Toisten arki on rauhallista ja kiireetöntä, kun taas toisten elämän täyttää monenlainen toiminta ja tekeminen. Elämäntilanteesta riippumatta on hyvä esittää itselleen kysymys ”Mikä on minulle tärkeintä?”. Vastauksen pohtiminen saattaa parhaimmillaan kirkastaa elämän ja uskon lahjan arvoa juuri omalla kohdalla, vapaana ympäristön asettamista vaatimuksista ja paineista.
Raamattu opettaa asioiden oikeasta tärkeysjärjestyksestä ihmisen elämässä: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33). Jeesus osoitti tämän todeksi Marian elämässä: ”Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:42.) Marialle omakohtainen usko ja sen hoitaminen Jumalan sanalla oli tärkeintä sinänsä arvokkaiden ajallisten lahjojen ja askareiden keskellä. Usko avasi hänelle oikean arvojärjestyksen.
Mikään ei saisi nousta uskon lahjan edelle ja muodostua uskon esteeksi. Jeesuksen vertauksessa pellosta aarteen löytänyt mies myi kaiken ja osti pellon. Hänelle tuli omakohtainen usko ja osallisuus Jumalan valtakunnassa elämän tärkeimmäksi aarteeksi. Vuorisaarnassa Jeesus opetti ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Matt. 6:21). Pyhä Henki ohjaa tekemään sellaisia valintoja, että uskovainen ihminen säilyttäisi uskon ja hyvän omantunnon. Evankeliumi antaa voimaa tähän kilvoitteluun.
Sanakirjan mukaan kohtuullinen tarkoittaa sellaista, mikä pysyy kohtuuden rajoissa: ei ole liian suurta eikä toisaalta liian pientä. Kohtuullisuutta voidaan kuvata myös sanoilla sopiva tai tarkoituksenmukainen.
Kohtuullisuutta on tarpeen tarkastella omakohtaisesti. Mitä minulla on? Mistä voin kiittää? Mikä tuntuu sopivalta elämässäni vertailematta muihin? Kohtuullisuuteen ei ole yksiselitteisiä mittareita. Kohtuullisuuden tarkastelu ei liity pelkästään rahaan, tavaraan ja valtaan. Sitä on hyvä pohtia myös harrastuksiin, ravintoon, terveyteen ja omaan kehoon liittyvien ihanteiden ja tavoitteiden kohdalla.
Joskus oman elämän monet tehtävät ja aktiviteetit johtavat kohtuuttoman raskaaseen kuormaan, ajankäytön haasteisiin ja uupumiseen. Erityisesti silloin kohtuullistamiseen pyrkivät ratkaisut avaavat parhaimmillaan näköalan ”vähemmän on enemmän”.
Monen vanhuksen toteamus ”hyvin menee kun ei vertaile” antaa hyvän näkökulman oman tilanteen tarkasteluun, pysähtymiseen ja tyytyväisyyteen. Elämässä on hyvä olla tavoitteita, kunhan niistä ei tule elämää ohjaava tärkein arvo.
Raamattu opettaa asioiden oikeasta tärkeysjärjestyksestä ihmisen elämässä: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33). Jeesus osoitti tämän todeksi Marian elämässä: ”Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:42.) Marialle omakohtainen usko ja sen hoitaminen Jumalan sanalla oli tärkeintä sinänsä arvokkaiden ajallisten lahjojen ja askareiden keskellä. Usko avasi hänelle oikean arvojärjestyksen.
Mikään ei saisi nousta uskon lahjan edelle ja muodostua uskon esteeksi. Jeesuksen vertauksessa pellosta aarteen löytänyt mies myi kaiken ja osti pellon. Hänelle tuli omakohtainen usko ja osallisuus Jumalan valtakunnassa elämän tärkeimmäksi aarteeksi. Vuorisaarnassa Jeesus opetti ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Matt. 6:21). Pyhä Henki ohjaa tekemään sellaisia valintoja, että uskovainen ihminen säilyttäisi uskon ja hyvän omantunnon. Evankeliumi antaa voimaa tähän kilvoitteluun.
