rakkaustarinat ovat niitä, jotka eivät koskaan toteudu.
Arjessa rakkaus ja ihastus väljähtyy ja menee mauttomaksi.
Arjessa rakkaus ja ihastus väljähtyy ja menee mauttomaksi.
Kauneimmat, raastavimmat, koskettavimmat
Anonyymi
1088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niinhän tuo taitaa olla totisinta totta. Elämä ei ole satukirjaa saati tunteet ja rakkaus.
Lopulta kaikki rakkaustarinan eivät ole edes kauniita. Itse keskityn rakastamaan läheisiäni. Lapsiani ja ihania ystäviäni, joita ilman en jaksaisi elää tässä paskassa maailmassa ❤️
Se on tahdosta kiinni miten suhdetta hoidetaan huonompinakin päivinä. Hyvää ihmistä rakastaa.
Juuri noin, tahdosta ja työstä.
Kyllä tahdon lisäksi tarvitaan paljon muutakin, mutta joo, ilman tahtoa homma ei toimi aivan niinkuin ilman muitakaan tärkeitä asioita suhteessa.
Tarvitaan paljon työtä, tahtoa, anteeksiantoa, anteeksipyytämistä, kasvamista, joustamista, arvostamista, kuuntelua ja itsensä avaamista, että suhde voi onnistua pitkälläkin aikajänteellä. Tai sitten vaihtoehtoisesti tahtoa ja tyytymistä vähään ja mahdollisesti tyytymistä onnettoman elämään. Huonokin suhde kestää, jos ei vaan koskaan lähde, vaikka taustalla olisi vaikka mitä kauheuksia. Mutta onko kestävä suhde niin iso arvo, että se on tärkeämpää kuin rakkaus tai onnellisuus?
Kestävässä ja onnellisessa suhteessa tarvitaan myös isoja tunteita. Tunteita, jotka vetää yhteen kun magneetti, säilyvät vuosia ruokkimatta ja saavat parin haluamaan toisiaan. Jos tietää löytäneensä suuren timantin, sen hiominen on mielekästä ja työhön on helppo motivoitua. Aarretta haluaa myös kohdella hyvin ja pitää siltä huolta pitkällä jänteellä. Muovihelmetkin voi olla ihan kivoja, mutta niitä harvoin on halukas kiillottamaan lopun elämänsä.
Olipa hieno kirjoitus, wau. Olen mykistynyt, olet varmaan ihannekumppani.
Ja tuo ei ollut kettuilua vaan vilpitön ajatukseni.
Mutta siinä piile se vaikeus, kun ymmärtää kohtaavansa sen oman timantin. Jonka haluaisi pitää itsellään, mutta näyttää sen loiston kaikille. Vaikka silmät loistaisi toisen vieressä ja olisi hyvä siinä toisen vieressä, mutta toinen ei tunne samoin. Kuinka jokainen sana saisi onnelliseksi ja ajatukset olisivat oivaltavia suorastaan tulisi iloiseksi. Sille toiselle oletkin vain ajankulu kumppani hetkien sanailu.
Vaikka kuinka olisi itse valmis aloittamaan rakentamaan yhteistulevaisuutta, mutta ellei toinen edes ole valmis jakamaan. Pitääkö silloin vain jäädä siihen missä on. Siihen missä menneisyys painaa ja läsnä suru on. Tieto siitä että toinen on kohdannut enemmän vaikka ei ääneen sano. Vaijeta ja hymyillä niille hetkille kun kokee olevansa enemmän, jotenkin kokonainen.
Rakkaussuhdettakin pitää muistaa hoitaa ja vaalia! Se on molempien tahdosta, vähän lähtökohdista, mut erityisesti kemioista kiinni kuinka r-suhde pysyy kasassa ja voi hyvin. Onko salamarakastumista taustalla jne.