Meitä pyydettiin kummiksi pariskuntana ekaa kertaa, kun oma tyttömme oli juuri myös syntynyt. Eihän pienen vauvan vanhemmat jaksa olla NIIN kiinnostuneita serkun vauvasta, kun se omakin on niin suuri ihme. Olisikin ollut ihanne tilanne, että meitä olisi pyydetty jo seitsemän vuotta sitten syntyneelle kummityttömme isosiskolle kummeiksi. Silloin olisimme olleet enemmän innoissamme ja lahjojakin oltaisiin ostettu ihan eri tahtiin. Ynnä muuta toimintaa. Omalla esikoisellamme on kolme sinkku-kummia ja hyvin jaksavat touhuta ja puuhata lapsen kanssa. Pikkusiskolle pyydettiin kummiksi nämä serkut, joiden toisen lapsen kummeja olemme. Ja emme edes odota mitään ihmeellistä. Samanlaista puolin toisin. Nähdään lasten synttäreillä ja joulukuussa. Kivasti menee.
Pointtini on: Kun joku miettii lapsellensa kummia, kannattaa miettiä onko tällä jo omakin pieni lapsi. Eivät he silloin voi kaikkea hellyyttä tuhlata kummilapseensa, kuten lapseton kummi tekisi.
Pointtini on: Kun joku miettii lapsellensa kummia, kannattaa miettiä onko tällä jo omakin pieni lapsi. Eivät he silloin voi kaikkea hellyyttä tuhlata kummilapseensa, kuten lapseton kummi tekisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän poika on jo 8kk mutta hänen kumminsa oli raskaana poikani kastetilaisuudessa.
Nyt hänen pojallaan on ristiäiset ja meistä tulee kummeja.
Kyllä sitä rakkautta ja huomiota riittää muuallekkin.
En ole ikinä ymmärtänyt niitä ihmisiä jotka eivät näe muutamaan kuukauteen muuta maailmaa kuin oman vauvansa.
Meidän vauvamme on saanut mut huomioimaan myös muita ihmisiä ja lähipiirin lapsia enemmän.
Musta on ihana hemmotella myös muiden lapsia ja aikuisiakin.
Eli yritän sanoa että huomioin nyt itse äidiksi vasta tulleena myös kummilapsiani enemmän.
Musta on ihana askarrella ja tehdä ja ostellakkin heille kaikkea kivaa.
Mulle äitiys on opettanut myös välittämään enemmän ystävistä,muiden lapsista,eläimistä,luonnosta ym
Mulle on tullut suuri tarve parantaa maailmaa.
samaa mieltä!
Minulla ja miehelläni riittää myös rakkautta muillekin lapsille kuin omillemme. Kummilapsille (kaikille viidelle) ja lisäksi muillekkin tuttavien ja sukulaisten lapsille on kyllä riittänyt jo ennen omiammekin (kaksoset) ja tilanne jatkuu ihan samana. Aika oli tietenkin alussa hieman kortilla, mutta kyllä me entiseen malliin kummilapsia muistimme ja huomioimme.
Minä en myöskään ymmärrä sitä, että oman vauvan myötä muu maailma katoaa. Onhan se ihanaa ja ihmeellistä, mutta on elämässä paljon muutakin mukavaa. Lapset kyllä huomaa miten vanhemmat huomioivat myös muuta ympärillä olevaa..luontoa, ihmisiä ja eläimiä ja saa sitä kautta vaikutteita omaan personaansa.
Uudesta sukupolvesta kasvaa itsekkäitä olentoja, jos tottuvat että vaan omaa ja omien napoja tuijotellaan, eikä huomioida muita.
Säälittää kyllä kummilapsenne, jos ette häntä ollenkaan jaksa omaltanne huomata. =( Kummiudesta voi kieltäytyä..ja minusta tuollaisen ihmisen pitääkin! Ehkäpä kummilapsenne vanhemmat ajattelivat, että teiltä saisi mm.vertaistukea, kun olette itse samassa elämänvaiheessa. Että oman pienen vauvan vuoksi olisitte hyvin selvillä mitä toinen pieni tarvitsee...
olen siis edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä,että oman lapsen myötä tuntuu vaan rakkaus muihinkin lisääntyvän. Vaikka sitä ollaan auliisti ennen omiakin lapsia jaettu muillekkin...
Tuo viimeinen jae on sitten tarkoitettu tälle viestiketjun aloittajalle, koska hän ei oman kirjoituksensa mukaan jaksa olla kiinnostunut kummilapsestaan, koska on omakin vauva...
että useimmilla riittää rakkautta myös kummilasta kohtaan, vaikka itselläkin olisi vauva. Olen kuitenkin alkup. kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä mielessä, että odottavien -etenkin ensimmäistä odottavien- vanhempien elämä saattaa muuttua radikaalistikin oman lapsen syntymän myötä, jos lapsi on vammainen tai muuten erityishuomiota vaativa, jolloin voi olla että energiat on täysin siinä omassa tilanteessa, ja kummilapsi jää vähemmälle.
Itselläni on 30 vuoden takaa kokemus, että kummivanhempani saivat samoihin aikoihin oman lapsen ja mitään yhteydenpitoa he eivät ole minuun pitäneet. Ei minkäänlaista. Äitini on kertonut, että kummeillani oli kai lapsettomuuden kanssa ongelmia ja ilmeisesti oma lapsi ratkaisi ne niin täysivaltaisesti, ettei kummiudelle riittänyt aikaa eikä halua. Kummini ovat varmasti ok ihmisiä, en ole heihin pettynyt, enhän edes tunne heitä.