Sanakirjan mukaan kohtuullinen tarkoittaa sellaista, mikä pysyy kohtuuden rajoissa: ei ole liian suurta eikä toisaalta liian pientä. Kohtuullisuutta voidaan kuvata myös sanoilla sopiva tai tarkoituksenmukainen.
Kohtuullisuutta on tarpeen tarkastella omakohtaisesti. Mitä minulla on? Mistä voin kiittää? Mikä tuntuu sopivalta elämässäni vertailematta muihin? Kohtuullisuuteen ei ole yksiselitteisiä mittareita. Kohtuullisuuden tarkastelu ei liity pelkästään rahaan, tavaraan ja valtaan. Sitä on hyvä pohtia myös harrastuksiin, ravintoon, terveyteen ja omaan kehoon liittyvien ihanteiden ja tavoitteiden kohdalla.
Joskus oman elämän monet tehtävät ja aktiviteetit johtavat kohtuuttoman raskaaseen kuormaan, ajankäytön haasteisiin ja uupumiseen. Erityisesti silloin kohtuullistamiseen pyrkivät ratkaisut avaavat parhaimmillaan näköalan ”vähemmän on enemmän”.
Monen vanhuksen toteamus ”hyvin menee kun ei vertaile” antaa hyvän näkökulman oman tilanteen tarkasteluun, pysähtymiseen ja tyytyväisyyteen. Elämässä on hyvä olla tavoitteita, kunhan niistä ei tule elämää ohjaava tärkein arvo.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Usko ei ole koskaan tiedon väärtti.
Loppu onkin sitten omia arvovalintoja, ilman aivopesua.
Mielestäni tärkeyttä uskossa ja pelastuksen osalta ei voi asioina panna järjestykseen, sillä siinä on vain yksi fokus, uskoa Jeesus luvatuksi Messiaaksi ja kertoa se ilosanoma lähimmäiselle, se tuo Hänen lupaamaa rauhan.
Joh. 11:25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Asia on vahvistettu Jes 11;11 Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.
Jumalan Valtakuntaa ei taas Vanha Testamentti tunne, joten se on kehotus uskoa Jeesuskaan, joka ohjaa ihmiset Uuteen Jerusalemiin.
Ilman Jeesusta ei asioilla ole ykkös-, ei kakkos-, eikä muita sijoja, vain tärkeitä asioita.
Tämän Liiton, uuden Liiton ohjeet on Uudessa Testamentissa, joka näyttää usein unohtua.
Matt 28;19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Siihen sisältyy YKSIN koko ihmisen uskon tärkeys, ja on vahvistettu Dan 7;14. Sen kun sisältää on lippu Jumalan Valtakuntaan, sillä Jumalan Valtakunta ei ole maan päällä, vaan tulee vaivan ajan, Pyhien Tempauksen ja milleniumin jälkeen Jerusalemiin, ja sitä johtaa Jumala ei ihminen.
Jumalan Valatakunnassa ei nyt voi elää, koska sitä ei ole. Opetukset siitä on pakanallisia sekä vääristelyä.
Marian elämässä on merkitystä, että Hän otti vastaan Jeesuksen kutsun, josta Paavali sanoo parhaiten; 1Ko1;11 Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta
Siitä on kysymys, siinä tilanteessa ei puhuta Jumalan Valaitkunnasta mitään, muualla kun lestadiolaisuudessa.
Eikä ollenkaan Jumalasta, vaan Jeesuksesta, johon Hänellä oli usko, jota kirjoittaja ei KEHTAA edes mainita.
Eikä se ole arvojärjestys, vaan elämä Jeesuksessa, kuten kristityillä ylipäätään.
Suosittelen.
Miten kehtaat kirjoittaa >Mikään ei saisi nousta uskon lahjan edelle ja muodostua uskon esteeksi.
UT ei tunne tuollaista pakanallista juttua, "uskon Lahjaa". Miksi nostat sen kaiken päälle.
Kokonaisuus on kahtaalta paradoksi? - Uskoa mihin? Jäi auki.
Miten lahjan saa vain Vellut? Ja keneltä? Raamatun kohtaan ei ole näiden vuosien aikana kukaan VL osannut antaa selitystä?
