Ei vaan jaksais

Itselläkin ollut monet kerrat tunne ett käyn hakemassa varastosta paksun köyden ja lähden metsikköön ja vedän itseni jojoon roikkumaan. Kerran olin niin väsynyt paskaan tilanteeseen, kävin jopa yhdestä laatikosta penkomassa läheisen hoidosta jääneitä lääkkeitä, en löytänyt niitä sieltä, jos olisin löytänyt ehkei mua enää olis olemassakaan. Tiedän monia oman käden kautta lähteneitä, ajatellut, ett jos kerran hekin niin miksen minäkin, olen vaan niin nössö, roikun elämänlangassa kiinni vaikka siinä ei mitään järkeä olekaan kuten ei mun olemassaolollakaan, olen niin merkityksetön ja turha kuin vaan ihminen voi olla, ei mitään merkitystä kellekään onko mua olemassa vai ei. Toisella puolella mullekin ehkä löytyy se paikkakin mitä en tästä maailmasta ikinä löytänyt, kelpaan siellä paremmin kuin täällä olen ikinä kelvannut.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläkin ollut monet kerrat tunne ett käyn hakemassa varastosta paksun köyden ja lähden metsikköön ja vedän itseni jojoon roikkumaan. Kerran olin niin väsynyt paskaan tilanteeseen, kävin jopa yhdestä laatikosta penkomassa läheisen hoidosta jääneitä lääkkeitä, en löytänyt niitä sieltä, jos olisin löytänyt ehkei mua enää olis olemassakaan. Tiedän monia oman käden kautta lähteneitä, ajatellut, ett jos kerran hekin niin miksen minäkin, olen vaan niin nössö, roikun elämänlangassa kiinni vaikka siinä ei mitään järkeä olekaan kuten ei mun olemassaolollakaan, olen niin merkityksetön ja turha kuin vaan ihminen voi olla, ei mitään merkitystä kellekään onko mua olemassa vai ei. Toisella puolella mullekin ehkä löytyy se paikkakin mitä en tästä maailmasta ikinä löytänyt, kelpaan siellä paremmin kuin täällä olen ikinä kelvannut.

Sinä olet ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin. Ei se että väsyy välillä ja elämän tilanne on hankala tee kenestäkään turhaa. Vaikut masentuneelle. On eri asia olla väsynyt ja miettiä että en jaksa. Kuin lähteä jo etsimään lääkkeitä. Sinun täytyy etsiä apua joistakin

Anonyymi kirjoitti:

Itselläkin ollut monet kerrat tunne ett käyn hakemassa varastosta paksun köyden ja lähden metsikköön ja vedän itseni jojoon roikkumaan. Kerran olin niin väsynyt paskaan tilanteeseen, kävin jopa yhdestä laatikosta penkomassa läheisen hoidosta jääneitä lääkkeitä, en löytänyt niitä sieltä, jos olisin löytänyt ehkei mua enää olis olemassakaan. Tiedän monia oman käden kautta lähteneitä, ajatellut, ett jos kerran hekin niin miksen minäkin, olen vaan niin nössö, roikun elämänlangassa kiinni vaikka siinä ei mitään järkeä olekaan kuten ei mun olemassaolollakaan, olen niin merkityksetön ja turha kuin vaan ihminen voi olla, ei mitään merkitystä kellekään onko mua olemassa vai ei. Toisella puolella mullekin ehkä löytyy se paikkakin mitä en tästä maailmasta ikinä löytänyt, kelpaan siellä paremmin kuin täällä olen ikinä kelvannut.

Kelpaat juuri sellaisena kuin olet tässäkin maailmassa.