Voisiko joku valistaa pienellä sähköteknisellä tiedolla?
Kysymys Vhf antennin vastuksesta, siis kun mitataan antennipistokkeesta ja - saan vastus lukemaksi 2( olisko arvo Ohmia?).
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa onko tulos oikea vai laskeeko pistokkeesta maihin?
Vai onko tulos oikea ja juotos onnistunut ettei virhettä ole tapahtunut?
Kysymys Vhf antennin vastuksesta, siis kun mitataan antennipistokkeesta ja - saan vastus lukemaksi 2( olisko arvo Ohmia?).
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa onko tulos oikea vai laskeeko pistokkeesta maihin?
Vai onko tulos oikea ja juotos onnistunut ettei virhettä ole tapahtunut?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tavallisella yleismittarilla näytön ei pitäisi muuttua, eli vastus on ääretön. Antennin ohmi-lukema on imbedanssia, joka on vaihtovirran vastus.
Omassa Glomexin antennissani on tasajännitteellä mitattu vastus vain 0,7 ohmia,joten kyllä tuo mittaamasi on ihan ok.Lähetin syöttää antenniin suurtaajuista signaalia,joten niillä taajuuksilla vastus onkin jo eri luokkaa.Voithan varmistaa mittauksesi mm.yhdistämällä mittarin johdot keskenään ja vertaamalla tätä lukemaa pistokkeesta mitattuun jolloin pientä eroa pitää syntyä.Useimmissa lähettimissä on nykyään suojapiiri joka estää pääteasteen vioittumisen oikosulkutapauksissa.
Tuossa jo kerkisi toinen kertomaan vääräksi mitattua,mutta vain vanhoilla"päistä avoimilla antenneilla tuota"oikosulkua ei saa olla tietenkään.Mutta nykyään on hyvin yleisiä nämä"tasavirtamaadoitetut antennit"ja tällöin niiden pitää olla"lähes oikosulussa".Glomexilla ja Shakespearylla on useimmat antennit alle 2:n ohmin mitattaessa vaikkapa suoraan antennista.Painotan,että nämä EIVÄT OLE OIKOSULUSSA KÄYTETYLLÄ TAAJUUDELLA.
Antennikaapelin keskijohdon ja maapunoksen välisen tasavirtavastuksen (resistanssin) kuuluu olla "ääretön" (hirmuisen korkea). Jos saat tuloksen 2 ohmia, on antenni tai sen kaapeli ilmeisestikin oikosulussa, mutta mittari kalibroimatta (jolloin se ei näytä tasan nollaa).
Kun antennien ja niiden syöttöjohtojen yhteydessä puhutaan "50 ohmista", tarkoitetaan antennin ns. aaltoimpedanssia. Se on lainlaatija Georg Simon Ohmin opetusten mukaisesti jännitteen ja virran osamäärä, mutta mitataan käytettävällä taajuudella eikä mittaus suinkaan onnistu millään ohmimittarilla (yleismittarin resistanssialueella), jota käytettäessä mittaus tapahtuu tasavirralla.
Edellä esitetyt mittaukset ova kummatkin oikeita sillä on antenneja joiden tasavirtavastus on ääretön ja toinen malli on vastukseltaan hyvin pieni,edellä mainitussa antennissa on ns stubi jolla mekaanisesti liian lyhyt antenni sovitetaan kyseisellä taajuusalueella 50 ohmiksi
Pelkäänpä sinun olevan ihan oikeassa; en vain tullut ajatelleeksi mainitsemaasi stubisovitteista rakennetta. En ole värkkäillyt antennien parissa käytännössä kovinkaan paljoa, varsinkaan viime vuosina / vuosikymmeninä. Ajattelin ihan vain omaa meri-VHF-antenniani.
Joskus ammoisina aikoina jopa minulla itselläni on ollut cubical quad -rakennetta edustava antenni, joka tasavirralla mitattuna näyttäisi olevan oikosulussa!
Siitä lienemme joka tapauksessa yhtä mieltä, ettei antennikaapelin napojen välille kytketty resistanssimittari tasavirralla mittaavana anna kovinkaan seikkaperäistä tietoa antennin kunnosta (vireessäolosta, seisovan aallon suhteesta jne.) - eikä sitä 50 ohmin lukemaa ainakaan tahdo löytyä :)
Nyt tuli hyviä vastauksia joten kiitos näistä.
Ilmeisesti tuo saamani lukema on oikea kun kyseessä on uusi MAT:in 1.4m lasikuitupiiska, olisihan tietysti ollut viisasta suorittaa mittaus ennenkuin juotti pistokkeen kaapeliin kiinni.
Ja nyt kun tuntuu tietoa täällä olevan niin millaista hätäantenni ratkaisua suosittelette?
Onko mahdolllista tehdä tuo piiska itse vai pitääkö kääntyä kauppiaan puoleen?
Ostin ensimmäisen meri-VHF-puhelimeni n. 10 vuotta sitten. Antenni jäi ensi hätään ostamatta. Kippari-lehdessä oli juuri noihin aikoihin VHF-antennin teko-ohje tarkkoine mittoineen. Minulla sattui olemaan kotona vastaavaa ohutta kupariputkea kuin siinäkin oli käytetty. Oli myös lujitemuovinen harjanvarsi, koaksiaalikaapelia ja liittimiä.
Otin tykötarpeet mukaan lomareissulle. Porkkalassa vuokramökillä kyhäsin lehtijutun mukaisen antennintapaisen kahdesta kupariputken pätkästä, jotka piilotin tuon lujitemuovisen harjanvarren sisään.
Olin muutaman kilometrin päässä Porkkalan merivartioasemasta. Kun olin saanut "antennini" valmiiksi, kytkin sen VHF-puhelimeen ja kutsuin yhteyskoeilun merkeissä Porkkalanniemen merivartioasemaa.
Siellä ei ilmeisestikään ollut sillä hetkellä päivystystä, mutta paljon kauempana sijaitseva Suomenlinnan merivartioasema kuuli minua ja vastasi, joten antenni toimi ihan kelvollisesti.
Tuollaisen itseväsätyn antennin heikkoja kohtia tahtovat olla liitokset, joissa kaksi (usein erilaista) metallia tulee vastakkain. Hapettumilta ja sähkökemialliselta korroosiolta on vaikea välttyä. Minäkin korvasin tuon harjanvarsiantennin ennen pitkää tehdasvalmisteisella piiskalla. Samoin ostin seuraavan veneen uuteen puhelimeen heti alkuun suosiolla tehdasvalmisteisen antennin. Moottoriveneilijänä en koe olevani niinkään hätäantennin tarpeessa kuin kepakkoveneilijät.
Juuri hätäantenni liitoksineen jää varmastikin helposti huonolle huomiolle, joten en pitäisi epävarmaa itsekyhättyä juttua kovinkaan suositeltavana ratkaisuna.