Moi! Oon tässä kaverini kanssa jakanut kokemuksia oudoista tunteista. Olemme kummatkin lähiaikoina tavallaan kokeneet ihastumisen tunnetta mieheen. Mies on kuitenkin ollut kummassakin tapauksessa jollain lailla todella naismainen. Ei missään nimessä homomainen, mutta todella epämiehekäs(pitkät kiharat hiukset, söpöys, hellyttävyys, tunteellisuus). On ollut ollut ihana tunne maata henkilön kainalossa, halailla ja pussailla mutta halua mihinkään varsinaiseen aktiin ei ole ollut.
Emme ole mielestämme bi-ihmisiä, vaan kaapista ulostulon jälkeen vuosia sitten tunteet ovat kohdistuneet yksinomaan naisiin eikä kokemuksia miesten kanssa siis ole ollut.Siis kaapista ulostulon jälkeen, sitä ennen niitä oli. Se homma siis on kyllä siis kokeiltu. Edelleenkään emme ole mielestämme bi-ihmisiä. Varsinaisia pysyviä ja todellisia tunteita miehiä kohtaan on vaikea kuvitella, mutta mitä siis tapahtui? Kokeilevaa lesboutta?
Onko teillä ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Kun nimenomaan kummatkin toisillemme tätä kertoessa ensimmäinen adjektiivi miehistä kertoessamme oli että no kun se oli niin semmonen...tyttömäinen.
Onko siis olemassa tyttömiehiä vai mikä on homman nimi?
Emme ole mielestämme bi-ihmisiä, vaan kaapista ulostulon jälkeen vuosia sitten tunteet ovat kohdistuneet yksinomaan naisiin eikä kokemuksia miesten kanssa siis ole ollut.Siis kaapista ulostulon jälkeen, sitä ennen niitä oli. Se homma siis on kyllä siis kokeiltu. Edelleenkään emme ole mielestämme bi-ihmisiä. Varsinaisia pysyviä ja todellisia tunteita miehiä kohtaan on vaikea kuvitella, mutta mitä siis tapahtui? Kokeilevaa lesboutta?
Onko teillä ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Kun nimenomaan kummatkin toisillemme tätä kertoessa ensimmäinen adjektiivi miehistä kertoessamme oli että no kun se oli niin semmonen...tyttömäinen.
Onko siis olemassa tyttömiehiä vai mikä on homman nimi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo, kyllä näin on käynyt mullekin. Oli todella ahdistavaa tajuta, että vaikka mulla on lesboidentiteetti, niin siitä huolimatta ihastuin mieheen. Ja kyllä, mies on jollakin tavalla naismainen, vaikka hetero onkin. Nyt olen jo päässyt ihastuksen yli ja voinen jatkaa 'normaalia' elämää.
Joo kyllä on kokemusta. Ainut mies johon oon koskaan ollut oikeasti ihastunut oli todella naisellinen heteromies. Seurustelimme myös, mutta kyllähän siitä jotain oudosti puuttui, koska kuitenkin naiset on vaan se mun juttu.
Olen heteroystävistäni huomannut, naisista siis, että kyllä hekin ihastuvat joskus naisiin ja yleensä poikamaisiin sellaisiin, joten meneehän se noinkin päin. Miksi siis olisi outoa, jos ns. umpilesbo ihastuisi joskus mieheen. Nämä asiat ei ole niin yksiselitteisiä ja mustavalkeita kuin luullaan.
Termiä kokeilunhaluinen hetero kuulee tuon tuostakin. Miksei siis myös kokeilunhaluinen lesbo :)
Niimpä!
