Skitsofreenikon läheisten vointi

Vaikuttaa prololoojutulta. Ap keskustelee myös itsensä kanssa. Suomen laki ei velvoita ottamaan mielenterveysasiakkaita asumaan luokseen.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikuttaa prololoojutulta. Ap keskustelee myös itsensä kanssa. Suomen laki ei velvoita ottamaan mielenterveysasiakkaita asumaan luokseen.

No jos tää sille linjalle menee, niin sitten väitän, että suurin osa pakkohoidosta traumatisoituneista traumatisoituu siihen, että osastolla ei olekkaan omaista jota voi pompotella, vaan joutuu toteamaan että osastolla onkin muitankin maailman napoja jotka vaativat jakamatonta huomiota.

Olen keskustelun aloittaja. Asia on tosi, ei mikään provokaatio. Minä olen sairaan henkilön läheisen läheinen ja lähes päivittäin tekemisissä molempien kanssa. Kohta en minäkään kestä. Olen kehottanut tätä sairaan läheistä ottamaan yhteyttä johonkin tahoon edes keskusteluavun saamiseksi, mutta hän ei ole sitä saanut aikaiseksi.

Heillä kahdella on sukulaisuussuhde eli siis tunneside välillään, siksi läheiseni ei ole tähän mennessä voinut heittää sairasta pihalle. Tämä ei kuitenkaan suostu ottamaan mitään ammattiapua vastaa, hänellä on siihen ollut mahdollisuus monet kerrat, mutta on jättänyt menemättä. Joskus tämä sairas on pyytänyt ilkeyttään ja sanojaan anteeksi, ja aina on annettu. Sitä emme tiedä, aiheuttaako nimenomaan skitsofrenia noita valtavia mielialan vaihteluita vai ihan luonteen piirre tai viinanhimo (hän voi joskus juoda suuria määriä alkoholia eikä edes tule siitä kipeäksi).

Hän vääntää läheiseni (ja minun) puheet itselleen vihamielisiksi eikä mitkään rauhallisesti ja hyvässä tarkoituksessa sanotut neuvot tai ajatukset, joilla yritetään kannustaa vaikuta mitenkään hänen tekemisiinsä.

Tätä on jatkunut nyt useita vuosia ja näyttää siltä, ettei parannusta ole tulossa koskaan, ellei hän itse suostu ottamaan ammattiapua vastaan. Lisäksi taustalla on huumeiden käyttöä, mikä ehkä on laukaissut sairauden. Tällä hetkellä sairas ei tiettävästi käytä huumeita.

Anonyymi kirjoitti:

No jos tää sille linjalle menee, niin sitten väitän, että suurin osa pakkohoidosta traumatisoituneista traumatisoituu siihen, että osastolla ei olekkaan omaista jota voi pompotella, vaan joutuu toteamaan että osastolla onkin muitankin maailman napoja jotka vaativat jakamatonta huomiota.

