Miltä tuntuu omistaa metsää.

Enimmäkseen hyvälle se tuntuu. Minusta tuli mo. perinnön ja osin kaupan kautta vuonna 2000 (nuorena sällinä). Kovin oli taimikkovaltainen palsta, mutta kyllä aika on nk. ihmeitä tehnyt. Oma onni oli siinä, että ao. tilan maapohjaa ei ollut pilattu turhalla möyrästämisellä eli se palvelee minun ulkoiluharrastuksia. Puolet olen tilan hakkuista teettänyt koneilla ja puolet tehnyt itse. Tavoitteena koko ajan se, että metsä palvelee ensisijaisesti minua. Ei metsäteollisuutta.
Metsäomistusharrastus lähti sen verran lapasesta, että olen ostanut myös 3 kainuulaista pikkutilaa ja sijoittanut kolmeen eri lappilaiseen yhteismetsään. Metsäomistus on ollut sen verran kivaa, että sijoitusvarallisuudestani noin 60 % on nk. metsässä.
Kyllä se omilla mailla kävely edelleenkin hienolle tuntuu vaikka olen jo 50 . Ostamani tilat ovat nekin melkolailla hyväkulkuisia kankaita. Eli ole tinkinyt kasvusta helppohoitoisuuden ja ulkoilun piikkiin. Sen verran olen metsiini ihastunut, että mihinkään metsään.fi palvelun "kiireellinen hakkuu" -höpötyksiin en rupea. Metsä on mahtavampi kuin minä ja tuotosta tosiaan voidaan tinkiä sekä yleisen edun että luonnon vuoksi.
Tervetuloa jengiin! Osta mitä rahoillasi saat ja huomaat, että maanomistus kannattaa aina.

Se kannattaa muistaa että metsän omistaminen myös velvoittaa pitämään siitä huolta. Ihan on sääntöjä ja lakeja. Joku tietää paremmin, minä en. Osakeomistajana joku muu hoitaa metsäomaisuuttani.

Älä osta sellaista metsää jossa kulkee sähkölinja.
On yhtä h...ä hoitaa.