Mä oon 19-vuotias uskovainen nuori, mutta en seurustele. Olen siis uskossa, mutta mulla on sellainen ongelma että mua ei yhtään kiinnosta uskovaiset tytöt. Tunnen heitä tietysti paljon, mutta ei vain tule sitä tunnetta kuin jutellessani epäuskoisen tytön kanssa.
Niinpä pelkäänkin, että tuleva vaimoni onkin epäuskoinen, jos otan sellaisen josta pidän. Olenko ajautumassa harhapolulle vai pitääkö minun kuunnella sydämeni tahtoa?
PS. Tämä ei ole sitten provo eli neuvoja kaipaan.
Niinpä pelkäänkin, että tuleva vaimoni onkin epäuskoinen, jos otan sellaisen josta pidän. Olenko ajautumassa harhapolulle vai pitääkö minun kuunnella sydämeni tahtoa?
PS. Tämä ei ole sitten provo eli neuvoja kaipaan.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ota nyt, hyvä mies, uskova vaimo, eikä mitään ateistia!! Olisi aika tympeätä elää loppuikänsä jonkun sellaisen kanssa, joka opettaisi sitten lapsillekin, että Jumalaa ei ole olemassakaan ja kaikenlaista muuta hömppää.
T: Tiinaliina
"Ota nyt, hyvä mies, uskova vaimo, eikä mitään ateistia!!"
Tarkoitatko, että hindu- tai musliminainen soveltuisi avaajan puolisoksi, mutta ateistinainen ei?
No, ei nyt sentään :). Tarkoitin Jeesukseen uskovaa. Vaikka voisihan sen hindu- tai muslimivaimonkin käännyttää kristityksi :).
T: Tiinaliina
Onko kosmetiikalla ja vaatteilla tehty ulkoinen kauneus todellakin ainoa asia mitä vastakkaisessa sukupuolessa arvioit? Ymmärrän kyllä, ettei 19 vuotiaana ajattele kovin pitkällä tähtäimellä. Olen itsekin tuntenut kiinnostusta epäuskoisiin tyttöihin, mutta onneksi kiinnostus pinnalliseen kauneuteen ei ole ajanut seurusteluun.
Kun vakavemmin ajattelee, mihin onnellinen avioliitto perustuu, kyllä samanlainen usko nousee ulkonäköä tärkeämmäksi. Luottamus, samanlaisten arvojen kunnioitus ja toisen ymmärtäminen ovat sitä "sisäistä kauneutta" jota ainakin itse löydän helpommin uskovisten joukosta, kuin "maailman tyttäristä".
Ehkä ajatukset muuttuvat, kun testosteroni veressä vähenee...
Olen samaa mieltä, ettei se ulkoinen kauneus pitäisi/saisi olla se asia, mitä pidetään tärkeänä puolisoa haettaessa. Kauneus on katoavaa. Mutta jos nyt jostain kumman syystä kuitenkin haluat että tuleva vaimosi meikkaa tai jotain, niin onhan niitä uskoviakin meikkaajia vaikka millä mitalla, ja kauniitakin. Ei nyt sen takia kannata ateistia hakea! (Minä kyllä neuvoisin unohtamaan ne ulkonäköasiat.)
T: Tiinaliina
Niin, tuo äskeinen kommenttini oli siis tarkoitettu Matille, eikä hänelle jonka kanssa olin samaa mieltä ulkoisen kauneuden tärkeydestä (tai vähemmän tärkeydestä).
T: Tiinaliina
Luulin sinua kovasti vanhemmaksi kun viimeksi saarnasit. Olitko silloinkin "uskossa"?
...mutta enpä kehottaisi ketään etsimään tietoisesti puolisoa maailmasta. Sanoisin, että se on tulella leikkimistä, vaikka on niitäkin esimerkkejä, joissa usko on säilynyt puolison epäuskoisuudesta huolimatta. Joka tapauksessa arvoristiriidat aiheuttavat konflikteja kaikenlaisessa kanssakäymisessä, jokapäiväisessä elämässä ja lastenkasvatuksessa.
vanhoillisten täytyy korjata hieman käsityksiänne. Luulen, että avaaja tarkoittaa puhuessaan epäuskoisista, että he eivät ole vanhoillisia. Mutta onhan Suomessakin paljon uskovaisia (kristittyjä), vaikka eivät olekaan vanhoillisia. Onko sekin mielestäsi puolison etsimistä maailmasta?
eivät ole yhtä kanssamme opissa, elämässä ja kärsimisessä? Saarnaisimme mielellämme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä jokaiselle, joka sen saarnan haluaa uskolla ottaa vastaan, ja niin heistä tulisi yhtä meidän kanssamme. Minua pelottaa sellaisten ihmisten puolesta, jotka sanovat olevansa Jeesuksen seuraajia, mutta jotka opettavat toisin kuin Raamattu opettaa.
Matt.7:
"21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23. Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät."
Toisaalta on totta, että historian kuluessa on maailmassa uskovaisia kutsuttu pääsääntöisesti muilla nimityksillä kuin vanhoillislestadiolaiset.
kertoa, mitä esim. sellainen uskovainen, joka tunnustaa luterilaisen kirkon käsitystä tekee "väärin"? Mitä luterilainen kirkko tekee toisin kuin Raamattu opettaa?
Ja saanko vielä kysyä, että jos liityn vanhoillislestadiolaisiin, niin otatteko minut vastaan meikkaavana, alkoholia ruuan kanssa nauttivana, silloin tällöin tanssivana, pop-musiikkia kuuntelevana vai onko minun luovuttava näistä, ja jos on niin miksi?
raamatunkohta voi samalla tarkoittaa vaikkapa Sinua hyvä O.M?
