Elämässä tapahtuu asioita, joita voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Koettelemusten ja vastoinkäymisten keskellä nousee monenlaisia kysymyksiä. Miksi elämääni sallitaan tällaista? Olenko tehnyt jotakin, jonka vuoksi minua koetellaan? Miksi hyvä Jumala sallii pahan tapahtuvan?
Raamatun kertomus Jobista on kuvaus kärsimyksestä. Jobin kirjasta voi etsiä vastauksia kärsimykseen liittyvin kysymyksiin. Jumala salli koetella Jobia monenlaisilla elämänkohtaloilla ja menetyksillä. Job menetti kaiken ajallisen: perheen, omaisuuden ja terveyden.
Jobia lohduttamaan tulleiden ystävien ja Jobin vuoropuhelu muuttui Jobin lohduttamisesta nuhtelemiseksi. Keskustelussa tuli ilmi ystävien ajatus koettelemuksista Jumalan rangaistuksena synnistä: ”Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja. Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.” (Job. 36:16–17.) Job puolustautuu vakuuttamalla eläneensä elämänsä virheettömästi: ”Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt” (Job. 27:6).
Vaikeissa elämänkohtaloissa usko voi olla koetuksella. Jumala ei kuitenkaan kiusaa ketään (Jaak. 1:13). Tämä tulee ilmi Jobin kohtalossa: Jumala ei asettanut Jobin elämään vaikeuksia, mutta salli niiden tapahtuvan. Usko antaa voimaa kestää koettelemustenkin keskellä. Koettelemukset auttavat usein erottamaan olennaisen vähäpätöisestä. Usein vastoinkäymiset kirkastavat myös uskon kalleutta.
Jumalan suhtautuminen ihmiseen ei ole pääteltävissä menestyksestä tai vastoinkäymisistä. Jeesuksen opetus oli, että Jumala antaa auringon paistaa ja sateen sataa niin hurskaille kuin jumalattomille (Matt. 5:45). Asaf ihmetteli jumalattomien menestymistä, mutta löysi lopulta Jumalan pyhäkössä elämänsä todellisen aarteen: ”Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti” (Ps. 73:25–26.)
Jobin kirjan lopussa Jumala puhuttelee Jobia, ja Job joutuu toteamaan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job. 42:5–6.) Jumala nuhtelee Jobin ystäviä ja käskee toimittamaan hyvitysuhrin. Jumalan edessä ovat kaikki syntisiä ja pelastukseen kelpaamattomia.
Raamatun keskeisin viesti ei ole sanoma synnistä vaan syntien sovittajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hänen ansiostaan saamme Jumalan valtakunnasta kuulla omalle sydämelle lohdutuksen evankeliumin. Evankeliumi rohkaisee uskomaan ja luottamaan Jumalan johdatukseen vaikeuksienkin keskellä. Jumalan armo auttaa rakastamaan lähimmäistä ja taistelemaan syntiä vastaan. Evankeliumi kutsuu Jumalan yhteydestä eroon joutuneita takaisin hänen yhteyteensä.
Uskon päämäärä on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Taivaassa ei ole kärsimystä, koettelemusta tai syntiä. ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:16–17.)
Sampo Sandell
Raamatun kertomus Jobista on kuvaus kärsimyksestä. Jobin kirjasta voi etsiä vastauksia kärsimykseen liittyvin kysymyksiin. Jumala salli koetella Jobia monenlaisilla elämänkohtaloilla ja menetyksillä. Job menetti kaiken ajallisen: perheen, omaisuuden ja terveyden.
Jobia lohduttamaan tulleiden ystävien ja Jobin vuoropuhelu muuttui Jobin lohduttamisesta nuhtelemiseksi. Keskustelussa tuli ilmi ystävien ajatus koettelemuksista Jumalan rangaistuksena synnistä: ”Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja. Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.” (Job. 36:16–17.) Job puolustautuu vakuuttamalla eläneensä elämänsä virheettömästi: ”Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt” (Job. 27:6).
