Hoivakodin ja omaisten välinen tiedonkulku

Hoivapaikoista soitetaan omaiselle aina, kun on jotain kerrottavaa. Ei päivittäisistä asioista, niistä voi kysellä jos kiinnostaa, mutta jos on jotain vakavaa tai erikoista tapahtunut. Mitä sinä teet omaisesi verikokeen tuloksilla? Nekin kyllä kerrotaan, jos niissä on jotain merkillistä tai poikkeavaa. - Nm. Osoita kiinnostuksesi

Nämä asiathan sovitaan omaisten kanssa - minkälaisista asioista ilmoitetaan, kenelle, milloin. Ei hoivakodeista lähdetä soittelemaan jokapäiväisistä asioista.

Yleensä nimetään 1-2 yhteyshenkilöä, sillä salassapitovelvollisuuden vuoksi asukkaan asioista ei voida kertoa jokaiselle kumminkaimalle.

Kun en tunne aloittajan tilannetta vastaan näin.
Jos vanhus muuttaa omasta vapaasta tahdostaan hoitolaitokseen ja pystyy itsenäisesti hoitamaan omat asiansa, ei hänen terveydentilastaan kenellekään soitella. Paitsi jos asiasta on erikseen sovittu vanhuksen kanssa ja hän on määrittänyt hoitolaitokseen ns. lähiomaisen jolle saa kertoa vapaasti hänen tilanteestaan.

Käsittääkseni yleinen käytäntö on, että vasta siinä vaiheessa, kun tai jos, hoitokodissa olevan asukkaan henkinen tila on huono, tai heikkenee sille tasolle, ettei hän omatoimisesti pysty enää vastaamaan omista asioistaan, hoitokoti ottaa yhteyttä yllämainitsemaani lähimpään omaiseen.

Jos sinua ei ole määritetty vanhuksen lähiomaiseksi, eivät he ole velvollisia kertomaan sinulle mitään hoidettavana olevan tilanteesta. Periaatteessa he eivät edes saisi sanoa mitään.

Jos sinut on määritetty lähiomaiseksi, soita kyseisen hoitolaitoksen osaston vastaavalle ja kysy kaikesta mikä sinua askarruttaa, kyllä hän vastaa kysymyksiisi.

Kyllä se kannattaa itse olla se aktiivinen osapuoli, kertoa hoivakotiin, ett mielellään haluaisit ajanmukaista tietoa omaisesi voinnista, labratuloksista ja kaikesta muustakin päivittäisestä pärjäämisestä jne.. Hoivakodista otetaan enimmäkseen yhteyttä vaan silloin, kun voinnissa on muutoksia, voivat silloin pyynnöstä ilmoittaa labratestien tuloksista ja lääkärin arvioinnin omaisen yleisvoinnista ja lääkityksen muuttumisesta. Hoitopaikoista ottavat yhteyttä silloinkin, jos omaiselle pitää hankkia lisää vaatteita ja petivaatteita, hygeniatarvikkeita, wc-paperia jne...

Jos omaisella on jo todettu etenevä muistisairaus ja on siitä syystä hoivakotipaikan saanut, niin käsittääkseni tuossa vaiheessa ei enää muistitestejä tehdä.

