Miksi nykyisin ihmiset valitsee mieluummin sinkkuelämän
kuin parisuhteen,
Onki erittäin tärkeää pohdintaa,
avioliitot hajoaa liian herkästi,
on sateenkaari-perheitä
on UUSIO-perheitä, useamman kerran,,
on monelaisia , monta isovanhempaa yhdessä uusio-perheessä,
sinkku-elämä on negation kohteena,
salaisesti yhteiskunnan kannalta sinkku-elämä ei ole suositeltavaa ,
ei hyväksytä sinkkuelämää,
mieluumin hyväksytään sana leski,
oma näkemys asiasta,,
ihmisillä on liian paljon pettymyksiä parisuhteesta,
siinä syy sinkku-elämään suosioon,
no miksi ON liian paljon pettymyksiä, sitä pitäiski alkaa miettimaan
yhteikunnan taholta,
onko laki epäsuotuisa parisuteelle,
onko elämä turvatumpaa sinkkuna ?
kuin parisuhteen,
Onki erittäin tärkeää pohdintaa,
avioliitot hajoaa liian herkästi,
on sateenkaari-perheitä
on UUSIO-perheitä, useamman kerran,,
on monelaisia , monta isovanhempaa yhdessä uusio-perheessä,
sinkku-elämä on negation kohteena,
salaisesti yhteiskunnan kannalta sinkku-elämä ei ole suositeltavaa ,
ei hyväksytä sinkkuelämää,
mieluumin hyväksytään sana leski,
oma näkemys asiasta,,
ihmisillä on liian paljon pettymyksiä parisuhteesta,
siinä syy sinkku-elämään suosioon,
no miksi ON liian paljon pettymyksiä, sitä pitäiski alkaa miettimaan
yhteikunnan taholta,
onko laki epäsuotuisa parisuteelle,
onko elämä turvatumpaa sinkkuna ?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sinkkuuteen on varmastikin monia syitä jossa osa on omasta tahdostaan sinkkuja ja osa ei vain satu kohtaamaan sopivaa henkilöä.
Kuitenkin monilla sinkuilla on enempi tai vähempi lyhyitä seurutelusuhteita tai hetken seikkailuja / kohtaamisia, mutta eivät tahdo sitoutua yhteen henkilöön.
Projektit yhteisine asuntolainoineen ymv. ovat sitten raskait akuvioita purkaa kun suhde kun ja jos tulee finaaliinsa.
Myös nyky-yhteiskunna hektisyys voi johtaa haluttomuuteen sitoutua.
*
"Miehet kertovat, miksi isyys ei kiinnosta"
- https://www.is.fi/perhe/art-2000007977351.html
*
Yhdestä kolmanteen.
Sinkkuuden ohella yksinäisyys koskee kaikkia ikäryhmiä ja ilmeisestikin korostuu ikääntyessä. Sinkkuus ei tietty automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä.
"Vanhusten yksinäisyys on valitettavan yleistä"
- https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/14/vanhusten-yksinaisyys-valitettavan-yleista
Radiosta kuului
sinkuja ei oikein hyväksytä kavereiksi,
tulee kilpailu tilanteita,
avio pareille uhka,
ym vastaavaa negatiivistä,,,
Joooo
sinkut on uhka yhteiskunnalle !
En ole huomannut.
Avioliitossa voi tulla vaikka minkälaisia ongelmia. Ei enää monikaan kuuntele toitotusta, jossa hoetaan, että "on ihanaa kun on oma rakas".
Oman rakkaan mainostaminen oli eräänlaista huomionhakua, vähän siihen tyyliin, että huomaahan kaikki että mulla on seurustelukumppani.
Tässä iässä hyvin ymmärtää miksi valitsee sinkkuuden. Useat avioparitkin nukkuvat eri huoneissa ja parisuhde muuttuu ystävyydeksi välien silti pysyessä hyvinä.