Olet oikeassa. Yhtä lailla hetero, lesbo kuin bi:kin, voi olla kokeilunhaluinen ja tunteet voivat hieman "ailahdella" siihenkin sukupuoleen, joka ei yleensä herätä "siinä mielessä" tuntemuksia. Mulla on tuttava joka murrosiän loppuvaiheilla huomasi olevansa lesbo, ja 36-vuotiaana rakastui mieheen. Hän oli pelkästään vain naisten kanssa melkein 20 vuotta. Yhtä lailla heterosta voi tulla lesbo, kuin lesbosta hetero. Se vain tuntuu että yleisemmin heterosta tulee lesbo, koska valtaväestö on lesboja. Identiteetti ei ole mikään kiven kova "asia on näin", sillä koskaan ei voi sanoa ei ikinä. "Asia on näin" tällä hetkellä, ehkä viikonkin päästä, ehkä vuosien päästäkin. Joidenkin kohdalla kuitenkaan ei. Elämä ei ole mikään itsestään selvyys.Itse voisin tällä hetkellä sanoa että en koskaan halua olla miehen kanssa. He eivät ole herättäneet kymmeneen vuoteen minkäänlaista kiinnostusta. Enkä edes voisi kuvitella että olisin miehen kanssa ikinä. Mutta mistäs minä voin tietää minkä kepposen mieleni tekee joskus. Tuskin, mutta kaikki on mahdollista. Älä koskaan sano ei koskaan.
Eli mitäs sitten, jos minulla on varma heteroidentiteetti ja silti olen kokenut tunteita myös ihanaan lesboon. Onko mahdollista? Olen ajatellut, että mahdollista on, mutta en lähde siihen leikkiin. Eikä minuakaan kyllä olisi kiinnostanut akti, vaan lähinnä hellittely.
Haluan seksiä miehen kanssa ja parisuhteen naisen kanssa.Siis mitä helvettiä tämä sitten on??
Olen totaalisesti sekaisin tämmösistä ajatuksista.
Mulla on 2 lasta,eli olen aina ollut hetero(kai)
älkää hämillistykö vaan nauttikaa siitä että ihmiset on ihmisia ja suloisia sellaisinaan..
tosin mä nyt oon tällanen inhottava ja likainen "bisse" vaan...
...mutta musta tärkeintä ihmisessä on säteily, voima ja mitä suhteisiin tulee, voiman tasapaino suhteessa omaan itseen.
mun prinsessa rohkea olikin tyttömäinen prinssi... :-)
NÄMÄ VASTAUKSETHAN VAIN OSOITTAVAT EHTTÄ IHMISET OVAT LOPPUJEN LOPUKSI BI-SEKSUAALEJA!!!
TÄTÄHÄN MÄ OLEN AINA TOLKUTTANUT!!!
BI-SEKSUAALISUUS ON SUURI VALLITSEVA TOTUUS!!!
Tiedän monia täysin heteroita jotka ovat ihastuneet lesbonaiseen ja heteromiehiä jotka ovat ihastuneet homomieheen.. Nämä ovat asioita joista ei usein puhuta ääneen, mutta kummasti ihmiset avautuvat mulle kännissä.
Tietysti lesbot ja homot voivat kokea heteromaisen ihastumisen. Samoja ihmisiä me kaikki ollaan. Ja miksei voi rakastuakkin, vaikka se tuntuu kyllä minun kohdalla hieman vieraalta...?!?
Mun mielestä bisset eivät esim ole sen "likaisempia" kuin lesbotkaan, mutta itse toivoisin mieluummin kultani olevan lepakko kuin bisse...
Ollaan vaan avoimia, ei lesbous ole mikään uskonto, jonka mukaan tulee elää. Tunteet tunteina, ihmisiä me ollaan, niinkuin homot, bisset ja heterotkin =D
totuus on kuitenkin se, etteivät lesbot viitsi/jaksa vastailla noihin kysymyksiin.
Niitä tulee vähän väliä tänne, niinhin on vastattu, joten hiaman viitseliäisyyttä ja kelausta vanhoihin juttuhin. Siellä on selvästi ilmaistu ettei miehet herätä mitään seksuaalisia tunteita.
Sinun totuus on sinänsä lähellä, että heterot ja homot ovat vähemmistö.
Vielä lisäys:
Tiedän myös heteronaisia, jotka ovat ihastuneet toisiinsa, sekä miehiä, joilla on ollut ohimeneviä ihastumisia toisiin hetskumiehiin.
Ei se ihastuksen kohteen preferenssi olennainen asia ole, vaan se sukupuoli!