Matt.7:
"21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23. Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät."
"Mitä luterilainen kirkko tekee toisin kuin Raamattu opettaa?"
Esim. kaste, ehkäisy, uudelleensyntyminen.
"otatteko minut vastaan meikkaavana, alkoholia ruuan kanssa nauttivana, silloin tällöin tanssivana, pop-musiikkia kuuntelevana vai onko minun luovuttava näistä, ja jos on niin miksi?"
Jos teet parannuksen, Sinulle tulee automaattisesti sydämenhalu luopua kaikesta, mikä ihmistä erottaa Jumalasta. Yksi tällainen tekijä on maailmanrakkaus.
Apostoli Johannes kirjoittaa, 1.Joh.2:
"15. Älkäät maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus.
16. Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.
17. Ja maailma katoo ja hänen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti."
Maailman muoti-ilmiöihin kuuluu tällä hetkellä mm. itsensä päihdyttäminen alkoholilla ihan pikkuisen. Vaimoni kertoi, että opiskeluaikoinaan oli ollut kaveriporukalla syömässä erästä nimeltä mainitsematonta lahkoa edustavan pariskunnan kanssa. Nämä ihmettelivät, että eikö hän ota lainkaan alkoholia. Luonnollisesti hän vastasi, että ei käytä lainkaan. Siihen perheen mies sanoi, että eihän Raamatussakaan kielletä sitä, että ottaa päihtymättä. Asiasta ei haluttu kinastella ja keskustelu jäi siihen. Kohta kuitenkin olisi vaimoni tehnyt mieli kuitata vähän. Mies kun totesi, että huomaa hänenkin vaimostaan kuinka on selvästi pirteämpi, kun vähän ottaa. Että näin ristiriitaisen hienostuneesti ja "päihtymättä".
Uskovaisten näkökulma on se, ettei uskovainen tarvitse alkoholia. Todellisuudessa se ei jää ruokalasilliseen. Hyvässä seurassa jutustellessa ja iltaa vietettäessä ainakin itse syön ja juon pöydältä kaikkea, mitä siinä on. Jos käyttäisin alkoholia, niin luultavasti sitäkin menisi, jos sitä on tarjolla. Ja kokemukset osoittavat, että sitä menee ns. kohtuukäyttäjillä enemmän kuin se terveelliseksi väitetty annos (joka ei todellakaan ole viiniLASILLINEN, vaan tilkka lasin pohjalla). "Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä." (Ef.5:18)
Jos teet parannuksen, Sinulle tulee sisäinen halu olla yhtä Kristuksen ruumiin kanssa, sen jäsen, rakastaen veljiä, iloiten sydämestä, jos yks saa kunniaa, ja kärsiä kaikkein kanssa, jos yksi sairastaa. Jos teet parannuksen, et halua pysyä tämän katoovan maailman menossa.
"Olkaat keskenänne yksimieliset. Älkäät itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkäät teitänne nöyräin kaltaisena. Älkäät itsiänne ylen viisaina pitäkö." (Room.12:16)
Jumalan lapseksi ei niin vain päätetä tulla. Parannus on aina Jumalan työ ihmisessä eikä luonnollinen ihminen ikinä omalta puoleltaan valitse elävää uskoa. Joh.1:
"12. Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle,
13. Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat."
Jos luetaan vain yksi raamatunkohta, voidaan sen katsoa tarkoittavan ketä tahansa Jeesusta Herrakseen väittävää. Raamattua laajemmalti lukemalla voidaan kuitenkin päätellä tarkemmin, keitä se tarkoittaa. Esim. jokainen, joka väittää saaneensa parannuksen jotenkin muuten kuin uskovaisen ihmisen sovintosaarnan kautta, opettaa Raamatun vastaisesti ja tekee Raamatun sanan tyhjäksi. Jeesus sanoi, Joh.20:
"21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."
Joka ei tätä usko, ei usko Raamattua eikä usko Jeesusta. Kuinka joku voi uskoa Raamattuun uskomatta Raamattua, ja kuinka joku voi uskoa Jeesukseen uskomatta Jeesusta?
Miten kirkko opettaa väärin kasteesta, ehkäisystä ja uudelleen syntymisestä? Ja jos näin todellakin on, niin miksi IHMEESSÄ haluatte olla sellaisen kirkon suojissa joka noinkin perustavaa laatua olevissa kysymyksissä opettaa mielestänne väärin?
Koska samalla kun kuulutte kirkkoon, samalla myös tunnustatte sen, että kirkko opettaa oikein.
niin että jos vl-uskovainen ottaa puolison maailmasta niin hän on epäuskoinen???
Älähän kuule viitti puhua pojalle palturia, uskovaisia on paljonkin myös vl-uskon ulkopuolella. Tavat tällä toisin uskovaisella eivät ole samanlaisia kuin vl-liikkeellä, silti sydänmessä asuu aito usko.
Eikös esim. kaste ole luterilaisessa kirkossa sellainen kuin Luther sen opetti? Tekikö Hänkin asian "väärin"?
Kerrotko vielä uudelleensyntymisestä?
Sinun mielestäsi siis nuo asiat kertovat maailmanrakkaudesta? En vain millään ilveellä voi ymmärtää mitä eroa esim. meikkauksella ja permanenteilla, muotivaatteisiin koristautumisella on? Nillä ei ole eroa. Miksi itseänsä koristeleminen muotivaatteilla, käsirenkailla, kaulakoruilla, permenenteilla jne. ei ole maailmanrakastamista? Miksi meikkaus on sitä?
