Tehdään tästä oma topikki, kun aihe kerran tulee esille tuon tuosta. (Kiitos siitä Bhagalle.) En täytä tätä postia sanskritilla ja bengalilla, alkuperäiset viitteet voi itse kukin etsiä ja lukea osoitteesta http://www.raganuga.org/ .
_________________________________________________
Ensinnäkin, mitä on raga-marga-bhakti? Bhaktin merkityksen kaikki tiedämmekin. Raga-marga viittaa tiehen (marga), jonka ytimenä on luonnollinen kiintymys ja viehtymys (raga) kauniiseen Krishnaan, kuten se ilmenee Vrajan asukkaissa, tämän ikuisissa seuralaisissa. (BRS 1.2.272)
Liittyykö tämä meihin? Krishnadas Kaviraj mainitsee yhden Sri Chaitanyan inkarnaation syistä olevan (CC 1.4.15): ** rAga-mArga bhakti loke karite pracAraNa ** - "Saarnatakseen raga-margan antaumusta koko maailmalle." Tämä oli siis itsensä Sri Chaitanya Mahaprabhun toive ja lahja koko maailmalle.
Mutta eikö raga-bhakti ole ajankohtaista vasta vapautetulla tasolla? Raga-bhakti jaetaan kahteen kategoriaan (BRS 1.2.270), *rAgAtmika* ja *rAgAnuga*, ensimmäinen viittaa Krishnan ikuisten seuralaisten täydelliseen antaumukseen, jälkimmäinen sadhana-bhaktiin eli antaumuksellisen palvelun harjoittamiseen, jossa tavoitellaan samanlaista antaumusta. Sadhana-bhakti tarkoittaa antaumuksen harjoittamisen tasoa joka edeltää bhava-bhaktia, todellisen vapautuksen tasoa (BhP 2.10.6 / MK 7.3). Siksi siis raga-bhaktin harjoittaminen alkaa jo ennen vapautettua tasoa.
Raga-bhaktin harjoittamiseen kelvolliseksi kuvaillaan henkilöä, joka kuultuaan Krishnan leikkien suloisuudesta ja tämän seuralaisten antaumuksesta ajattelee, "Saavuttaisinpa minäkin samanlaisen ihmeellisen rakkauden." (BRS 1.2.291) Tämä toive ei ole tietty staattinen taso, vaan kehittyy tietoisuuden puhdistuessa ja raga-margalla edettäessä, alkaen aivan antaumuksen ensiaskelista. (RVC 1.8)
Vrajan kuusi Goswamia tekivät kirjoituksissaan varsin selväksi sen, että raganuga-bhakti on Gaudiya Vaishnava -perinteessä harjoitettava bhaktin muoto; vaidhi-bhaktin, eli kirjoitusten määräysten pelosta syntyvän antaumuksen, kerrotaankin johtavan Vaikunthaan Narayanan luo, ei Vrajaan jossa Radha ja Krishna asustavat (CC 2.24.87). Sanoipa Krishna itsekin (CC1.3.15-16):
** sakala jagate more kare vidhi-bhakti |
vidhi-bhaktye vraja-bhAva pAite nAhi zakti || **
"Kaikki palvovat minua vidhi-bhaktia harjoittaen. Vidhi-bhaktilla ei kuitenkaan ole voimaa antaa harjoittajalleen Vrajan asukkaiden tunteita."
Raga-bhaktin tiellä antaumuksellinen palveleminen jaetaan kahteen peruskategoriaan, sisäinen (siddha-deha) ja ulkoinen (sadhaka-deha). (BRS 1.2.295) Sisäinen palvelus siddha-dehassa tarkoittaa mielessään ajatellussa, Radhan ja Krishnan palvelukseen soveltuvassa henkisessä kehossa itsensä meditoimista Lalitan, Rupa-manjarin ja muiden Vrajan neitojen tavoin. Ulkoinen sadhaka-dehassa palveleminen tarkoittaa Rupa Goswamin ja muiden pyhimysten tavoin Krishnan nimien toistamista, tästä kuulemista ja niin edelleen. (VCT Tika)
Kyseessä ei siis ole menetelmä, jossa parrakkaat miehet hameisiin sonnustautuneena tanssivat kyyneleet silmissään tupakkia sauhutellen, kuten jotkut asiaan perehtymättömät karikatyyriä aiheesta piirtävät. Kyseessä on Sri Chaitanya Mahaprabhun ja kuuden Goswamin opettama antaumuksellisen palvelun harjoittamisen menetelmä, jonka avulla saavutamme Radhan ja Krishnan palveluksen Vrajan maassa.
_________________________________________________
Ensinnäkin, mitä on raga-marga-bhakti? Bhaktin merkityksen kaikki tiedämmekin. Raga-marga viittaa tiehen (marga), jonka ytimenä on luonnollinen kiintymys ja viehtymys (raga) kauniiseen Krishnaan, kuten se ilmenee Vrajan asukkaissa, tämän ikuisissa seuralaisissa. (BRS 1.2.272)
Liittyykö tämä meihin? Krishnadas Kaviraj mainitsee yhden Sri Chaitanyan inkarnaation syistä olevan (CC 1.4.15): ** rAga-mArga bhakti loke karite pracAraNa ** - "Saarnatakseen raga-margan antaumusta koko maailmalle." Tämä oli siis itsensä Sri Chaitanya Mahaprabhun toive ja lahja koko maailmalle.
