Uskon kaiken tarkoituksellisuuteen

Kun käännät minulle selkäsi. Se herättää ikivanhat hylkäämiskokemukset pintaan. Olen se 11 vuotias, joka kävelee pimeää tietä pitkin ja tuntee olevansa maailmassa ypöyksin. Kukaan ei ymmärrä, ei lohduta. Eikä kaipaa. Nämä tunteet tulisi nyt kohdata ja se tuntuu vaikealta. Yritän ne vihdoin kohdata, jotta voin saavuttaa tasapainon ja mielenrauhan.

Olen miettinyt, mikä meidän kohtaamisemme tarkoitus on ollut. Ajattelin pitkään, että kuulumme yhteen. Mutta en voi löytää turvallisuuden tunnetta sinun kauttani, enkä toisesta ihmisestä muutenkaan. Se olisi löydyttävä omasta sisimmästäni. Ehkä vihdoin voisin päästä eroon myös siitä pimeydestä, joka syöksee minut syvään masennukseen. Enää en halua tai voi paeta näitä tuntemuksia.

Jokaisella on oma tie, mitä kulkea. Meidän tiemme ei ole ristenneet sattumalta, siitä olen varma. Paljon olen paennut ongelmiani ja ne eivät ole siten ratkenneet. Minulla on valtava palo osallistua elämään, kunhan vaan kykenen siihen.
8<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Olisin halunnut treffata sun kanssa...

Äänestä

En tiedä kuka olet, mutta minuakin on joskus sattunut lujaa. Heräsi halu halata sinua, kuka oletkin, lämmin halaus.

Äänestä
  • Kiitos! Lämmin halaus myös sinulle <3 Monesta on selvitty, mutta tämä on se kipein juttu. Oikeastaan olen siirtänyt näitä syrjään, kun en ole halunnut nähdä niitä. On vain luotettava, että kaikesta selviää. Tiedän, että moni on pahoistakin asioista selvinnyt. Itsekin olen joutunut kohtaamaan paljon muita traumoja ja saanut niitä pienemmäksi. En tiedä pääseekö näistä hylätyksi tulemisen tunteista ja sen tuomasta turvattomuudesta ikinä kokonaan eroon, mutta ehkä niiden kanssa oppii elämään. Kivasti lämmittää tieto siitä, että maailmassa on paljon hyviä, ymmärtäviä ihmisiä <3

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kiitos! Lämmin halaus myös sinulle <3 Monesta on selvitty, mutta tämä on se kipein juttu. Oikeastaan olen siirtänyt näitä syrjään, kun en ole halunnut nähdä niitä. On vain luotettava, että kaikesta selviää. Tiedän, että moni on pahoistakin asioista selvinnyt. Itsekin olen joutunut kohtaamaan paljon muita traumoja ja saanut niitä pienemmäksi. En tiedä pääseekö näistä hylätyksi tulemisen tunteista ja sen tuomasta turvattomuudesta ikinä kokonaan eroon, mutta ehkä niiden kanssa oppii elämään. Kivasti lämmittää tieto siitä, että maailmassa on paljon hyviä, ymmärtäviä ihmisiä <3

    Kiitos. Hyvää yötä! <3

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kiitos. Hyvää yötä! <3

    Hyvää yötä Sinulle! <3

    Äänestä

Varhaiset kiintymyssuhteet muovaavat tapaa olla vuorovaikutuksessa ihmisiin myöhemmin elämässä. Esim vaikeus asettua vuoropuheluun kohtaamisessa voi olla tapa reagoida omaan turvattomuuden kokemukseen. Toiselle ei anna suunvuoroa, mahdollisuutta ilmaista tahtoaan kokiessaan ristiriitaisia tuntemuksia. Kapea tunneilmaisu ja toisen huomiotta jättäminen voivat olla este suhteen synnylle ylipäänsä. Turvallinen suhde voi muuttaa ihmistä, jos sille antaa mahdollisuuden.

Äänestä
  • Juu näinpä, näinpä. Olen tietoisesti opetellut kuuntelemaan muita, vaikkei se niin helppoa ole ollut, kun tuntuu itselläkin olevan paljon asiaa. Melkein puren kieltä välillä ja haluan antaa toiselle mahdollisuuden tulla kuulluksi. Harjoittelen.

    Äänestä

Hui. Jotenkin pelottavaa tuo alku teksti oli aivan kun minun suustani. Sanoin jotain aivan samanlaista kumppanilleni kun jättää riitojen aikana minut yksin itkemään että se laukaisee vanhat kokemukset. Ehkä en olekaan niin outo. -sivusta

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Kun käännät minulle selkäsi. Se herättää ikivanhat hylkäämiskokemukset pintaan. Olen se 11 vuotias, joka kävelee pimeää tietä pitkin ja tuntee olevansa maailmassa ypöyksin. Kukaan ei ymmärrä, ei lohduta. Eikä kaipaa. Nämä tunteet tulisi nyt kohdata ja se tuntuu vaikealta. Yritän ne vihdoin kohdata, jotta voin saavuttaa tasapainon ja mielenrauhan.

Olen miettinyt, mikä meidän kohtaamisemme tarkoitus on ollut. Ajattelin pitkään, että kuulumme yhteen. Mutta en voi löytää turvallisuuden tunnetta sinun kauttani, enkä toisesta ihmisestä muutenkaan. Se olisi löydyttävä omasta sisimmästäni. Ehkä vihdoin voisin päästä eroon myös siitä pimeydestä, joka syöksee minut syvään masennukseen. Enää en halua tai voi paeta näitä tuntemuksia.

Jokaisella on oma tie, mitä kulkea. Meidän tiemme ei ole ristenneet sattumalta, siitä olen varma. Paljon olen paennut ongelmiani ja ne eivät ole siten ratkenneet. Minulla on valtava palo osallistua elämään, kunhan vaan kykenen siihen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu