tuo raivoisa näppiksen takominen, kyynelten valuessa pullukkaisille poskille. Ei mikään mahti maailmassa, ei mikään lääkitys eivätkä isäpuolen mahtikäskyt auttaneet siinä tilanteessa. Hullu mikä hullu, minkä tuolle mahtaa, huokaisivat sukulaisetkin väsyneesti. Antoivat kyllästyneenä höperön mellastaa rauhassa. Jospa se sitten ajan kanssa paranisi ja kehittyyhän lääketiede huimaa vauhtia, pohti äitimuorikin ääni värähtäen. Kylälläkin äitiparkaa sääliteltiin ja supateltiin selän takana. Sandaali teki kaikkien elämän vaikeaksi. Pöpiriepu, pöllöpää, pölkkypää, ilkkuivat koulussakin hänelle. Oli se niin väärin!!!

Sandaali oli jostain, kuin ihmeen kaupalla, saanut ihan oikeita, ihquja kamujakin, sieltä kivoilta sivuilta. Mukavaa kuulemma oli, kun yhdessä räpiköitiin riimejä ja sitten naurettiin pissat housussa. Olihan siinä jo melkoinen jengi kasassa, pari sekopäätä ja kaikki ne sivupersoonat.

Voi veljet, kohtapa on koko portaali vallattu, raakkuivat raappahousut voimainsa tunnossa. Aikoivat samanhenkiset valopäät järjestää miitinkin Niuvaniemen avoimella osastolla. Sitä passasi odotella sydän riemusta pamppaillen. Mitä kaikkea sitä yhdessä keksittäisiinkään!

Elämä hymyili, vaan puun takana odottaa aina yllätys bonuksien kera. Sitäpä ei Sandaali uusine ystävineen (ja sivuhenkilöineen) ottanut huomioon. Siinä raakkuessaan kiihkoisasti, reppana unohti säännöt ja itseään viisaampien neuvot. Sellaisesta ei koskaan hyvää seuraa, sen tiesivät kaikki muut. Kuka pelastaisi tällaisen otuksen häneltä itseltään? Kas, siinäpä dilemma!

Sillä välin, kun Sandaali ahkeroitsi päätteen ääressä, itseensä ja kaikkiin ”kavereihinsa” ylityytyväisenä, latasi eräs kylmänrauhallinen Modesty Blaise pumppuhaulikkonsa ja lähti kierrokselle. Vihreissä silmissään jo tutuksi tullut itsevarma katse ja jumalaisen kauniilla kasvoilla huoleton ilme, mikäs tässä oli tosinaisen ollessa, tuumaili Modesty. On suolapanokset ja sähäkät otteet, kyllä näillä pärjää. Ja tokihan mielialaa piristi kummasti tieto siitä, että samoilla käytävillä asteli silloin tällöin, rennon puuman tavoin eräs metalliguru.
Se ainoa oikea, riivatun seksikäs ja notkea kutale, joka on Ian Gillanin serkku ja Richie Blackmoren pikkuserkku. Ovat kuin ovatkin Savosta alunperin kotoisin, nuokin kuuluisat zepa-taiturit. Ilmankos tämä (täkäläistä sukuhaaraa oleva) urospuumakin osaa niin hyvin...........Kadehtijoita tällä miehellä on kuin meren mutaa, vaan eipä se tunnu tahtia haittaavan. Testosteroni-boosteri ei ole koskaan off-asennossa, siinä lienee kai vetovoimaisuuden julkinen salaisuus.

No niin, sössääjien soramontulle ensiksi, päätti Modesty. Haulikko ja HD 1340, kas siinäpä riittävä varustus tällekin keikalle. Rinnukset rottingille ja tähti näkyviin. Puuhaa riittää, kun täräyttelee kokkareet irti pikkuruisten örvyköiden Nalle Puh-pöksyistä. Harmi, että on tyytyminen merisuolakiteisiin. Lyijy on kielletty, liukenee kuulemma pohjavesiin, voihan votukka sentään!