Vaikeissa elämänkohtaloissa usko voi olla koetuksella. Jumala ei kuitenkaan kiusaa ketään (Jaak. 1:13). Tämä tulee ilmi Jobin kohtalossa: Jumala ei asettanut Jobin elämään vaikeuksia, mutta salli niiden tapahtuvan. Usko antaa voimaa kestää koettelemustenkin keskellä. Koettelemukset auttavat usein erottamaan olennaisen vähäpätöisestä. Usein vastoinkäymiset kirkastavat myös uskon kalleutta.
Jumalan suhtautuminen ihmiseen ei ole pääteltävissä menestyksestä tai vastoinkäymisistä. Jeesuksen opetus oli, että Jumala antaa auringon paistaa ja sateen sataa niin hurskaille kuin jumalattomille (Matt. 5:45). Asaf ihmetteli jumalattomien menestymistä, mutta löysi lopulta Jumalan pyhäkössä elämänsä todellisen aarteen: ”Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti” (Ps. 73:25–26.)
Jobin kirjan lopussa Jumala puhuttelee Jobia, ja Job joutuu toteamaan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job. 42:5–6.) Jumala nuhtelee Jobin ystäviä ja käskee toimittamaan hyvitysuhrin. Jumalan edessä ovat kaikki syntisiä ja pelastukseen kelpaamattomia.
Raamatun keskeisin viesti ei ole sanoma synnistä vaan syntien sovittajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hänen ansiostaan saamme Jumalan valtakunnasta kuulla omalle sydämelle lohdutuksen evankeliumin. Evankeliumi rohkaisee uskomaan ja luottamaan Jumalan johdatukseen vaikeuksienkin keskellä. Jumalan armo auttaa rakastamaan lähimmäistä ja taistelemaan syntiä vastaan. Evankeliumi kutsuu Jumalan yhteydestä eroon joutuneita takaisin hänen yhteyteensä.
Uskon päämäärä on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Taivaassa ei ole kärsimystä, koettelemusta tai syntiä. ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:16–17.)
Sampo Sandell
Vastaukset 18
Vanhimmat
Uskonveliseni saisi keskittyä kitkemään ahneuden ja röyhkeyden liikkeen toimintatavoista pois.
Hatunnosto Sampolle, että kirjoitat omalla nimellä! Minä en uskalla, sillä olen joutunut kiusatuksi.
Mutta olen aivan eri mieltä kanssasi. Olen nähnyt vaikeuksia niin uskovaisilla kun uskomattomillakin. Hyvin suuriakin ja epäreiluja. Sairauksia, menetyksiä, surua ja murhetta. Mielestäni on vastuutonta vierelläkulkemista ( siis yleisesti) selittää Jumalan sallimisia tai sallimatta jättämisiä lähimmäisten vaikeuksissa. Kun tosiasia on niin, että yläkerrasta ei löydy syytä eikä apua. Ihan oikeasti, kummastakaan ei ole todisteita. Jälkeenpäin on hyvä sanoa,että Jumala suojeli siinä ja siinä asiassa. Mutta enpä ole kenenkään kuullut rohkeneen sanoa, että Jumala aiheutti sen onnettomuuden. Korkeintaan puhutaan varovasti sallimisesta.
Totuus on kuitenkin niin, että vaikeudet kaikkiaan ovat joko sattumaa tai ihmisten aiheuttamaa. Ja kärsiviä pitää pyyteettä auttaa, uskoivat he Jumalaan tai ei. Mielestäni on siis reilumpaa tunnustaa, että Jumala ei ihmisten vaikeuksiin puutu, suuntaan tai toiseen, vaan meudän pitää toinen toistamme tukien täällä taivaltaa.
" Mutta enpä ole kenenkään kuullut rohkeneen sanoa, että Jumala aiheutti sen onnettomuuden. Korkeintaan puhutaan varovasti sallimisesta."
No jos vaikka puhutaan luonnonkatastrofeista ni kuka ne aiheuttaa?Tapahtuuko nämä ny ihan itsestään?
Ei niitä ainakaan jumala aiheuta. Kyllä niihin kuhunkin ihan selitys löytyy.