Alkoholista. Minä harrastan viinejä, enkä juo niitä päihdyttääkseni itseni. Jeesus ja opetuslapsetkin joivat viiniä, joten kerrotko miksi se on absoluuttisesti kielletty? Eikä peruste voi olla se, että se kuitenkin menee yli sallitun rajan. Silloinhan Jeesuskin olisi kieltänyt jopa sen pienen viinitilkan, mutta Hän ei tehnyt sitä. Häntäkin fariseukset haukkuivat syömäriksi ja juomariksi.
Te olette mielestäni palanneet näiden osalta juuri siihen lakiuskovaisuuteen, jota vastaan Jeesus puhui. Ymmärrän, että ei säännöissä mitään vikaa ole, jos joku haluaa elää niiden mukaan! Mutta ei niiden perusteella voida tehdä oletuksia siitä, että haluat erota Jumalasta. Te käytännössä opetatte, että rikkomalla näitä "sääntöjä", rikot Jumalaa vastaan, etkä ole kunnon uskovainen. Te määrittelette niiden perusteella uskovaisen ja ei-uskovaisen, miksi? Kaiken lisäksi "säännöissä" ei ole mitään logiikkaa, vaan niitä kierretään muulla tavalla. Hyvä esimerkki tästä on meikkaus.
Voisitko siis selittää, miten tämä teidän "sääntöelämänne" eroaa siitä lakiuskovaisuudesta, jota vastaan Jeesus oli? Minua kiinnostaa tämä ihan aidosti, koska en itse näe siinä mitään eroa.
Opetuksessa on
- Oikeaa: Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa ja kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi.
- Väärää: Kasteessa lapsi tulee Jumalan lapseksi.
Lapsi on Jumalan lapsi jo ennen syntymäänsä, jo äitinsä kohdussa. Esim. Jer.1:5, Jes.49:1, Luuk.1:41.
Ihmisen uudelleensyntyminen tapahtuu hänen saadessaan kuulla synninpäästön evankeliumin omalle kohdalleen. Raamattu opettaa, että "joka uskoo ja kastetaan", ei niin, että kaste synnyttäisi uskon. Lapsi uskoo, joten hänet voidaan kastaa, mutta aikuinen tekee ensin parannuksen ja vasta sitten hänet kastetaan. (Ks. etiopialainen kamaripalvelija, Kornelius, Paavali ym.) Toisaalta Apostolien teoissa kuvatut noituuteen uskoneet eivät saaneet Pyhää Henkeä, vaikka uskoivat ja kastettiin, mutta koska he uskoivat myös taikauskoon. Jeesuksen omat saarnaavat syntien anteeksiantamusta käskyn jälkeen, Joh.20:
"21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."
Luuk.10:
"16. Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun; mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti."
Room.10:
"17. Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta."
Kaste ja uudelleensyntyminen sekoittuvat usein kirkkoluterilaisissa käsityksissä, joskaan mitenkään yksimielisestä porukasta ei ole kysymys. Mukanahan ovat mm. vl:t ja vl:ien eriseurat, joista ainakin osa jakaa vl:ien näkemyksen asiasta.
Jumala sanoi: "Lisääntykää ja täyttäkää maa." Onanin Jumala antoi kuolla, kun hän ei halunnut täyttää käskyä. Jumala ei ole perunut sanojaan, joten uskovaiset haluavat olla tällekin Jumalan sanan kohdalle kuuliaisia, kuka enemmän ja kuka vähemmän epäillen.
"miksi IHMEESSÄ haluatte olla sellaisen kirkon suojissa joka noinkin perustavaa laatua olevissa kysymyksissä opettaa mielestänne väärin?"
Vastaapa Sinä, että haluaisitko vl:ien eroavan kirkosta? Kysymyksesi on esitetty minulle aika usein ja suunnilleen juuri noilla sanoilla. Vastaukseni eivät nähtävästi ole tyydyttäneet.
Vanhoillislestadiolaiset pitävät periaatteena sitä, että Jumalan sana tulee kuulosta. Eikö niin?
Itse en usko, että maailmassa on kovinkaan monta uskovaisena itseään pitävää, joka ei olisi kuulemalla löytänyt Jumalan sanaa.
Mitä siis sellaisen ihmisen, joka kävelee kirkkoon ja kuulee jumalan sanaa (vaikka nyt vanhoillisen saarnaamana) pitäisi tehdä enemmän? Eikö hän ole kuullut sanan ja ottanut sen vastaan (jos nyt oletetaan, että hän uskoo sen). Eli kerro ihan konkreettisesti, mitä vielä vaaditaan?
Kirjoitin: "Sanoisin, että se on tulella leikkimistä, vaikka on niitäkin esimerkkejä, joissa usko on säilynyt puolison epäuskoisuudesta huolimatta."
johon Sinä: "Mistä voit päätellä niin että jos vl-uskovainen ottaa puolison maailmasta niin hän on epäuskoinen???"
Automaattisesti epäuskoisen puolison ottaminen ei ehkä johda epäuskoon, mutta tulella leikkimistä se silti on. Asian voi yleensä välttää olemalla katselematta maailman tyttäriä "sillä silmällä". Hankalampi tilanne on silloin, jos seurustelu on käytännössä jo aloitettu.
Jos taas tarkoitit, että mistä tiedän maailmasta otetun puolison olevan epäuskoinen, vastaus on helppo. Maailmasta ei tule mitään pyhää.
voi olla vaikkei vl-liikkeeseen kuuluisikaan. Tämä poikakin saataa jättää vl-liikkeen, mutta se ei ole sama asia kuin uskosta luopuminen. He molemmat voivat edelleen olla uskovia vaikka eivät eläkkään vl-liikkeen tapojen mukaan.
joten voitko vielä kerran perustella minulle sen, miksi vl:t haluavat kuulua sellaiseen kirkkoon (ja kuulumalla kirkkoon he myös sitoutuvat kirkon oppeihin) joka opettaa aivan väärin uskomisen kannalta tärkeimmissä kysymyksissä?