En ainakaan itse enää pärjäisi toisen kanssa ollenkaan asumassa. Nuorena se oli itsestään selvyys kun oli yhteiset lapset. Enemmän oli yhteiset tavoitteet ja halu saada lapset mahdollisimman ehjinä maailmalle kuin omat rakkaudet ja intohimot.
70-luvulla sekä mieheni että minä olimme pettyneet juuri suhteissamme. Hän sanoi. jos joku nainen alkaa kanssani perustamaan perhettä, teen kaikkeni, että se onnistuisi. Sanoin, minä rupeen. Ja kaikki saavutettiin mitä kuului, enemmänkin kuin odotimme.
Nuorilla uskoisin että on pelko tulevaisuudesta. Voi olla että nykyiset parisuhteet ovat niin ristiriitaisia, että niissä kasvanut nuori ei ole oppinut vakaaseen perhe-elämään. Mieluummin jättää alkamatta, kuin koko ajan pelkää kaiken romuttuvan.
Turha on yhteiskunnan vollottaa nyt,
kun asukkaat haluaa olla mieluummin sinkkuja,
SYY on yksinkertainen,
enään EI opeteta vastuuta, sitoutumista, toiseen ihmiseen loppuijäkseen
kuten ennen,
joka laki muotoiltiin niin ettei kannattanu ottaa avio- erota,
siis syyllinen on yhteiskunna yleinen moraalin alenema,,
siis moraali vastuu sitoutuminen on alentunu lepsun yleisen mielipiteitten ansiosta,,
Ettei olisi niin että yhteiskunnan tuet ja verohelpotukset ovat mahdollistaneet sen että molemmat puolisot pärjäävät yksinkin. Ennen oli vaikeampi pärjätä 300-500 markan kuukausipalkalla ainakaan siten että siitä omaa asuntoa hankkisi. Kunnollinen asuminen mahdollistui vasta kahden palkalla. Siinä ei ihan heti tullut mieleen ajatella erota riitojen myötä, siinä vain oltiin ulkopuolisten olosuhteiden pakosta. No toisaalta hyvä - toisaalta huono.
Muista en tiedä, mutta itse en ole mitenkään parisuhdeihminen. Aikoinaan, kun avioon menin, niin ahdisti se aviossa oleminen jo pelkästään aviossa olemiseen liitetyt asenteet. Miten piti olla ja elää, kun nyt oli miähen ”saanut”.
Tuli tunne, että kaikki ongelmat ratkesi, kun oli miäs ”turvana”. Yritin esittää osaani ja ”käyttäytyä”. En viitsinyt sanoa, ettei todellakaan ollut mikään ”ihanne” miäs. Saatikka josta jotain ”turvaa” olisi ollut.
Sellainen oli, ”tuulen huuhtoma”, epäluotettava, pikkurikollinen.
Ei aina voi voittaa!
Onkohan yleesäkkää l u o n t o tarkottanu ihmisen elämään vain yhden kanssa parisuhteessa,
kun jokainen omalta osaltaan tietää,
että aina nuorten terveitten ihmisen elämässä tulee jatkuvasti uusia ihastuksia,
ja intohimon kohteita, rakastumisia,
mikään parisuhde ei kestä kauaakaan rakkaus ja huuma-vaiheessa,
joten ehdotan täydellistä LAKIPYKÄLIEN muuttamista niin ettei kukaan ihminen kärsi taloudellista vaikeuksista ja ihmis elämä vapautetaan täysin parisuhteista,,,
siis pakollisista pakko-elämisestä vain yden puolison kanssa,
tietenki neki pariskunnat myös suojellaan lakipykälillä
jotka haluaa ja itse tahtovat elää koko elämänsä yhden oman puolison kanssa,
jokatapauksessa yhteiskunta ja kanssa eläjät kokee sinkkut uhkaksi omassa elämässään, näin väitti radiossa joku tietävämpi toimittaja,
Siksi suomessa on valatavasti yksinäisyydestä kärsiviä kansalaisia
kun yksin eläjät,,
siis sinkut koetaan UHKAKSI parisuhteessa eläjille,,,
Ei meillä, otetaan sut mukaan naimasn kansamme..