Mulle soitettiin nyt isänpäivänä kotia sellasesta asiasta, ett isälle pitäisi hankkia lisää college-tai sisähousuja, kun isäni sotkee vaatteitaan enemmän kuin ennen ja pesulassa ne vaatteet viipyy jopa 3-4 viikkoa kerrallaan, ei ole tarpeeksi vaihtovaatteita, hoitaja antoi ymmärtää ett mieluummin jo samana päivänä pitäisi käydä ne ostamassa. Mä yritin sanoa sille etten välttämättä ehdi just isänpäiväksi niitä hankkimaan, itse en aja autoa ja kaupat on pikkusen kauempana sieltä missä asun, mutt yritän heti arkena käydä niitä hankkimassa ja sanoin ett olin tulossa isää isänpäivänä katsomaan, niin hoitaja kuulosti siltä, ett mitä mä sinne isän luo tulen, jos kerran en aio niitä housuja heti tuoda. Erehdyin tietenkin kysymään isäni vointia, tympääntynyt hoitaja vaan sanoi, ett entisenlainen se oli voinniltaan ja sitten kertoi isäni ruvenneen tekemään sellasta, ett riisuu öisin itsensä alasti ja menee nukkumaan ilman vaippaakin ja sotkee sitten petivaatteitaan, jos sattuu pissat tulemaan, äänensävy oli mua syyllistävä. Ehdin käydä pikaisesti mutkan kaupassa, saatuani kyydin sinne ja samalla reissulla menin isän luo käväisemään vaikka olin jo pahoittanut mieleni sen tylyn hoitajan soiton jäljiltä. Meinasin ett pesen ne housut itse valmiiksi, aina ollut tapana, kun uusia vaatteita olen isälle vienyt ja jätin ne ostokset autoon siksi aikaa, kun isällä käyn. Menin hoitokodin osastolle ja oven mulle aukaissut lähihoitaja, en ollut häntä ennen nähnyt, heti ensitöikseen, kun kuuli ketä tulin katsomaan, alkoi puhumaan siitä, ett isälle pitäis housuja ostaa eli sama ripitys jatkui ja koin ett uudestaan mua syyllistettiin siitä isän käytöksen muuttumisesta ja se idiootti rupesi mua neuvomaan, ett minkä kokoisia housuja pitäisi ostaa, ihan kuin en olisi ikinä isälleni vaatteita ostanut. Kun kuuli, ett olin ostanut housut ja aion itse pestä ne, sanoi ett voi ei niitä kannata pestä, ne menee merkattavaksi ja pestään siellä, sanoin sille, ett käyn sitten hakemassa ne, kun ensin olen vienyt isälle isänpäiväksi aiemmin ostamani kukan ja kortin ja karkit huoneeseen, Sitten isän tultua siihen toimiston eteen sanoi kuin idiootille ett pitäisi mennä nyt sitten moelempien isän huoneeseen, ihan kuin en olisi ollut tietoinen koronakäytännöstä. Mulla oli paha mieli ja motkotin jopa isälle siitä, ett hän ruvennut sotkemaan vaatteitaan enemmän. Itse hoidin molempia vanhempia, olin omaishoitajana sellaset kahdeksan vuotta putkeen ja todellakin tiesin miten vaikea hoidettava isä on ollut, ei ollut mikään helppo ihminen terveenäkään, joten purin hoitajilta saamaani kohtelun aiheuttamaa pahaamieltä isääni melko isolla äänellä ja sanoin jopa senkin ett olisi pitänyt kuunnella itseäni ja jättää isänpäiväkäynti väliin ja senkin sanoin, ett mun olis näköään pitänyt isäni hoitaa kotona loppuun asti ettei isä olis muille rasitteeksi ollut, mitä sitten vaikka olisin kuollut pumpun petettyä siinä työssä, olis ainakin joku muu saanut olla ripitettävänä mun sijasta ja senkin sanoin ääneen ettei mulla ole näköään oikeutta omaan elämään edes isän ollessa hoitokodissa ja ett hoitajat kuvittelee isällä olevan rahaa tilillä niin paljon, ett pystyy satojen eurojen edestä noin vain uusia vaatteita ostamaan, oikeasti on hyvä ett pystyy ne kaikkiaan melkein parin tonnin maksut maksamaan mitä kuukausittain tulee, isä kyllä oli itse terveinä päivinään pistänyt raha-asiat ruvelle, kaikkea tuota paasasin isälle, kun oli jo valmiiksi pahamieli puhelimessa saadun ripityksen takia. Varmasti hoitajat kuulivat, lähdin nopeammin sieltä, ajattelin ett haen ne housut niille hoitajille ettei vaan tule joku kolmaskin moittimaan mua putkeen siitä, kun olen huonosti omaisen vaateasiat hoitanut ja syyllistä mua isän käytöksen muuttumisen takia tulleesta lisätyöstä hoitajille. Joten menin autolle, tempasin ne housut mukaan ja painelin vihaisena takaisin osastolle ja läjäytin ostoskassin oleskelualueen pöydälle ja tokaisin vain, ett yritän tuoda lisää vaatteita aina kun käyn siellä, oli olo, ettei mulla ole asiaa sinne ilman vaateostoksia, en ole tervetullut ilman niitä sinne. Tämä siis sattui Oulun kaupungin omistamassa hoitopaikassa. En yhtään ihmettele, jos vaatteet viipyy useita viikkoja kerrallaan pesulassa, Oulun kaupunki muutenkin säästää nyt vanhusten hoitopuolella, kun pitää rahaa löytyä siihen, ett on valittu 2026 vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, siihenhän tarvitaan kymmeniä miljoonia euroja ja ennenkin kaupunginjohtaja Laalaja pistänyt säästökohteeksi just vanhustenhoitopuolen. Myös omaishoitajille korvamerkittyjä varoja on pistetty muihin tarkoituksiin täällä kaupungissa.