"Vastaapa Sinä, että haluaisitko vl:ien eroavan kirkosta? Kysymyksesi on esitetty minulle aika usein ja suunnilleen juuri noilla sanoilla. Vastaukseni eivät nähtävästi ole tyydyttäneet."
Minun mielestäni teidän tulisi erota kirkosta. Ei voi olla oikein muita itseään uskovaisina pitäviä ihmisiä kohtaan, jos saman kirkon sisällä yksi liike kuitenkin pitää kaikkia muita vääräuskoisina.
monen muunkin mielestä nämä säännöt hieman koomisia jotka eivät edusta vl-yhteisöä, ja miettivät asioita.
Tänään juuri eräs äiti kertoi seurakunnankerhossa, kun hänen sukuunsa kuuluu näitä vl-uskovaisia, ihan normaaleja mukavia ihmisiä.
Hän kertoi että usein lapsena oli mukana suviseuroissa ja siellä oli ihan kivaa kun ei antanut sen "huudon" häiritä. Hän kertoi että jo silloin lapsena oppi pitämään koko touhua ihan hölmöläisen hommana vaikka mukana kulkikin (hän ei kuitenkaan itse ollut vl-uskovaisesta perheestä). Kertoi kuinka mummeli oli joutunut julkisesti pyytämään syntejään anteeksi seurakunnan edessä aikoinaan, ja nyt mummeli on uskaltanut ostaa televisionkin vaikka uskoo edelleenkin, säännöt väljentyneet.
Varmasti siihen on vaikkuttanut juuri tämä sääntöviidakko jossa ei ole järjen hiventä, ja saa koko touhun vaikkuttamaan hassulta.
"Itse en usko, että maailmassa on kovinkaan monta uskovaisena itseään pitävää, joka ei olisi kuulemalla löytänyt Jumalan sanaa."
Esim. tällä palstalla olen lukenut monien kommentteja, joiden mukaan ihminen voi tulla uskoon vaikka lukemalla. Pidätkö heitä epäuskoisina?
Konkreettisesti asia tapahtuu näin:
1) Jumala puhuttelee ihmistä. Erityisen voimakkaasti Jumala puhuttelee ihmistä hänen etsikonaikanaan. Jumala voi puhutella ihmistä useillakin tavoilla, läheisten kärsimysten kautta, Raamatun sanan kautta, jne., mutta eläväksi tekevää uskon hän voi saada vain Hengestä. Jumala on luvannut kuulla vilpittömän rukouksen.
2) Jumala lähettää sanansa julistajat synninhädässä olevan luokse. Käytännössä synninhädässä oleva ihminen voi hankkiutua itse Jumalan lasten joukkoon, mutta on muistettava, että askeliaan sanan kuuloon ohjaa todellisuudessa Jumala.
3) Ihminen kuulee synninpäästön evankeliumin ja uskolla vastaanottaa sen. Kuulo tarkoittaa vuorovaikutusta ihmisten välillä. Apostolien teoissa on monta kuvausta tapauksista, joissa Pyhä Henki vastaanotetaan kätten päälle panemisen kautta. Toisaalta on tapauksia (esim. Kornelius ja muut huoneessa olijat), jossa Pyhä Henki otetaan vastaan puheesta. Jos kyse olisi luonnollisesta kuulosta, olisivat kuurot eriarvoisessa asemassa. Oleellista on uskovaisen ihmisen läsnäolo.
Tässä asiassa ollaan hyvin sekaseuraisia muualla. Uskovaisten on pidettävä keskenään yhdenkaltainen puhe, ja niin on tehtävä myös tässä asiassa. Jos jossain uskonnollisessa yhteisössä yksi sanoo, että usko tulee vain kuulosta ja toinen sanoo, että se voi tulla myös lukemalla, ei joukko voi olla oikea sekaseuraisuutensa vuoksi. Huono on veljeillä sellaisten kanssa, jotka eivät itsekään tiedä, mitä mieltä ovat. Tarkoitan tietysti, että uskonasioissa en aio veljeillä yhdenkään tällaisen kanssa. Ihmisinä minulla on ystävänä, kaverina ja tuttavana monenlaista vakaumusta tunnustavaa tallustelijaa eivätkä kaikki edes pidä itseään kristittyinä. Eivät silti ole mitenkään kamalia ihmisiä.
Kolmoskohdan tapahtuessa ihmisille syntyy sisällinen halu jättää pois se, mikä on maailmasta. Siihen ei kukaan uskovainen painosta, mutta näin vain näyttää tapahtuvan parannuksen tehneiden kohdalla. En oikein voi kuvitella tilannetta, jossa tällaista sisäistä halua ei syntyisi, se on nimittäin ristiriitaista. Se on vähän kuin kuvitella, että mitäs jos 1 1 olisikin 2,3 eikä 2. Toisaalta monet noista luettelemistasi seikoista näyttävät olevan uskovaisen ihmisen sydämentilan tuntomerkkejä. Sen verran olen jo ehtinyt nähdä, että ne jotka katsovat seurakunnan käsityksiä ylön pienissä kysymyksissä vuonna 95, katsovat usein niitä ylön isommissa kysymyksissä v. 00 ja v. 05 heidän suunsa tunnustaakin jo vierasta uskoa. Toisaalta on niitäkin, jotka tajuavat tilansa ja panevat maailmanrakkauden ja sen hedelmät kokonaisuudessaan pois. Kyllä se näyttää menevän niin, että kun pirulle antaa pikkusormensa, se vie helposti koko käden. Synniksi moniakaan mainitsemiasi asioita ei elävässä kristillisyydessä saarnata, vaan neuvotaan välttämään uskon ja hyvän omantunnon tähden.