Minä en ole milloinkaan ollut niin yksin kuin avioliitossani, kun lapset lähtivät kotoa.
Ota äijä, minäkin ottaisi heti uuden naisen , olen katsellut tuota jo yli 50 vuotta.
En tosi odota hänen kuolemaansa, tiedostan, on siinä uuden etsimisessä omat ongelmansa.
Aikoinaan olin 15 vuotta avioliitossa lapseni isän kanssa. Eroon johti lopuksi hänen jääräpäisyytensa ja osallistumattomuutensa yhteisiin asioihin, sälytti kaikki minun hoidettavaksi eikä totona tehnyt mitään ei edes lapsestaan välittänyt ja en olisi saanut käydä missään en edes töissä.
Kaikki loppui siihen kun kävi kurkkuuni kiinni ollessani lähdössä työpaikkani pikkujouluihin, hän sai omasta mielestään käydä missä halusi ja ilman sormustakin, sitä ennen olin jo muutaman kerran saanut kuulla olevani niin vitun tyhmä etten älyä lähteä kun olin sanonut mielipiteeni hänen menoistaan.
Eron jälkeen en sellaiseen mieheen ole törmännyt jonka kanssa olisin saman katon alle halunnut asumaan saatika naimisiin, joten yksin olo on oma valinta. Minuun ei kukaan käy käsiksi ilman seuraamuksia kuin kerran.
Juuu,,, suomessakin on edelleen nainen alistettu
tai ainaki kovasti yritettään alistaa kaikessa,
kuitenkin onneksi paremmin kuin afganissa,
siellä on ihan kammottavat olot naisilla.
Paukapäisyydessä on sellainen puoli, että olet myös saattanut hävitä valtavasti krantun luonteesi vuoksi. On sellaisiakin parisuhteita joista voi oikeasti olla onnelliset ihmiset yhdessä.
Olisihan ollut täysin mahdollista sinullekin sellainen löytyä.
21:44
Ai jaa
mistä niin päättelet ?
Jaa mitä oon hävinnyt? Kyllä se jokaisen eroni jälkeisen seurustelusuhteen kohdalla ilmeni jo alle kahden vuoden että en saman katon alle halua. En ala tähän sen kummemmin selittelemään miksi, mutta kyllä ne piirteet jotka mulla nosti niskakarvat tuli esiin jo sinä aikana ja itseni tuntien tiesin että ei tule onnistumaan. Kuten mummoni aikoinaan sanoi "mitäs paskalla tekee kun ei ole peltoakaan".
Jatkaisitko itse tyypin kanssa joka pikkuhiljaa osoittautuu käytökseltään sellaiseksi että niskakarvat nousee?
Nyt kun on jäänyt eläkkeelle niin on aikaa seurata ympäristön tapahtumia. Tässä asuntoyhtiön rapussa on useita sinkkuja asumassa ikähaitarilla 40-90 vuotiaita.
Yksi näistä sinkkuhenkilöistä, varmaankin lähemmäs kahdeksankymppinen, on löytänyt vastakkaisen sukupuolen edustajan ystäväkseen. Aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin aamupäivällä miesystävä (hänkin 80 ja 90 vuoden ikähaitarissa) saapuu autollaan ystävättärensä luokse. Niin söpön oloista.
Onhan se söpöä,
ihan katteeks käy,,,,
Ihan mainio asia.
Ehkä suurin syy kotiolot. Jos kodissa ei ole ollut lapsuus ja nuoruus kivaa, eikä ole muodostunut ystävyyssuhteita.
Voihan se joillakin olla noinkin. Itselläni ei lapsuus ja kotiolot olleet todellakaan elämän parasta aikaa vaan avioliitto ja perhe, puolisoni kuolemaan asti.