Tässä aloin miettimään että miten te muut suhtaudutte rahaan?
Kun itselläni ei ole menoja kuin lainat, pakolliset laskut ja ruoka koska en halua ostaa tavaraa kuten moni muu, en vaihda puhelinta kerran vuodessa enkä osta uusia vaatteita kerran kuussa vaan pikemminkin kerran viidessä vuodessa, niin rahaa jää palkasta aina puolet. Aloin sijoittamaan niitä ja tavalisena työmiehenä, alle keskituloisena olen saanut kasaan kuusi numeroisen summan, eli jotain 100k-999k välillä.
Näettekö ristiriitaa siinä että on varakas ja buddhalainen? Toki teen lahjoituksia mutta ei niistä sen enempää.
Kun itselläni ei ole menoja kuin lainat, pakolliset laskut ja ruoka koska en halua ostaa tavaraa kuten moni muu, en vaihda puhelinta kerran vuodessa enkä osta uusia vaatteita kerran kuussa vaan pikemminkin kerran viidessä vuodessa, niin rahaa jää palkasta aina puolet. Aloin sijoittamaan niitä ja tavalisena työmiehenä, alle keskituloisena olen saanut kasaan kuusi numeroisen summan, eli jotain 100k-999k välillä.
Näettekö ristiriitaa siinä että on varakas ja buddhalainen? Toki teen lahjoituksia mutta ei niistä sen enempää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä vähän, jossain mielessä. Rahan kerryttäminen saattaa olla ahneutta, mutta miksi ei. Pelaat numeropeliä ja joillakin on todellista tarvetta rahalle. Kaipa tuotakin voi käyttää taitavaan toimintaan, muutenkin kuin suoriin lahjoituksiin.
Jos rahaa käyttää buddhalaisittain taitavasti, niin rahan omaaminen on hyvä juttu.
JTM
Jos olisin vaikka monimiljonääri pystyttäisin meditaatiokeskuksen, johon kutsuisin munkkeja pitämään puheita ja ehkä asumaankin jonkun ajahnin, ja siellä voisi olla munkkeja. Ajan kuluessa ihmisiä tulisi käymään siellä enemmän, kun dhamman auttava vaikutus tulisi ilmi useammalle. Opettajan läsnäololla olisi tärkeä vaikutus. Pelkästään puheita kuuntelemalla ja sutria lukemalla pääsee vain jonkin verran etenemään, mutta on pakko myös tarkoituksella ylläpitää ja vahvistaakin halujaan maailman asioihin ja aistikokemuksiin, koska muuten arjesta ja työnteosta rahan eteen mitä elämiseen tarvitaan, tulisi mahdottoman raskasta. Eli pitää tehdä samoin kuin jos jossakin olisi öljylamppu palamassa ja joku kävisi aina välillä lisäämässä siihen öljyä ja säätämässä liekkiä.
Lisään vielä että teen myös pieniä lahjoituksia. Sillä on positiivisia vaikutuksia itsellekin. Itsekeskeisyys vähenee. Tiedostaa että on ongelmia muillakin.