Oletko itse luterilainen?
"Minun mielestäni teidän tulisi erota kirkosta."
Entä pitäisikö myös muita herätysliikkeitä savustaa ulos?
"Ei voi olla oikein muita itseään uskovaisina pitäviä ihmisiä kohtaan, jos saman kirkon sisällä yksi liike kuitenkin pitää kaikkia muita vääräuskoisina."
Kirkko, SRK ja rauhanyhdistykset ovat kaikki ajallisia organisaatioita. Melkoinen osa jäsenistä uskonee, että kaikki näiden maallisten organisaatioiden jäsenistä eivät ole elävässä uskossa. Tässä suhteessa vl:t eivät poikkea mitenkään muista.
1) Jumala puhuttelee minua
2) Jumala ohjaa minut kirkkoon
3)Kuulen Jumalan sanaa ja otan sen vastaan
Eikö tilanne siis mene Raamatun mukaan?
Sitten sekaseuraisuudesta. Te kuulutte luterilaiseen kirkkoon, mutta kuitenkin olette sen sisällä oma yhteisönne. Ok? Luterilaiseen kirkkoon kuuluu myös sellaisia yhteisöjä/ryhmittymiä, jotka tunnustavat edellä mainitun "3-askeleisen tien", joten tilannehan ei ole mitenkään erovainen vaikka vanhoillisiin nähden. Jos näin tapahtuu, niin eivätkä vanhoilliset vieläkään pidä uskovaisena, vaan kadotuksen alaisena? Ja jos pidätte, niin miksi?
Ja sitten vielä yksi kysymys. Luther sai mukaanne elävän uskon katolilaisen munkin välityksellä. Hän oli siis katolilainen, kuului siis teidän silmissänne väärään joukkoon. Te tunnustatte, että hänellä on ollut aito sydämen usko, vaikka onkin ollut katolilainen. Eikö siis sama voi tapahtua tänäkin päivänä? Miksi ihminen ei voisi löytää elävää uskoa esim. luterilaisesta seurakunnasta, tai vaikka katolilaisesta? Miksi se on onnistunut ennen?
Miksi haluatte kuulua kirkkoon joka opettaa väärin?
"Oletko itse luterilainen?"
Olen luterilainen.
"Entä pitäisikö myös muita herätysliikkeitä savustaa ulos?"
Kukaan muu herätysliike ei tietääkseni tuomitse muita uskovaisia kadotukseen. Ja opettavat kuten kirkko opettaa. Ei ristiriitaa siis.
Kirkko on maallinen organisaatio, joten se siitä lyhyesti. Minä en ole ikinä väittänyt, etteikö uskovaisia voi olla myös muualla. Kaikki, jotka uskovat kuten me uskomme, ovat uskovaisia. Olemme kuitenkin huolissamme niiden puolesta, joiden kanssa emme tunne Hengen yhteyttä.
1500-luvun alussa kaikki katolilaiset eivät olleet uskovaisia, mutta katolisten joukossa oli pieni joukko uskovaisia. Tilannetta voisi halutessaan verrata tilanteeseen luterilaisessa kirkossa nyt.
tunne, että suurin osa muista herätysliikkeistä ei ole samalla kannalla pelastuskysymyksessä kuin te. Ainakin oman kokemukseni mukaan monet näkevät, että kirkko voi johdattaa pelastuksen tielle siinä missä heidän oma yhteisönsäkin. Toisaalta on niitä, jotka uskovat, ettei näin ole, ja he ovat eronneet kirkon yhteydestä.
Itse en voisi ainakaan omalla kohdalla kuvitella, että olisin mukana sellaisessa kristillisessä organisaatiossa, joka luulee olevansa Jeesuksen asialla, mutta mielestäni ei olisikaan. Minusta se olisi hyvin outoa. Onko teillä siis joku erityinen syy kuulua kirkkoon, jonka kuitenkin ajattelette olevan aivan väärillä jäljillä? Eikö olisi ihan sama jos kuuluisitte vaikka katolilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon?
Minusta ainakin on eroa sillä ajatteleeko, että esim. luterilaisessa kirkossa kaikki eivät ole elävässä uskossa, tai sillä, ajatteeko koko opetuksen olevan aivan väärin. Eikö sinusta? Eihan Lutherkaan kuulunut enää katolilaisiin, ja jos olisi saanut mahdollisuuden liittyä uudestaan, niin en usko, että olisi sitä tehnyt, koska katsoi opin olevan väärää.
tilannetta mielestäsi verrata esim. luterilaiset vs. vanhoilliset?
Tilanne ei ole ollenkaan sama, koska te ette katso luterilaisen kirkon opettavan ollenkaan oikein. Tämä katolilainen munkki taas tunsi varmasti sydämenuskoa, mutta ei hän opeiltaan eronnut muista katolilaisista. Siinä on ero. Huomaatko?
vielä käydä vastaamassa kohtaan, joka alkaa sanoilla: O.M. kommenttia.
Olisin kiinnostunut kuulemaan.
"Itse en voisi ainakaan omalla kohdalla kuvitella, että olisin mukana sellaisessa kristillisessä organisaatiossa, joka luulee olevansa Jeesuksen asialla, mutta mielestäni ei olisikaan."
Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen ja vaikka vl:t eroaisivat kirkosta, ei Jumalan valtakunta ole yhtä kuin rauhanyhdistysten jäsenet ja heidän lapsensa ja muut rauhanyhdistyksillä kävijät. Myös meidän joukoissamme on mätiä kaloja. Maailmassa voi myös olla elävää kristillisyyttä, jonka olemassaolosta emme tiedä. Venäjältä tällaista löytyi rajojen avautuessa ja teoriassa on mahdollista, että sitä jonain päivänä löytyisi jostain muualtakin. Itse en voi kuvitellakaan tilannetta, jossa pitäisin jotain ajallista organisaatiota Jumalan valtakuntana.
"Eikö olisi ihan sama jos kuuluisitte vaikka katolilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon?"
Siinä mielessä kyllä, että kaikki maalliset organisaatiot ovat aina vain maallisia organisaatioita (kirkko, ry:t, SRK, LLC). Siinä mielessä ei, että kyllä vl-oppi on luterilaista oppia viimeisen päälle. Se vain on joissain kysymyksissä ikään kuin oppositiossa Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä. Toisaalta opilliset erot valtalinjan kanssa eivät ole suuria.
Minua jonkin verran askarruttaa, että haluaako todellakin joku luterilainen tietoisesti kiihdyttää kirkosta eroamista. Tällä palstalla ovat kirjoitelleet myös vapaiden suuntien edustajat paljon ja voisin kuvitella, että heidän intresseissään voisi olla kansankirkon heikkeneminen. Eli vaikka sanot olevasi luterilainen, en ole aivan vakuuttunut asiasta, joskaan en myöskään väitä Sinun olevan vapaiden suuntien agitaattori. "Hajoita ja hallitse" ei ole vieras taktiikka myöskään uskontopolitiikassa.
Luterilainen kirkko opettaa monissa kysymyksissä aivan oikein. Kasteen pitäminen uudestisyntymistapahtumana parannuksen sijaan ja kastamattoman lapsen väittäminen epäuskoiseksi ovat suurimpia hairahduksia.
"Toisaalta opilliset erot valtalinjan kanssa eivät ole suuria."
Ydinkysymyshän on pelastuskysymys jossa vl:t opettavat eritavalla kuin kirkko opettaa. Ja loppujen lopuksi se on aika suuri ero. Eikö siinä jo ole tarpeeksi syytä erota kirkosta?
***Minua jonkin verran askarruttaa, että haluaako todellakin joku luterilainen tietoisesti kiihdyttää kirkosta eroamista.***
Puhutte opin yksimielisyydestä, joka vanhoillisten keskuudessa vallitsee. Miksi siellä vallitsee ainakin virallisesti yksimielisyys? Koska te olette erottaneet sellaiset, jotka ovat ajatelleet erillä tavalla.
Jotta luterilainen kirkko taas voisi olla opissaan yksimielinen myös sen täytyisi erottaa kylmästi kaikki eri tavalla ajattelevat, myös siis vanhoilliset. Se on kuitenkin valinnut erilaisen tien, koska katsoo, että on tärkeä olla olemassa, ja sallia myös ihmisten, jotka ajattelevat erillä tavalla kuulua kirkkoon. Sekö tekee sinun mielestäsi sekaseurakunnan, joka ei voi olla oikea?
**Siinä mielessä ei, että kyllä vl-oppi on luterilaista oppia viimeisen päälle.***
Et ole vielä vastannut kysymykseeni, joka koskee Lutherin kastekäsitystä. Eikö Luther ajatellut asiassa kuten nykyajan luterilainen kirkko?
Tässä myös toinen kommenttini/kysymykseni, johon et ole vastannut:
Sinun mielestäsi siis nuo asiat kertovat maailmanrakkaudesta? En vain millään ilveellä voi ymmärtää mitä eroa esim. meikkauksella ja permanenteilla, muotivaatteisiin koristautumisella on? Nillä ei ole eroa. Miksi itseänsä koristeleminen muotivaatteilla, käsirenkailla, kaulakoruilla, permenenteilla jne. ei ole maailmanrakastamista? Miksi meikkaus on sitä?
Alkoholista. Minä harrastan viinejä, enkä juo niitä päihdyttääkseni itseni. Jeesus ja opetuslapsetkin joivat viiniä, joten kerrotko miksi se on absoluuttisesti kielletty? Eikä peruste voi olla se, että se kuitenkin menee yli sallitun rajan. Silloinhan Jeesuskin olisi kieltänyt jopa sen pienen viinitilkan, mutta Hän ei tehnyt sitä. Häntäkin fariseukset haukkuivat syömäriksi ja juomariksi.
Te olette mielestäni palanneet näiden osalta juuri siihen lakiuskovaisuuteen, jota vastaan Jeesus puhui. Ymmärrän, että ei säännöissä mitään vikaa ole, jos joku haluaa elää niiden mukaan! Mutta ei niiden perusteella voida tehdä oletuksia siitä, että haluat erota Jumalasta. Te käytännössä opetatte, että rikkomalla näitä "sääntöjä", rikot Jumalaa vastaan, etkä ole kunnon uskovainen. Te määrittelette niiden perusteella uskovaisen ja ei-uskovaisen, miksi? Kaiken lisäksi "säännöissä" ei ole mitään logiikkaa, vaan niitä kierretään muulla tavalla. Hyvä esimerkki tästä on meikkaus.
Voisitko siis selittää, miten tämä teidän "sääntöelämänne" eroaa siitä lakiuskovaisuudesta, jota vastaan Jeesus oli? Minua kiinnostaa tämä ihan aidosti, koska en itse näe siinä mitään eroa.
sääliksi käy ihmisen mielen pienuutta.
Luterilaisia?
