Mulla on kaveri, joka on kertaalleen jäänyt luokalleen, on siis 88-syntynyt (eli 16-vuotias) tyttö ja ysillä tällä hetkellä. Hänellä on äärettömän huono itsetunto, vaikkei se ehkä päällepäin näykään, jos hänen kanssaan kerran tai pari juttelee. Tutustuin häneen viime kesänä kesätyön kautta.
Okei, hän on mukava ja hänellä on hauskoja juttuja. Hänellä on kevennetty joku opetussuunnitelma( tai jotain tään suuntaan, hän ei siis lue ollenkaan vieraita kieliä, ja hänellä opn puolet vähemmän mm matikkaa kuin yleensä). Hän on pulska, mutta nauravainen. Hän asuu maaseudulla, jossa on vaikea erottua muutenkaan porukasta (kaupunkeihin hukkuu niin paljon ihmisiä, ettei kukaan huomaa yhtä eroavaista ihmistä, mutta maalla on eri asia).
Hän vaihtaa jätkäkaveria noin pari kertaa kuussa. Olen huolestunut. Hän menetti neitsyytensä 5. luokalla (ei ollut siis silloin edes vielä jäänyt luokalleen) itseään lähes 15-vuotta vanhemmalle jätkälle. Sen jälkeen kaikki hänen jätkäkaverinsa ovat olleet lähemmäs kymmenen vuotta vanhempia.
Kesän lopuilla hän huomasi olevansa raskaana - lempattuaan jätkäkaverinsa, jolle oli raskaana. Noh, hän jätti uuden poikaystävänsä oltuaan tämän kanssa kaksi viikkoa yhdessä ja meni entisen kanssa kihloihin. Jee. En itsekään tiedä, missä vaiheessa hän sai keskenmenon, mutta niin vain kävi, ja hän erosi taas. Ja palasi toisen entisensä luo.
Jätkä, jolle hän oli ollut raskaana, oli häntä 14 vuotta vanhempi. Toinen, jonka kanssa hän oli välillä, oli vain kahdeksan vuotta vanhempi.
Viimeksi puhuessani hänen kanssaan hän oli taas uuden jätkän kanssa. Ei ehkä niin hyvä valinta: hän oli mustelmilla jne, enkä ole koskaan ennen nähnyt häntä siinä kunnossa. Jätkä tällä kertaa 11 vuotta vanhempi.
En tiedä, mikä häntä vaivaa. Olen puhunut hänelle, ja niin ovat monet muutkin, että 10:n vuoden ikäero ei ole enää normaalia. Toimiihan se joskus. Mutta ei, ei, ei, ei. EI. En edes tiedä, onko hänellä vain niin huono itsetunto, että hän koittaa pönkittää sitä vaihtamalla jätkää kuin paitaa. Mutta hän ei kuuntele. Meillä kun on muutamia yhteisiä kavereita, mutta hän ei kuuntele ketään. Pelkään vain, että hän joskus murtuu lopullisesti, enkä kuitenkaan tahtoisi hänelle niin tapahtuvan... ja näemme kuitenkin harvoin nykyään.
Voisitko kuvitella itsesi tuollaiseen tilanteeseen? Kuuntelisitko silloin kenenkään neuvoja? Mitä sinulle pitäisi sanoa, että uskoisit, että muut ovat huolissaan sinusta? En tiedä enää, mitä teen... Auttakaa ihmiset.
Okei, hän on mukava ja hänellä on hauskoja juttuja. Hänellä on kevennetty joku opetussuunnitelma( tai jotain tään suuntaan, hän ei siis lue ollenkaan vieraita kieliä, ja hänellä opn puolet vähemmän mm matikkaa kuin yleensä). Hän on pulska, mutta nauravainen. Hän asuu maaseudulla, jossa on vaikea erottua muutenkaan porukasta (kaupunkeihin hukkuu niin paljon ihmisiä, ettei kukaan huomaa yhtä eroavaista ihmistä, mutta maalla on eri asia).