Olisi hienoa, jos sen löytäisit.
>>Jeesuksen vertauksessa pellosta aarteen löytänyt mies myi kaiken ja osti pellon. Hänelle tuli omakohtainen usko ja osallisuus Jumalan valtakunnassa elämän tärkeimmäksi aarteeksi.** On hieman hatara tuo peltoon kätketty aarre ja löytäjä.
Raamatun mukaan se on hieman toista;Nyt seuraa sarja, jossa esittelen kolme Jeesuksen samalla kertaa peräkkäin kertomaa vertausta.
Ne näyttävät pelkiltä kielikuvilta, mutta kaikki tarkoittavat eri asiaa, jotka kuitenkin liittyvät toisiinsa, ja vievät ajatusta eteenpäin.
Kaikissa kolmessa on syvällinen opetus, joita koetan lyhyesti pääpiirteittäin avata.
Aluksi peltoon kätketty aarre.
Tästä on esitetty monta eri teoriaa, mitä tämä tarkoittaa.
Jeesuksen ajan maanomistus, sen suomat oikeudet ja käytännöt, avaavat tämänkin vertauksen.
Katsotaan ensin asiaan liittyviä Raamatunkohtia.
jatkuu
Matt.13:44 Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
Jes.33:Ja Hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on Siionin aarre.
Tässä puhutaan aarteesta, joka on Siionin.
Siionilla tarkoitettiin siihen aikaan Israelia, nykyään tarkoitetaan muutakin.
Kuitenkin Jeesuksen aikaan vain Israelia.
Sak.9: 16. Ja Herra, heidän Jumalansa, on sinä päivänä auttava heitä, kansaansa, joka on kuin hänen lammaslaumansa; sillä he ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, jotka kohoavat yli hänen maansa.
Tässä on selvä kuvaus hyvin kalliista aarteesta, sillä hallitsijan kruunussa oli kaikkein arvokkaimmat jalokivet.
Olen nähnyt kopion Englannin kruunujalokivistä ja ne ovat todella loistavat.
Nyt tässä ovat nuo aarteet – kruunuun kiinnitetyt kivet kätkettynä peltoon.
Vielä maininta Jumalan aarteesta Kuolleen meren kääröissä, Psalmissa Israelin kansan vaiheista (ei Raamatun kaanonissa) (frg 76 – 77) ”Israel, kansa, joka on Hänen aarteensa”.
1.Kor.3: 9. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.
Tässä taas näkyy kuinka uskovat ovat Jumalan työtovereita, ja maailma on Jumalan viljelysmaa.
Tässä näkyy kaksikin asiaa, mutta otan esiin vain viljelysmaa.
Nämä kohdat yhdessä tarkoittaa, että Israel on kätketty maailman peltoon.
Jeesus ”löysi” Israelin, mutta kätki sen sitten ”maailman peltoon”.
Kuolollaan hän osti maailman, niin ettei se enää ole paholaisen vallassa kuten maailma oli ennen Jeesuksen kuolemaa.
Luuk.4:5. Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat 6. ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. 7. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun." 8. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman'."
Jeesuksen aikaan pellon omistajalle kului kaikki mitä oli pellossa, vaikka sen olisi kätkenyt sinne edellinen omistaja, joku sivullinen, tai pellon myöhemmin ostanut.
Maattomat toimi usein näin, kätkivät jonkun arvokkaan johonkin sellaiseen peltotilkkuun, jonka arvelivat voivansa ostaa myöhemmin, ja saada siten kätkemänsä takaisin.
Vertaukseen Jeesus kätki Israelin arvon Jumalan silmissä, sekä tulevat Israelin kansan vaiheet, kaikkien sukukuntain.
>> Vuorisaarnassa Jeesus opetti ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Matt. 6:21). Pyhä Henki ohjaa tekemään sellaisia valintoja, että uskovainen ihminen säilyttäisi uskon ja hyvän omantunnon. Evankeliumi antaa voimaa tähän kilvoitteluun. ***Evankeliumi sinänsä ei auta mitään, Pyhyyttä etsiessä, mutta Jeesus Messias on se agenda.