Lue lisää

Tässä puhuttiin skitsofreniaa sairastavista. He ovat sairaalareissuillaan usein pakkohoidossa suljetulla osastolla. Avoimella osastolla on enemmän persoonallisuushäiriöpotilaita, joiden käyttäytyminen sairaalassa saattaa jossain tilanteissa vaikuttaa siltä, mitä kuvasit. Luulen, että senkin potilasryhmän käytöksen takana on enemmän hoitohenkilökunnan asenteet kuin itse sairaus. Jos sairaalan henkilökunta väittää, että 40 prosenttia avo-osaston potilaista kärsii epävakaasta persoonallisuudesta, niin voidaan miettiä pitääkö tämä spekulaatio paikkansa vai onko itse itseään toteuttava ennustus? Kun sun oletetaan olevan tietynlainen, niin varmasti sun elämäntarinastani saadaan poimittua asioita, jotka täsmää tähän diagnoosiin. Ja kun tyyli on se, että äkkiä pitää nämä epävakaat potilaat kotiuttaa, etteivät he vaan laitostu, niin siitä seuraa se, että nämä hädissään olevat itsetuhoiset ihmiset alkavat käyttäytyä juurikin epävakaasti. Ja kappas, näyttää tosiaan siltä, että suuri osa potilaista on juurikin epävakaita.
Sairaalassa tehdään eri testejä, mutta sen sijaan, että ihmistä arvioidaan kertomansa ja näiden testien perusteella, diagnoosit tehdään hoitohenkilökunnan toimesta aivan mututuntumalla. Tämä omahoitaja diagnosoi ja hän saattaa jutella sulle kaksi tai kolme kertaa sairaalajakson aikana. Lopun aikaa he kieltäytyvät keskustelemasta potilaiden kanssa ja seuraavat potilaita lasikopista. Vaaditaanko tähän neljä tai viisi hoitajaa per vuoro, kun potilaat ovat täysin rauhallisia ja suurimman osan aikaa räpläävät kännykkäänsä? Eihän hoitokodeissakaan ole välttämättä enempää hoitajia vuorossa ja potilaat ovat täysin autettavia. Potilaita ei edes usein ole avo-osastoilla kymmentä eli yhdellä hoitajalla on maksimissaan kaksi potilasta. Eikö mitoitus ole pikkasen pielessä?Jos hoito olisi intensiivistä, hoitajamitoituksen ymmärtäisi, tällä tyylillä ei voi käsittää.
Muutenkin sairaalaperinteet kaipaisivat uudistamista ja oikeastaan ainoa toivo on, että jos ja kun uusia psykiatrisia osastoja ja sairaaloja valmistuu, sinne hankitaan riittävästi uusia hoitajia, jotka eivät näistä hoitokäytännöistä tiedä, jolloin psykiatristen sairaalapotilaiden kohteluun voisi tulla merkittävää parannusta. Jos taas vanha porukka vaan siirtyy uuteen paikkaan, samat toimintatavat ja huonot hoitokäytännöt siirtyy heidän kanssaan. Jotenkin loukkaavaa on myös se, että nämä hoitajat puhuvat vapaa-ajallaan hoitavansa hulluja. Paitsi, kun minä saavun paikalle. Silloin viitsitään korjata, että ei kun mielenterveyspotilaita.
Haluaisitko itse tällaisen henkilön hoitoon?

Itse asiassa on aika kornia, että skitsofrenian käypä hoito -suosituksessa viitataan pre-synapsisen dopaminergisen järjestelmän häiriöön lääkityksen käytön pohjana. Lähteenä on jokin 1995 julkaistu yksittäinen tutkimus, jossa hyvin pienellä otoksella potilaita löydettiin skitsofreniapotilailla kohonneita dopamiinivasteita. Jostain syystä siinä ei viitattu esimerkiksi moniin tutkimuskatsauksiin, jossa samoja dopamiinivasteita löydetään lapsuusajan traumoista kärsineillä ihmisillä ja eläinkokeissa, joissa eläimille aiheutetaan sosiaalista tai fyysistä stressiä. Kukaan ei argumentoisi, että sosiaalista stressiä pitäisi hoitaa neurolepteillä. Jos ihmisellä sattuu olemaan psykoosisairauden diagnoosi, psyykkisestä stressistä kertova aivotason korrelaatti muuttuukin äkkiä biologisen kehityshäiriön korrelaatiksi. Tällä tavalla sosiaalisten riskitekijöiden tuottamia korrelaatteja voidaan käyttää kornilla tavalla biomedikaalisen hoidon perustana. Psyykkinen trauma muuttuu biologiseksi synnynnäiseksi kehityshäiriöksi, kun se ilmenee skitsofreenikoilla.

Aloituksen asiayhteys huomioiden, niin tarkoitatko että skitsofreenikolla on lupa "terrorisoida" ympärillä olevia ihmisiä sen takia koska hän on saanut traumoja?