Se alkaa karma näytellä voimiaan

Herra kostaa jumalattomille sortajille!

Sinä koston Jumala, Herra,
sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

Nouse, maan tuomari,
kosta ylpeille heidän tekonsa.

Kuinka kauan jumalattomat, Herra,
kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Ne syytävät suustaan julkeita sanoja,
ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat,
ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
He tappavat leskiä ja muukalaisia
ja murhaavat orpoja.

Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe,
ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
Ymmärtäkää, te kansan järjettömät,
ja te tomppelit — milloin te tulette järkiinne?

Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi?
Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi,
hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

Herra tuntee ihmisten ajatukset;
sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat
ja jolle sinä opetat lakisi,
antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä,
kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
Sillä Herra ei hylkää kansaansa
eikä perintöosaansa heitä,
vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta,
ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan,
kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

Ellei Herra olisi minun apuni,
pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu",
niin sinun armosi, Herra, minua tukee.

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita,
niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
Onko yhteyttä sinun kanssasi
turmion tuomioistuimella,
jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
ahdistetaan vanhurskaan sielua
ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?

Mutta Herra on minun linnani,
Jumalani on minun suojakallioni.
Hän kostaa heille heidän ilkityönsä
ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden.
Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.

Halle ja lujaa!