Hän vaihtaa jätkäkaveria noin pari kertaa kuussa. Olen huolestunut. Hän menetti neitsyytensä 5. luokalla (ei ollut siis silloin edes vielä jäänyt luokalleen) itseään lähes 15-vuotta vanhemmalle jätkälle. Sen jälkeen kaikki hänen jätkäkaverinsa ovat olleet lähemmäs kymmenen vuotta vanhempia.
Kesän lopuilla hän huomasi olevansa raskaana - lempattuaan jätkäkaverinsa, jolle oli raskaana. Noh, hän jätti uuden poikaystävänsä oltuaan tämän kanssa kaksi viikkoa yhdessä ja meni entisen kanssa kihloihin. Jee. En itsekään tiedä, missä vaiheessa hän sai keskenmenon, mutta niin vain kävi, ja hän erosi taas. Ja palasi toisen entisensä luo.
Jätkä, jolle hän oli ollut raskaana, oli häntä 14 vuotta vanhempi. Toinen, jonka kanssa hän oli välillä, oli vain kahdeksan vuotta vanhempi.
Viimeksi puhuessani hänen kanssaan hän oli taas uuden jätkän kanssa. Ei ehkä niin hyvä valinta: hän oli mustelmilla jne, enkä ole koskaan ennen nähnyt häntä siinä kunnossa. Jätkä tällä kertaa 11 vuotta vanhempi.
En tiedä, mikä häntä vaivaa. Olen puhunut hänelle, ja niin ovat monet muutkin, että 10:n vuoden ikäero ei ole enää normaalia. Toimiihan se joskus. Mutta ei, ei, ei, ei. EI. En edes tiedä, onko hänellä vain niin huono itsetunto, että hän koittaa pönkittää sitä vaihtamalla jätkää kuin paitaa. Mutta hän ei kuuntele. Meillä kun on muutamia yhteisiä kavereita, mutta hän ei kuuntele ketään. Pelkään vain, että hän joskus murtuu lopullisesti, enkä kuitenkaan tahtoisi hänelle niin tapahtuvan... ja näemme kuitenkin harvoin nykyään.
Voisitko kuvitella itsesi tuollaiseen tilanteeseen? Kuuntelisitko silloin kenenkään neuvoja? Mitä sinulle pitäisi sanoa, että uskoisit, että muut ovat huolissaan sinusta? En tiedä enää, mitä teen... Auttakaa ihmiset.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en osaa tuosta ikäerosta sanoa mitään ja ei kait siinä. Ehkä se neitsyyden menetys juttu oli melkoinen, että ei ihan järkevä teko.
Mutta tuo että jos se on mustelmilla niin sen ei kannata olla missään tekemisissä sen tyypin kanssa. Sisko kävi lukion toista vuotta kun jätti sen kesken tällaisen tyypin takia. He pysyivät yhdessä vaikka kaikki yritti sanoa ettei ole sen kanssa missään tekemissä ja mustelmia tuli, luottotiedot meni ja elämä päin vittua.
Ja kun tämä tyyppi oli leikki päissään ari vatasta niin eiköhän siinä lopulta käynyt niin että auto lähti käsistä ja molemmat kuoli.
Mutta kun näet häntä niin yritä pitää hauskaa hänen kanssaan ja vaikka tutustumassa uusiin ihmisiin kaupungilla. Järkeviin ihmisiin. Ja mieluiten oman ikäisiin.