Auttaa lähimmäisiämme heidän elämässä tapahtui sitten mitä pahaa tahansa,kulkea heidän vierellä ja lohduttaa.Uskossa heikkoja vahvistaa ja kutsua oikialle tielle.
Hämmästelen isosti tämän aloituksen otsikkoa. Ihan kuin kärsimys olisi joku elämän bonus. Ihan kuin aloittaja pitää ihmisten kärsimyksiä hyvänä asiana.
Jotkut kehtaa pahaa kaunistella hyväksi,Mutta eihän se tervettä ole.
Nyt sattui kyllä liian suuri vastoinkäyminen: jumalan lasten virallinen probagandalehti Päivämies jäi tällä viikolla tulematta. Liekö postihenkilö vienyt kotiinsa tjtn. Miten pysyn siis uskomassa? Kokoontumisrajoitusten takia en pääse edes paikalliselle RY:lle kuuntelemaan aitoa oikeaa jumalan sanan julistusta.
Nyt on kriisi ja epätoivo!
tarviiko kaikkea kärsimystä hyväksyä?
Ensinnäkin Sandelin tulisi etsiä Jeesus, sillä kenelläkään ei ole Jumalaa, ilman Jeesusta,ei edes Israelin kansalla ja siksi Vanhan Liiton aikana Hän pani peitteen omaisuuskansansa päälle,koska eivät kaikki ottaneet vastaan Jeesusta, kaikkivaltiaana Kuninkaana. Sama tilanne on nyt SRK;lla, ei Jeesusta, ei Jumalaa.
Kuitenkin Israelilla on pelastus, josta Paavali Room 11;26 Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: -- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä.
Vahvistus Jes. 59:20
Tätä armoa Jumalalta ei ole Velluilla, eikä muilla ihmisillä, Heidän syrjäyttää tai hyväksyy Jeesus, ei Jumala.
Jobista tulee kirjoittajan kertoa se, että Hän kuului Jumalan omaan kansaansa. Toki kertomus muuten on OK, paitsi konteksti uupuu.
Kertomuksessahan on vastakkain Job ja saatana, ja Jumala antoi saatanalle ainoan rajoituksen, Jobia ei saa tappaa ja sen jälkeen Saatanalla on ollut vain sen verran valtaa, kun ihminen Hänelle kohdallaan antaa.
Hiemankaan Jobin kertomusta tunteva tietää sen,että Job ei itse huutanut Herraa avukseen, vaan Jumala saatana keskenään kisasivat, onko Jobin usko Jumalaan aito, ja se piti loppuun asti. Taas Elihuu yritti tehdä Jobista syntisen, onnistumatta, Jumalan mielestä.
Elihuun kertomus nuhtelusta sopii kyllä Rauhan Yhdistykselle, joku ajaa vahalla Nissanilla, hyvin menestyneet Audeilla ja Bemareilla.
Jobilla oli vara sanoa "hoito kokoisissa" -Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt”
Lukijan tulee huomioida myös se, että Jobin usko oli priorisoitu, eli Hän uskoi Israelin ja Jaakobin Jumalaan. Tähän ei vellut pysty, eli tunnustaa uskonsa agendaa.
Ihmetyttää tuo Sundelin saarnapohja, miksi Hän ei saarnaa asioista, joita Jeesus käski omiensa opettaa, lähitiensä johtamaan maailmaa.
Taivaaseen.
Vanhassa testamentissa synti sovitettiin uhraamalla eläin, Joikaan ei vilkutellut Jumalalle, mutta UT;ssa sen on JO JEESUS TEHNYT 2000 vuotta sitten, joten vilkuttelut on Jumalan pilkkaa, ja puhujan itsensä ylentämistä Jeesuksen yläpuolelle, parhaimmillaan pidättämään Jeesuksen itsensä verellä sovitetut synnit.
Hyvin pakanallista oppia. kannattaisi hävetä.
