Miehet ja miksei naisetkin, kertokaapa kokemuksianne jotta ihmiset saisivat tietoa miten päästä yli siitä että oma rakas puoliso on mustasukkainen (syyttä) exästä, joka ei edes ollut
mitenkään ihmeellinen..
VIISAAT KERTOKAA..
mitenkään ihmeellinen..
VIISAAT KERTOKAA..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen ollut mieheni existä mustasukkainen koska en luottanut täysin että olisin parempi kuin ne ja ajattelin että muisteleeko se entisiä haikein mielin.Koska itselläni on tosi hyvä muisti,muistan suurin piirtein kaiken entisistä ajoistani.
Ajattelin että muistaako sekin kaikki tapahtumat,itse en todellakkaan haikaile exieni perään,mulla on niin mahtava avomies..
Alku aikoina tuli soitteluita exiltä ja tuntu että joka paikas oli entisiä panoja,rupes ahdistamaan ja ajattelin että onko hänellä vielä tunteita heitä kohtaan.
Mutta kun ajattelee järjellä että miksi ihminen ei oo enää sen exän kans nii tajuaa ettei se niin mahtava ollutkaan..Ja kun mieheni on laittanu melkein kaikki suhteensa itse poikki..
Se vitutti kaikista eniten kun mieheni meni exänsä isän pyynnöstä niitten kotiin asentamaan uutta kiuasta..Luotin kyllä mieheeni,mutta ihmettelin että kuinka se suostu ja eikä ajatellu mun tunteita yhtään.Oli ne sen isän kans sitte vielä saunonukkin sielä..
Ja kun kuulin suhteen alku aikana että se likka oli sille aika tärkee nii kait se siitä tuli että jos se hamuaa sitä vieläkin..
Nyt oon saanu sitä mustasukkaisuutta kuriin koska tiedän että mieheni rakastaa mua täysillä ja meillä on onnellinen suhde..Ja tiedän että oon ulkonäöltäni ja luonteeltani 10kertaa parempi kun exänsä mieheni mielestä..
Selitä naisellesi kunnolla että miksei ne todellakaan kiinnosta sua enää ja kuinka tärkee sun nykyinen nainen on..
Ja muista muutenkin kehua ja antaa positiivista palautetta ja kertoo paljonko rakastat.
Yleensä mustasukkaisuus johtuu huonosta itsetunnosta tai ettei oo 100%:sti varma miehensä tunteista ja että onko mies tosissaan tässä suhteessa...
Olen itsekin pohtinut paljon mustasukkaisuutta, ja miten päästä siitä eroon. Seurustelen miehen kanssa, joka on eronnut. Ja ero tapahtui hänen vaimonsa aloitteesta, joten mies on jätetty osapuoli... Niinpä mulla on koko ajan jonkinlainen pelko, että jospa ne palaa vielä yhteen. Yhteyttä he kyllä pitävät toisiinsa, ja mies pitää yhteyttä myös exänsä vanhempiin. Kun olen asiasta puhunut, miesystäväni on sanonut mulle, ettei hänellä enää ole tunteita exäänsä kohtaan, ovat ystäviä. Kummallakin on nyt oma elämä, mutta ei hän halua katkaista välejä exään ja tämän vanhempiin. Olenko vain turhaan mustasukkainen....?!?!?!
kyllä vähän oudolta ettei se halua katkaista välejä..Jos se on kerran taakse jäänyttä elämää..
Itse sanoisin miehelleni että kumpi tässä on
tärkeämpää se ex ja sen vanhemmat vai minä...
Mieheni ei nykyään halua kuulla mitään existänsä..
Jos satun kysymään jotain niihin liittyvää niin se hermostuu että älä niistä jaksa enää puhua että sitä v.....a koko aihe ja ne naiset..
Ollaan sitte nykyään jätetty koko aihe kun se on loppuun käsitelty..
Tämä existä mustasukkaisuus taitaa olla kyllä meidän naisten ongelmia.
Minun nykyinen mies ei tunnu olevan lainkaan mustis minun exästä.
Exän naisystävästä en tiedä mutta olisin kovin pahoillani jos minun ja exän yli viisitoistavuotinen liitto olisi totaalisesti jätetty taakse eron myötä.
Meillä on näiltä vuosilta kolme yhteistä lasta
ja rutkasti hyviä muistoja.
Olemme toinen toisiamme muovanneet tälläisiksi kun nyt olemme nämä vuodet.
Pidämme yhteyttä toisiimme muutenkin kuin vain lasten takia.
Lasten kanssa järjestämme myös vielä koko porukalla yhteisiä retkihetkiä mihin ei nykyisillä
ole mitään asiaa.
Näin lapset saavat olla myös molempien vanhempien kanssa yhtaikaa ja huomaavat etteivät he ole minnekkään eron myötä kadonneet.
Meillä ei ole mitään aikomusta palata yhteen.
Minun nykyinen miesystäväni ymmärtää että minulla on ollut elämä myös ennen häntä.
Hänellä on ollut omansa ja se minunkin on hyväksyttävä.
Olen tyytyväinen että hänen välinsä ovat omaan exäänsä hyvät.
..Että Miksi ihmeessä koskaan erositte?
Rakkaus loppui. ESimerkiksi rakastellessa alkoi tuntumaan että olen petissä veljeni kanssa.
..ja oltiin aika pentuja kun alettiin olemaan yhdessä. Lapset tuli peräjälkeen ja siinä sitä notkuttiin yhdessä vain kavereina aika pitkäänkin.
Ikä toi tullessaan kaipuun vielä tuntea intohimoa ja jotakin muuta.
Olisi voitu erota aikaisemminkin mutta ehkäpä lapset pitivät meidät yhdessä niinkin pitkään.
Työvuorojen takia emme loppuaikoina juuri edes nähneet toisiamme.