Kun olet vienyt omaisen hoivakotiin! Niin kyllä siinä selvitetään toiminnat!! Ei ne jokapäivä ilmoittele ja ilmoittavat kyllä tarpeen mukaan!! Perheestä mielellään yksi yhteys henkilö!!. Puhelimet on ! Tuntuu etkö ole ottannut selvää paikanpäällä! Tottahan myös on omaisen on hyvä olla ajantasalla!

Kovin oudolta tuntuu tuo että pyykit viipyvät pesulassa 3 viikkoa.
Vanhuksillahan pitää olla valtava määrä vaatteita, vähintään 21 eri vaatekertaa, eikä ole vielä edes varavaatteita tuossa luvussa.

Kuulostaa ihan siltä, mitä käytäntökin useimmiten on; dumpataan omainen hoivakotiin eikä kiinnosta ottaa heti alussa asioista selvää.
Heti kun jokin menee (omasta mielestä) pieleen, lähdetään syyttelemään asumisyksikköä ja hoitajia.

Syvä huokaus.

Oma läheiseni oli vajaat 2 vuotta kunnallisessa hoitokodissa, asuntona huone jossa oli vessa pesumahdollisuudella.
Kävin katsomassa kerran kuukaudessa, asuin kauempana joten vietin koko päivän hänen luonaan.
Joka kerran aamulla paikkaan mennessäni kävin ensin toimistolla jututtamassa hoitajia, kysyin läheiseni voinnit, tarvitseeko tuoda jotain, ja vasta sitten menin omaiseni luokse hänen yksiöönsä.

Kyselin läheiseltäni samat asiat, kävin hänen kanssaan yhdessä syömässä ruokalassa. Siellä sai läheisetkin syödä maksua vastaan. Käytiin yhdessä päiväkahvilla ja päivällisellä. Päivän aikana sain hyvän kuvan läheiseni voinnista ja myös näin miten hoitolaitoksessa toimittiin asukkaiden kanssa.
Siinä hoitokodissa mielestäni toimi kaikki erittäin hyvin.

Siinä hoitokodissa pesivät asukkaiden pyykit itse kerran viikossa, muutamien vanhusten kohdalla kuulemma useammin kun vaihtovaatteita ei heillä ollut riittävästi.
Lisävaatteet ja tarpeelliset asiat ostin omilla rahoillani kun työssäkäyvänä minulla oli siihen varaa, enkä ollut vanhuksen raha-asioista vastaava lähiomainen.

Läheiseni kuoltua jätimme kaikki hänen vaatteensa hoitokotiin, toki kysyimme ensin tarvitsevatko. He ottivat ne erittäin mielellään. Ainoastaan alusvaatteet ja kengät laitoimme hävitykseen. Niillä oli hirveä pula vaihtovaatteista. Joillakin vanhuksilla oli vain pari kolme vaatekertaa eikä ketään omaista joka olisi hankkinut heille lisää päällepantavaa.
Ainakin minun läheiselläni oli aina omat vaatteet päällä eikä mitään hävinnyt.

Vantaan Attendossa sairaanhoitaja jätti vastaamatta tiedusteluihin, ei koskaan ilmoitettu lääkärikäynneistä, tuloksia kun ei koskaan ilmoitettu omaisille niin piti Vantaan kaupungin kautta kysellä. Jos tiedusteli hoitajilta että mikä hoidettavan tilanne on, niin saatettiin saada kolmekin eri vastausta ja mikään ei pitänyt paikkansa. Attendon firmassa pääsääntönä on että sisään, rahat pois ja äkkiä ulos.

Sen on selvää, että mitä pidemmälle muistisairaus etenee, niin hygieniasta huolehimenkin vaikeutuu. Tilatkaa, hyvät omaiset, rakkaillenne "hygieniahaalareita", jotka ovat hyvät yövaatteet, eikä tätä riisumista ja sotkemasta pääse tapahtumaan. Siinä on vetoketju selän puolella ja nilkasta nilkkaan. Sieviä malleja saatavana netistä.

Älkää loukatko omaisianne sättimisellä sotkemisesta, ei ne sille mitään voi. Tuollaisessa tilassa ei saa puhua rumasti vanhukselle. Leppoinen ja ymmärtävä ilmapiiri on tärkeintä sekä hoitajien että omaisten taholta suotavaa.