>>>Jumalan suhtautuminen ihmiseen ei ole pääteltävissä menestyksestä tai vastoinkäymisistä. Jeesuksen opetus oli, että Jumala antaa auringon paistaa ja sateen sataa niin hurskaille kuin jumalattomille (Matt. 5:45). On totta, alkutekstin mukaan; 45. Siten te olette taivaallisen Isänne lapsia, hänen, joka antaa aurinkonsa nousta hyville ja pahoille, ja antaa sateensa laskeutua vanhurskaille ja väärille.
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, joten ei oikein avaannu, miten se kehittää "uskoa Jeesukseen" mielestäsi.
Turha on Asafatia tuoda tässä julki, Hänellä ei ole mitään joka auttaa uskoa siihen, että Jeesus on Herra.
Hieman mautonta. Poimit kautta linjan ikään kuin rusinat pullasta ja pulla jää syömättä, eikä sitä sen jälkeen syö muutkaan. Sama linja on koko kirjoituksella.
jatkuu
Nyt voi sanoa, että kyllä sokeakin kana jyvän löytää?
Jeesus todella on Raamatun punainen lanka, mutta miksi sovitat siihen Jumalan Valtakuntaa, jonka tuloon on aikaa joka tapapahuksessa yli tuhat vuotta. Mikään lahko sitä ei ole, ei edes Jeesuksen Valtakunta (seurakunta), jos SRK;ta. Jota johtaa ihminen, todellista Jumalan Valtakuntaa johtaa kolmiyhteinen Jumala, josta Adonai on keskellä olevalla jakkaralla.
Taas tuo evankeliumi, joka on todellisuudessa hyvä sanoma Jeesuksesta, joka on Messias. Siinä ei olla Jumalan johdatuksessa, sillä valta on Pojalla, toinen johdattaja on Pyhä Henki, joka kirkastaa aina Kristusta, sekä antaa armolahjoja Jeesuksen seuraajilla, tahtonsa mukaan.
Jumala ei ole koskaan puhunut sanaakaan pakanoille.
Kirjoitat; Evankeliumi kutsuu Jumalan yhteydestä eroon joutuneita takaisin hänen yhteyteensä.** Onko näin? Taidat huijata.
Katsotaan mitä Raamattu sanoo Johanneksessa, itsensä Jeesuksen sanomana, Joh 6;44 Ei kukaan voi tulla MINUN TYKÖNI (Jeesuksen) , ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joten koko kirjoitus on alle minkään tason, vääriä väitteitä sekä valhetta.
Ja vielä: Ilm 7; luku on pelastettujen joukosta kertova, jossa ei mainita Taivasta paikaksi.
Valaisen hieman.
Jumala Rakentaa Paratiisin itse Taivaassa ja tulee alas Israeliin. Taivaaseen ei jää ketään, eikä sinne ole mennytkään kun muutama Israelin Pyhä, kuten Elia ja Hanok, sekä Mooses.
Vai onko Sinulla muuta tietoa?
Joten; Ilm 21; 1
1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
Arvostelkaa kirjoitusta, ei minua.
Toveri ei vaikuta siltä, että olisi pilattu liialla älyllä.
Minulla ei ole tovereita, ainoastaan ystäväpiiri.
Mutta mikä on Sinun toveruuden äly, lue tarkoin tuo viimeinen kohta; Arvostelkaa kirjoitusta, ei minua.
Tai pyydä äiti apuun.
Miksi olet katkera.
Vastoinkäymiset todistavat että Jumalaa ei ole olemassakaan
Toveri arvostelee muita, mutta häntä ei saa arvostella .
Toveri hyvä, saako sua ja arvojasi arvostella?
Tässähän näkee, että mies ylentää itsensä. Ei tarvitse ylentää itseään, jos vain menee kadulle auttamaan lähimmäistä. Vaikkapa sairasta alkoholistia tai vanhusta. Tai juttelemaan vain ihmisen kanssa. Siellä on rakkaus. Rakkaus on jumala ja jumala on rakkaus. Jumala ei siis ole mies. Ei itseään ylentävä mies.
Rakkaus eli jumala on siis se hyvä ja yhteys mikä syntyy siitä, että tulee vakaus. Tasa-arvo.