Jos katsot RY;n pihalle, teidän aarteenne on siellä, ja Jumalan korvaa Raha. Miksi ette tottele Jeesuksen Matt 28 lähetyskäskyä, 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Teillä ei ole yhtään palkattua lähetystyöntekijää, mutta Vapaissa suunnissa jokaisessa on ainakin yksi perhe, joka asuu vuosia viidakoissa, opettaen, rukoillen, sekä lohduttaen kansoja.
Onko kohtuullista teettä väsyneellä vaimolla toistakymmentä lasta, eikä itse kerkiä niitä hoitaa, vaan vanhemmat sisaret tekevät sen, jääden vaille omaa lapsuuttaan.
Hyvään varmasti pyrit, mutta hieman tarkennusta.
Aloitus on täyttä asiaa.
Minulle tämän ainoan oilean uskon edustajana asioiden tärkeysjärjestys on selvä:
Raha, lapsia ihan simona, raha, raha, raha ja vielä hiukan lisää lapsia sekä enemmän rahaa.
Remppabisnekset pyörii mukavasti, ja vaimokin jaksaa yhä synnytellä.
Kiitos jeesus!
Totta joka sana.
Usko ensin ja sitten aletaan elämään uskon mukaan
Aito usko ja aitoavioliitto.
Mihin tulee Vellun uskoa?
Mihin jeesustelijan tulee uskoa?
nnnn
En tunne termiä "jeesustelija", joten en vastaa, mutta mihin Sinä uskot?
On uskoa ja sokeaa uskoa. Meitä kehoitetaan uskomaan lapsenlailla. Mutta siinä piilee ansa. Pitäisi sokeasti uskoa, mitä opetetaan. Kuitenkin, kuten olemme tälläkin palstalla havainneet, joidenkin mielestä uskominen vaatii hyvää raamatun tuntemusta. Uskominen on tekninen laji. Uskominen on siis osaajien laji.
Näen, että uskomiseen ei tarvita kummoista raamatun tuntemista, ei muita ihmisiä eikä yhdistyksiä. Ihmisten tekemistä raamatun tulkinnoista tulee vain kinaa ja riitaa. Jokainen väittää olevansa oikeassa. Kuitenkin raamattua voi tulkita niin valtavan monella tavalla ja löytää samaan asiayhteyteen monta erilaista raamatunkohtaa muka opastukseksi. Ja aina tietysty tulkitsijan edun mukaisesti. Historia on opettanut, että juuri sellainen tulkintojen sekamelska on aiheuttanut lukemattomien yhdistysten, liikkeiden, lahkojen ja kirkkokuntien synnyn ja aina riidoista sotiin saakka. Siinä on sielunvihollinen mielissään.
Tulkintaa voi olla jokaisella ihan oman mielensä mukaan,mutta onko jokainen tulkinta oikea.
Hyvä kannanotto, pieni tarkennus;-Uskominen on siis osaajien laji.
Se on totta, pelkät kuulopuheet ovat tappaneet maailmassa suuria määriä ihmisiä, kuten kommunismi.
Yleensä kuulopuheperusteisia seurakuntia (kuten kommunismi) perätään uskomaan, ilman fokusta, joten todellisuudessa he uskovat vain ihanteeseensa, SRK;hon, ei sen enempää.
Pelastukseen sillä ei ole mitään sijaa.
Ainut lohtu, kaikki epäterve loppuu aikoinaan, kuten kommunismista on jäljellä vain rippeet, ellei luurankoja lasketa.
Maallisen haaliminen onnistuu Jeesuksen avustamana erinomaisesti.
Mainitsiko Hän niin?
Ei, vaan päinvastoin; Matt. 6:19 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Sanomalehti kalevassa oli tänään juttua pelastuslaitoksen päälliköstä joka menetti työnsä ja sotilasarvonsa jäätyään kiinni hyväksikäytöstä. uskovaisen arvojärjestyksessä on jotain vikaa ja pahasti.
"Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas !
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä"
Job: 15: 14-15
Harmi että taas uskovainen tuomiolla.
Niinpä niin, kuten linkin jutussa todetaan:
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000008295723.html