..sukupuoli, vaan se ihminen.
Olipas terapeuttista lukea vastauksianne. Kiitos niistä. Olo ei ole yhtään niin sekava enää. Olkaamme siis kokeilunhaluisia lesboja.
Vaikka turha ehkä yrittää lokeroitumista-näistä päätellen:)
...mitä useampi nainen antaa ymmärtää olevansa lesbo, ja silti harrastaa seksiä miehen/miesten kanssa, sitä useammin me ei-miehenkipeätkin törmäämme siihen luuloon että kyllähän tosimies lesbon kellistää kun "munaa ne haluaa kuitenkin"... :(
Tarkoitus ei ole loukata ketään. Ja ihastumisen tunne on eri asia kuin seksin harrastaminen. Mutta please, älkää kertoko miehelle olevanne "lesboja" jos olette heidän kanssaan sänkyyn suuntaamassa... Joidenkin miesten on jo muutenkin niin vaikea ymmärtää mikä on lesbon ja biseksuaalin ero, eikä viitsis usein rautalangasta vääntää kun tulee kädet kipeiksi ;)
mutta ei tässä omalla kohdallani ole kyse mistään kellityksestä, kohtaamisesta, sänkyyn suuntaamisesta jne, vaan henkilö on ystäväni/kaverini kenet tässä opin paremmin tuntemaan. Ehkä jopa eniten arveluttaa ajatus sänkyyn suuntaamisesta.
"en mä muuten ookaan lesbo, kusetin vaan". Heheh. Eli ei toimi. Sitäpaitsi usein asian kertominen jollekin yritteliäälle vaan tavallaan normalisoi tilanteen, jos tyyppi on ihmisenä kiinnostava niin voi sitten keskittyä hauskanpitoon eikä siihen että kaveri yrittää iskeä koko ajan. Kun homma ei normaalisti kiinnosta pätkän vertaa.
Laskin itsenikin äärettömän ei-miehenkipeäksi ennen tätä juttua, enkä edelleenkään voi sanoa itseäni sellaiseksi, koska olen vain-tämän-yhden-ihmisen-joka-hämmästyksekseni-on-mies-kipeä.
"En osannut odottaa tätä millään tavalla ja se tuli minulle täytenä yllätyksenä." Ymmärrän Annelin sanat hyvin.
Tarkotus ei ollut viilailla pilkkujasi vaan sanoa, että perinteisen bi-ihmisen ja naisissa pysyneen lesbon välillä on se, joka haluaa olla naisen kanssa, mutta kokee puun takaa tulevan tunteen, ihastumisen tyttömäiseen heteromieheen. Ja ennen sitä ollut sitä mieltä että hyi vittu - näin karkeasti sanottuna. Tai ehkä vähän viilata, koska ihmistyyppi mitä kuvasit ei ole ollut missään tämän keskustelun vaiheessa mukana. En sanoisi itseäni lesboksi, jos haluaisin suuntaamalla suunnata miehen kanssa sänkyyn.
joka tässä nyt pohtii ja empii että mitä vittua.
Et ole ollenkaan yksin tällaisten pohdintojen kanssa. Itselläni oli hyvin vahva lesboidentiteetti, kun 3 vuotta sitten rakastuin mieheen. No, suhdetta on nyt jatkunut siitä lähtien, ja lesboidentiteetti on yhä vahva. Ei se siitä miksikään muutu. Maailmankatsomus ja käsitys elämän yllättävyydestä on ehkä avartunut. Tiivistit omatkin tuntemukseni hyvin:
"Laskin itsenikin äärettömän ei-miehenkipeäksi ennen tätä juttua, enkä edelleenkään voi sanoa itseäni sellaiseksi, koska olen vain-tämän-yhden-ihmisen-joka-hämmästyksekseni-on-mies-kipeä."