**Siinä mielessä ei, että kyllä vl-oppi on luterilaista oppia viimeisen päälle.***
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys
Kaikki ulkokultaiset ja epäjumalanpalvelijat yrittävät siis tehdä sellaisia tekoja, jotka varsinaisesti kuuluvat Jumalalle ja joita yksin Kristus kykenee suorittamaan. Suullaan he tosin eivät sano: Minä olen jumala, minä olen Kristus, mutta tosiasiallisesti he kuitenkin anastavat itselleen Kristuksen jumaluuden ja viran. Tosiasiallisesti he siis sanovat: Minä olen Kristus, minä olen Vapahtaja, en vain oma Vapahtajani, vaan muidenkin. Juuri näin ovat munkit opettaneet ja [myös] uskotelleet koko maailmalle: he eivät ainoastaan itse kykene ulkokultaisella pyhyydellään tekemään vanhurskaiksi itseään, vaan muitakin, joille he sitä suvaitsevat antaa; ja kuitenkin syntisen vanhurskauttaminen on yksinomaan Kristuksen varsinainen tehtävä. Samoin paavi huutamalla omaa jumaluuttaan koko maanpiiriin on kieltänyt ja täydellisesti kukistanut Kristuksen viran ja jumaluuden.
Monenkohan kuppikunnan olisi erottava Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta, että se saisi hetkeksi yksimielisen opin? Ei se saisi sittenkään yksimielisyyttä, koska lähdetään siitä, että kukin uskokoon miten tahtoo. Moniko työntekijöistä kielsikään Jeesuksen olevan Jumalan poika? En muista prosentteja.
"Et ole vielä vastannut kysymykseeni, joka koskee Lutherin kastekäsitystä."
Luther kyllä toteaa Vähässä Katekismuksessa Markuksen evankeliumia lainaten: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Eli tässä kohden Luther ymmärtää, että kasteen edellytyksenä on usko, joka lapsella luonnostaan on. Toki joidenkin hänen selitystensä lukeminen voi helposti johta harhaan, jollei niitä osaa katsella Hengen silmin. On myös muistettava, että Luther kirjoitti osan tuotannostaan epäuskoisena ollessaan.
Vanhoillislestadiolaisuus olisi lähempänä katolilaisuutta kuin luterilaisuutta.
Uskovaiset ovat kaikki Pyhän Hengen pappeja. Katolisessa kirkossa sijoittuminen kirkon hierarkiassa ratkaisi/ratkaisee, onko ihmisillä avainten valtaa. Avaimia ei jaeta ihmissäädyn perusteella vaan avaimet ovat kaikilla uskovaisilla, hänen inhimillisestä asemastaan riippumatta.
Matti, kuuntele sydämmesi ääntä
Kyllä se on ihan henkilökohtaista, mitkä kunkin arvot yms. ovat! Voihan epäuskoisellakin olla ihanteelliset arvot elämässä ja hän voi olla vaikka kuinka aito ja sopiva elämänkumppani!
Monesti vain ajatellaan automaattisesti että epäuskoiset ovat jotain arvotyhjiössä eläjiä ja/tai moraalittomia raakalaisia.
Vastapainoksi voisin sanoa että tunnen monta uskovaista naista jotka ovat kauheita teeskentelijöitä ja omahyväisiä uskonsa takia. Monesti nämä maailman ihmiset ovat aidompia ja välittömämpiä.
itse en ainakaan tuomitsisi ulkokuoren perusteella tutustumatta tarkemmin ko. ihmiseen! Eivät uskovaiset aina automaattisesti ole muita parempia siippaehdokkaita! Tietenkin tässä merkitsee paljon sekin, millainen olet itse, -jos olet hyvin tiukkapipoinen ja ahdasmielinen "uskoinesi", ei liene vaikeaa povata kivikkoista taivalta epäuskoisen puolison kanssa.
Ei tuomita näöltä, vaan annetaan jokaiselle ihmiselle sama arvo Luojan luomana lapsena tässä maailmassa! Uskovaisilta pakkaa liian usein unohtua että me olemme vain ARMOSTA uskomassa! Emme siis ole yhtään, missään mielessä muita "parempia"!
Yleensä pakkaa olemaan niin ettei tuttu kiinnosta, varsinkaan nuoremmalla iällä. Vanhempana ehkä osaa antaa arvoa sille ennustettavuudelle ja luotettavuudelle. Nuorempana voi haluta haasteita, epävarmuutta ja jännitystä joka saralla. Valitse niin kuin valitset, mutta älä vaadi naisiltasikaan silloin kristillistä etiikkaa suhteessa itseesi, jos et itsekään tunne siihen pystyväsi.
Jos olet eksotiikan perään, kokeilepa reaktioitasi kun menet ulkomaille ja vastaan pukkaa jos minkäkin näköistä lolitaa ja nadjaa. Kokeilepa siellä tai ihan kotimaassakin, kuinka pitkälle kantaa suhde ulkonäön voimalla. Varaudu muuten myös siihen että sinuun kohdistuu aivan samanlaiset paineet.
Tämäkään ei ole provo, tervehdys vaan. Kun olen el-silmin tarkastellut niin naisia kuin miehiä vl-piireissä, niin on lukuisa joukko, jolta on kadonnut naiseus tai miehisyys, jäänyt vain ahdistunut anteksiettäolenolemassa tyyli. Onneksi heidän suhteellinen osuutensa vähenee. Mutta mistä tiedät, kuka vl-tyttö on vuosikymmenen, parin, kuluttua uskonahdistuksen painon alla ja myyneenä naiseudestaan osan ja mitä kaikkea psyykestä meneekään, kun ansio-opilla rämmitään kohti taivasta, korostaen kärsimysten jalostavaa ja pyhittävää vaikutusta.
