Näin se valtio meitä suomalaisia hööpöttää. Porvari-Petteri hokee suu vaahdossa, kuinka "kaikki työ on arvokasta". Eivät kuitenkaan ole valmiita maksamaan oikeastaan mitään siitä "arvokkaasta työstä".
Esimerkki: Kaksi saman ikäistä 1950-luvun puolivälissä syntynyttä miestä valitsee itselleen erilaiset elämät. Toinen ei lankea koskaan porvarin ansaan, että edes alkaisi tekemään koko ikänsä huonopalkkaista työtä. Ottaa koko elämänsä lunkisti ja lepää laakereillaan suurimman osan ajastaan. Miehellä on 65-vuotiaana vielä terveys hyvä, sekä polvet, lonkat ja selkäranka kunnossa. Hän saa takuueläkettä 65-vuotiaana 823 € kuukaudessa puhtaana käteen.
Toinen mies, joka valitsi "täyden yli 40 vuotta kestäneen työuran" saa 65-vuotiaana 1100 € eläkettä puhtaana käteen sen jälkeen, kun bruttoeläkkeestä on verot vähennetty. Hän teki koko ikänsä huonopalkkaista ja raskasta työtä, missä menetti suuren osan terveydestään. Polvissa paha nivelrikko, lonkkaluut sökönä ja selkärangassa välilevyn pullistumia. Kaiken kaikkiaan "lähes finaalissa" oleva ukko.
Joka kuukausi elämän loppuun menee häneltä vähintään 400 € kuukaudessa sen vähäisen terveyden ylläpitoon, mitä hänellä on vielä raskaan työuran jälkeen jäljellä.
Mitä me tästä opimme? Nuoret ihmiset, harkitkaa tarkkaan, lähdettekö yleensä ollenkaan repimään itseänne huonoon kuntoon huonolla palkalla, kun sen sijaan voitte säästää itseänne koko elämänne ajan ja terveys on kunnossa vielä 65-vuotiaana. Mitään töitä tekemättömille maksettava takuueläke on niin lähellä raihnaisen, koko elämänsä huonolla palkalla töitä rehkineen eläkettä, että tästä voimme päätellä, että työn tekeminen koko elämän ajan huonolla palkalla ei kerta kaikkiaan kannata.
Esimerkki: Kaksi saman ikäistä 1950-luvun puolivälissä syntynyttä miestä valitsee itselleen erilaiset elämät. Toinen ei lankea koskaan porvarin ansaan, että edes alkaisi tekemään koko ikänsä huonopalkkaista työtä. Ottaa koko elämänsä lunkisti ja lepää laakereillaan suurimman osan ajastaan. Miehellä on 65-vuotiaana vielä terveys hyvä, sekä polvet, lonkat ja selkäranka kunnossa. Hän saa takuueläkettä 65-vuotiaana 823 € kuukaudessa puhtaana käteen.
Toinen mies, joka valitsi "täyden yli 40 vuotta kestäneen työuran" saa 65-vuotiaana 1100 € eläkettä puhtaana käteen sen jälkeen, kun bruttoeläkkeestä on verot vähennetty. Hän teki koko ikänsä huonopalkkaista ja raskasta työtä, missä menetti suuren osan terveydestään. Polvissa paha nivelrikko, lonkkaluut sökönä ja selkärangassa välilevyn pullistumia. Kaiken kaikkiaan "lähes finaalissa" oleva ukko.
Joka kuukausi elämän loppuun menee häneltä vähintään 400 € kuukaudessa sen vähäisen terveyden ylläpitoon, mitä hänellä on vielä raskaan työuran jälkeen jäljellä.
Mitä me tästä opimme? Nuoret ihmiset, harkitkaa tarkkaan, lähdettekö yleensä ollenkaan repimään itseänne huonoon kuntoon huonolla palkalla, kun sen sijaan voitte säästää itseänne koko elämänne ajan ja terveys on kunnossa vielä 65-vuotiaana. Mitään töitä tekemättömille maksettava takuueläke on niin lähellä raihnaisen, koko elämänsä huonolla palkalla töitä rehkineen eläkettä, että tästä voimme päätellä, että työn tekeminen koko elämän ajan huonolla palkalla ei kerta kaikkiaan kannata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Turha on porvarin meuhkata, että Suomessa on mukamas tällä hetkellä työvoimapula. Kyllä työvoimaa Suomesta löytyy, kun hommasta vaan maksetaan kunnollista palkkaa... ei se mistään muusta kiinni ole.
Yrittävät nyt saada ulkomailta halpaa työvoimaa Suomeen, joka tekee työtä lähes ilmaiseksi ja lihottaa siinä samalla porvarin rahapussia.
Nehän saa Suomesta niin huonoa palkkaa, että eihän sillä Suomessa elä ulkomaalainenkaan. Mutta heillepä yhteiskunta maksaa ilmaisen asumisen ja saavat vielä "pelirahaa" suoraan seinästä.
Tämähän on suora rahansiirto yhteiskunnalta ja muilta veronmaksajilta suoraan porvarin rahapussiin vain ja ainoastaan sillä varjolla, että nythän porvari työllistää.
Kyllä suomalainenkin pystyy sillä huonollakin palkalla työtä tekemään, jos yhteiskunta maksaa kaiken asumisen ja elämisen, niin kuin se ulkomaalaiselle tekee.
Niin se vaan Kuningasmetsurikin raatoi ikänsä metsässä ja lihotti hyvällä ja huolellisella työn laadulla porvarin rahapussia. Niin kauan teki, kuin suinkin jaksoi ja kun lähti lopulta jalat alta, niin tuskinpa entinen työnantaja ajatustakaan uhraa hyvälle työmiehelleen.
Metsolan Jouni vei sentään miehelle lihapaketin hoivakotiin.