Lesboystävieni kanssa en enää jaksa kinata siitä, olenko oikeasti lesbo vai bisse vai mikä. Pidätän asiantuntijuuden omaan identiteettiini. Poikakaverini ystäväpiirissä viihdyn, he tietävät asian, mutta kaikki suhteen myrskyt nähneinä eivät varmaan mitenkään kadehdi tilannetta. Miksi sitten näin... samasta syystä kuin suhteissa ollaan yleensäkin. Poikaystäväni on tavattoman älykäs, hauska, hyvä keskustelija ja minulle hyvin rakas. Se ainoa ihminen joka loppupeleissä ymmärtää minua, jolle ei tarvitse selittää mitään.
Tuntuu vähän omituiselta levitellä pientä elämäänsä tässä internetin nimettömässä suossa, mutta viestistäsi vaistoan, että sen takana on joku ihan oikea ihminen oikeine ja hämmentävine tunteineen. Mieheen rakastuminen on ollut ja on edelleen aika kielletty puheenaihe lesboyhteisössä. Itse olen ollut sen kanssa todella yksin.
Pärjäile, elä oma elämä!
ps. vasta tänä vuonna olen oppinut sanomaan "poikaystävä" ja edelleen särähtää korvaan.
Olen utelias joten kysyn vaikken uskokaan että vastaat... Oman määrittelyni mukaan lesbo rakastuu naiseen / tuntee seksuaalisia tunteita naista kohtaan. Kunnioitan jokaisen oikeutta määritellä itsensä halaumallaan tavalla, vaikka minun mittapuullani et olekaan lesbo. Jotenkin "lesbon poikaystävä" on yhtä mahdoton yhtälö kuin "auringon jäätikkö".
Miten määrittelisit lesbon? Miksi et tunne olevasi ex-lesbo/biseksuaali/ nuoruudessaan seikkaillut hetero? ;-)
...hämmentävällä tavalla kirjoitat kuin minun elämästäni.
mie vaan en puhu "poikaystävästä" (joka todella kuulostaa pahalta), koska tämä on "aviomies" (no huh huh)...
mää tyydyn yleensä viittaamaan "mielipuolisoon" tai "mun parempaan puoliskoon" :-)
suukkoja.
(aurinko paistaa, olen kovin hellämielinen)
Jäimme oikein pohtimaan tätä kysymystä murun kanssa. Totesimme molemmat, että emme edes muista enää koska olisimme ihastuneet mieheen. Siitä on niin äärettömän kauan.
Oma tunteeni miehiä kohtaan ei ole myöskään inhoa tai vastenmielisyyttä. Miehet vain ovat. En oikeastaan tunne heitä kohtaan miehinä yhtään mitään. Sen sijaan ihmisenä, persoonakohtaisesti, tapaan aika ajoin kivoja, hauskoja miehiä, joiden kanssa on ihan hyvä viettää aikaa.
Tuo ihastumisasia sitten. Joskus jonkun ihmisen persoona voi ottaa niin valtaansa, että se muistuttaa ihastumista. Olen nähnyt sitä tapahtuvan niin heteroille kuin muillekin ja se ylittää kyllä sukupuolirajat. Ihmiset ovat aivan haltioissaan, joskus jopa kiusallisuuteen asti, vaikka eivät ainakaan omasta mielestään ole varsinaisesti rakastuneet tuohon henkilöön.
Ihmisen sukupuoli-identiteetistä sen verran, että tuskinpa se ainakaan kaikkien kohdalla on täysin vedenpitävä. En ymmärrä miksi sen yleensä pitäisi olla. Näinä aikoina on vapaus olla sitä mitä on ja silloin tärkeintä on tehdä niinkuin itsestä hyvälle tuntuu, itseään tai muita tahallisesti satuttamatta.
Joskus kyllä mietin sitäkin, onko tämä rajaton vapaus identiteetin suhteen tuonut aivan turhaa pähkäilyä ja päänvaivaa näistä "mikä olen, mitä voin tehdä"-tyyppisistä tilanteista? Välillä tuntuu kuin ihmisillä olisi jonkinlainen lapsi karkkikaupassa-ilmiö menossa.
Transut ovat veikeitä. Heitä on mukava katsella, saavat hymyn huulille. Transuissa yhdistyy räävitön huumori, naisellisuus ja miehekkyys murskaavan koomisella tavalla. Osaisimpa ottaa itsenikin niin humoristisesti =)