Valitse tarkoin, luottaen Jumalan johdatukseen.
sitä mieltä, että ry:ltä löytyvät suomen kauneimmat naiset. Mutta kauneushan on katsojan silmissä, ja sisäistä kauneutta ei näe ennakkoluulojen peittämin silmin.
sisäisesti kauneimmat naiset, niinkö?
kauneus ja estetiikkahan ovat asioita, joita filosofit ovat pohtineet vuosituhansia. Itse tarkoitin kyllä sekä ulkoista että sisäistä kauneutta. Uskon muuten, että sisäinen rauha ja vapaa omatunto heijastuu myös ulkoiseen olemukseen, ei ehkä välttämättä "kaunista" absoluuttisesti, fyysisesti kasvoja, mutta vaikuttaa selvästi kokonaisuuteen :)
Vähän asian vierestä voisin todeta, että on totta, että hyvästä ulkonäöstä on tässä maailmassa monessa suhteessa hyötyä, mutta kun ihmiseen tutustuu paremmin, ja löytää kiinnostavia luonteenpiirteitä, yhtäläisyyksiä ajatusmaailmassa jne., on oikeastaan sama miltä hän näyttää. Sama toimii toisinkin päin: kauniskaan ihminen ei kauaa jaksa kiinnostaa, jos ajatusten tasolla ei löydy mitään yhteistä.
el-miehiä ja -naisia, olisi kiintoisaa lukea
El-väki on minulle kuin prototyyppejä, joihin vertaan muita. Siksi arviointi on hieman vaikeaa, sanallisesti.
Sen huomaa ulkoisesta olemuksesta, milloin lain taulut lytistävät alleen, pipo kiristää liikaa ja matka käy vaikeasti jos matkasauva puuttuu tai on myyty museoon.
Mieleisintä havaittavaa n, kun uskova on rento, retee ja vapaa, kaikin tavoin. Ja pukeutuu rohkean värikylläisesti, eli siten kuin itse tahtoo.
Kun apostoli toivoo, että Kristus teissä jonkun muodon saisi, niin minä näen tätä muotoa niin monessa, eleissä, olemuksessa, sanoissa, teoissa, katseessa, ihan koko olemuksessa. Sen vastakohta on orjuuden huoneen asujainten muotoisuus, väsynyt ahdas raatajan katkeruus.
toinen kappale? ketä tarkoittaa?
Olen nähnyt sellaisia monilla tahoilla.
myös yleensä paljon mukavampia ja niiden kanssa on paljon hauskempaa kuin lestojen..erityisesti viime aikoina ollessani lestadiosnaiskavereitteni kanssa puheet ei tahdo olla muuta kuin uskonasioita eikä mitään järkevää tehdä koskaan muuta kuin istutaan kämpillä jauhamassa paskaa. Ei-lestakavereideni kanssa me pidetään hauskaa ja puhutaan aasta ööhön. ja lisäks jos joskus sattuu sanoon jotain niiden mielestä ei-sopivaa niin heti alkaa valistus ja saarnaus.
Mun tulevaisuuden vaimo tulee varmasti olemaan ei-lestadiolainen. sen olen jo päättänyt.
piti sanomani lestadiolaiset tytöt ovat tylsiä.. eli asia on täysin päinvastoin
Oman kokemukseni mukaan, vaikka uskovaisia oltaisiinkin, ei tuollainen "puheet ei tahdo olla muuta kuin uskonasioita" kuulosta oikein tavalliselta.
Tuon ymmärrän hyvin, että nuorena varsinkin, kun synti kiinnostaa, voi olla hieno tunne samaistua niihin, joilla ei ole synnin rajoja eikä tabuja. Tuntuu vapaalta, kun saa elää maailmassa. Onko se oikein on kokonaan toinen juttu.
Niin kauan kun sinulla on tuo "Vain-me"-oppi, niin on kaikille parasta kun haet sitä vaimoa sieltä vl:ien porukoista. Jos EPÄUSKOISEN otat vaimoksi, niin siinä on todella iso riski, että yhteiselämä ei arkielämässä enää kovin hyvin sujukaan. EPÄUSKOISET kun tuppaavat pitämään kaikkea uskonasiaan liittyvää ihan älyttömänä ja typeränä höperöintinä. Jos taas otat USKOVAN ei-lestadiolaisen, niin tulet loukkaamaan vaimoasi todella verisesti ja sydämen pohjiansa myöten tuomitessasi hänet helvettiin. Eli pysy vaan lestissäsi, siellä vl:ien joukossa.
T: Tiinaliina
on ei uskomassa oleva vaimo. Ei sille mitään voinut että häneen sydän juuriani myöten ihastuin ja rakstuin ja naimisiin menimme.
Itse olen yhä vanhollislestadiolainen, nainen ei. Sovimme jo seurustelu aikana "pelisäännöt" ja puhuimme kaikkki asiat selvikisi. Meille tulee nyt täyteen 12 vuotta naimisissa ja olen erittäin tyytyväinen valintaani.
Vaimoni on hyvin kaunis pitää itsestään huolta: jumppaa, käy kuntosalilla ja meikkaa. Hän on fiksu, hurmaava ja niin seksikäs!!!
Rukoilen usein hänen puolestaan että hänestäkin tulisi uudestisyntynyt vanhoillislestadiolainen että olisi uskomassa ja pääsisi taivaaseen.
Olen kyllä huomannut että hänellä on tällä hetkellä etsikko aika, tulee usein seuroihin että tiedän että hänestä tulee jonain päivänä uskovainen.Sillä tiedän myös että meidän avioliittomme oli johdatus, että näin meidän tapauksessamme.. ps. meillä on 5 lasta.