Jos minulle sanottaisiin että "Olen huolissani sinusta" niin pitäisin sitä kyllä naurettavana, joten tämä ei ehkä ole ihan paras mahdollinen tapa ilmaista huolenaiheesi, ellei hän sitten satu olemaan samaa mieltä, josta olisi kyllä huomattavasti apua.
sulla on tosiaan aihetta olla huolissaan.Muista et sä et voi muuttaa toista ihmistä ,voit nähdä sen ongelmat ja jutella sen ihmisen kans.mut sillä on vastuu omasta elämästään.ja noin nuorella on vanhemmat joilla on vastuu tästä lapsestaan ,joka niin kovasti hakee hyväksymistä ja rakkautta.Ehkä se ei saa sitä oman ikäisiltään niin se hakee sitä vanhemmilta miehiltä,joilla taas on tarve pönkittää miehuuttaan nuoren ja nätin kanssa...ole sen ystävä hyvinä ja huonoina päivinä.kuuntele juttele ja tue sitä ja sano rehellisesti oma mielipiteesi ,vaikka se poikkeaisi siitä mitä se ajattelee.mut osoita silti että sä oikeesti välität siitä.mulla on pari tosiystävää ,olen 40-vuotias,osa on jäänyt matkalle kun ei ole kestänyt mun elämäni myrskyjä.mut ajattelen että ne olis olleet mun painolasteja kun eivät kerran tukeneet mua.mulla on oikeus olla oma itseni ja tehdä omat ratkaisuni.jos se jotain haittaa niin sori vaan.älä levittele sen asioita muualle,että teidän välinen luottamus kasvaa ja pysyy.kysy siltä kaipaako apuasi.älä lisää sille kuormaa,ne on tosi kipeitä asioita mitä se on käynyt läpi.onnea ja voimia sulle.ystäviä tarvitaan aina.
Kunhan kasvat ensin miehen ikään niin loppuu sinultakin nuo utelut mitä nuo tytöt haluaa!! Olet yhtä tyhmä kuin puusta pudonnut apina ! mulla on 25 vuotta nuorempia tyttöjä !! Heh olen 45v mies , olen aina ollut vähintäin 15 vuotta nuorempien tyttöjen kanssa ;)! koita oppia olemaan ! ÄLÄ NEUVO IHMISTÄ KUN ET OSAA !!
Viime kesänä se oli vielä rikollista, kaveri oli 15. Ja alle 16-vuotias ei saa Suomen lain mukaan harrastaa seksiä yli 18-vuotiaan kanssa. Mutta muutenkin mun mielestä toi on vaan lapsellista huomion hakemista.. Tai se on vaan huomion hakua, mutta mun mielestä lapsellista, jos näin korjataan. Siis, kun ainoa huomio, mitä oman ikäsiltä jätkiltä tulee, on negatiivista, niin pitää ottaa sitten joku tuplasti ittensä ikänen teinipillunmetsästäjäamis, joka jättää sut tai jonka sä jätät tyyliin kahden viikon päästä, koska se ei ollut (alun alkaenkaan) sellanen, kun sä haluaisit sen olevan.
Omakohtaisesta kokemuksesta johtuen uskon että tytöllä on lapsuudessaan seksuaalista hyväksi käyttöä. Se selittäisi tällaisen itsetuhoisen ja omaa seksuaalisuutta laiminlyövän käyttäytymisen.
Tästä kertoo mielestäni niin nuorena menetetty neitsyys sekä paljon vanhemmat seksikumppanit. Valitettavasti sinä et paljoakaan voi tehdä, koska hän tuskin itse ymmärtää miksi käyttäytyy tällä tavalla. Asiat ovat pahasti pielessä ja hänen täytyisi itse ymmärtää hakea apua,jos ymmärtäisi että jotain on pielessä.
Ystävänä voit tarjota kuuntelijaa jos hän pystyy asiasta puhumaan. Siitä se traumoista paraneminen lähtee. Oikeassa olet että kyse on itsetunnosta. Häneltä on viety kaikki valta itseensä kun seksuaalisuuteen on kajottu varhaisella iällä. Voin olla väärässäkin mutta en usko että arvaukseni menee pieleen.
Kiitos että välität hänestä!
Paras olisi saada joku aikuinen puuttumaan tilanteeseen, jolla on koulutusta kohdata tämä asia.(esim. koulun terveydenhoitaja)Tämä on niin vaikea aihe aikuisellekin joka ei ole tilanteeseen aikaisemmin joutunut.