Mutta eikö raga-bhakti ole ajankohtaista vasta vapautetulla tasolla? Raga-bhakti jaetaan kahteen kategoriaan (BRS 1.2.270), *rAgAtmika* ja *rAgAnuga*, ensimmäinen viittaa Krishnan ikuisten seuralaisten täydelliseen antaumukseen, jälkimmäinen sadhana-bhaktiin eli antaumuksellisen palvelun harjoittamiseen, jossa tavoitellaan samanlaista antaumusta. Sadhana-bhakti tarkoittaa antaumuksen harjoittamisen tasoa joka edeltää bhava-bhaktia, todellisen vapautuksen tasoa (BhP 2.10.6 / MK 7.3). Siksi siis raga-bhaktin harjoittaminen alkaa jo ennen vapautettua tasoa.
Raga-bhaktin harjoittamiseen kelvolliseksi kuvaillaan henkilöä, joka kuultuaan Krishnan leikkien suloisuudesta ja tämän seuralaisten antaumuksesta ajattelee, "Saavuttaisinpa minäkin samanlaisen ihmeellisen rakkauden." (BRS 1.2.291) Tämä toive ei ole tietty staattinen taso, vaan kehittyy tietoisuuden puhdistuessa ja raga-margalla edettäessä, alkaen aivan antaumuksen ensiaskelista. (RVC 1.8)
Vrajan kuusi Goswamia tekivät kirjoituksissaan varsin selväksi sen, että raganuga-bhakti on Gaudiya Vaishnava -perinteessä harjoitettava bhaktin muoto; vaidhi-bhaktin, eli kirjoitusten määräysten pelosta syntyvän antaumuksen, kerrotaankin johtavan Vaikunthaan Narayanan luo, ei Vrajaan jossa Radha ja Krishna asustavat (CC 2.24.87). Sanoipa Krishna itsekin (CC1.3.15-16):
** sakala jagate more kare vidhi-bhakti |
vidhi-bhaktye vraja-bhAva pAite nAhi zakti || **
"Kaikki palvovat minua vidhi-bhaktia harjoittaen. Vidhi-bhaktilla ei kuitenkaan ole voimaa antaa harjoittajalleen Vrajan asukkaiden tunteita."
Raga-bhaktin tiellä antaumuksellinen palveleminen jaetaan kahteen peruskategoriaan, sisäinen (siddha-deha) ja ulkoinen (sadhaka-deha). (BRS 1.2.295) Sisäinen palvelus siddha-dehassa tarkoittaa mielessään ajatellussa, Radhan ja Krishnan palvelukseen soveltuvassa henkisessä kehossa itsensä meditoimista Lalitan, Rupa-manjarin ja muiden Vrajan neitojen tavoin. Ulkoinen sadhaka-dehassa palveleminen tarkoittaa Rupa Goswamin ja muiden pyhimysten tavoin Krishnan nimien toistamista, tästä kuulemista ja niin edelleen. (VCT Tika)
Kyseessä ei siis ole menetelmä, jossa parrakkaat miehet hameisiin sonnustautuneena tanssivat kyyneleet silmissään tupakkia sauhutellen, kuten jotkut asiaan perehtymättömät karikatyyriä aiheesta piirtävät. Kyseessä on Sri Chaitanya Mahaprabhun ja kuuden Goswamin opettama antaumuksellisen palvelun harjoittamisen menetelmä, jonka avulla saavutamme Radhan ja Krishnan palveluksen Vrajan maassa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Todella mielenkiintoista, Madhava.
Varsinkin tuo, että pelosta alkunsa saanut bhakti johtaa vain Narayanan luokse.
Mitä tämä sisäinen mietiskely sitten käytännössä tarkoittaa? Ja voiko todella *kuka vain* harjoittaa tällaista meditaatiota, jolla on siihen sisäinen toive?
Eli voinko minä esimerkiksi alkaa mietiskelemään tällä tavalla?
Onko olemassa kirjoituksia siitä minkälaisia toimia nämä Vrajan neidot sitten tekevät?
Ainakin olen nähnyt maalauksia heidän toimistaan, mutta jos sinulla on tarkempaa tietoa --voitko valaista minua? ;)
Nyt sitten vain odotetaan Bhaqan vastalauseita, heh;)
Käytännössä raga-margan meditaatioissa on monta eri tasoa itse kunkin pätevyyden mukaan. Pätevyyttä täydentävänä sanana voisimme käyttää "kykenevyyttä", "pätevyys" kuulostaa turhan mustavalkoiselta. "Pätevyys" (eligibility) käännetään sanskritin sanasta *adhikAra*.
Raganuga-bhaktiin kykenevää henkilöä Rupa Goswami kuvailee seuraavasti:
** rAgAtmikAika-niSThA ye vrajavAsi-janAdayaH |
teSAM bhAvAptaye lubdho bhaved atrAdhikAravAn || **(BRS 1.2.291)
"Vrajan asukkaiden koko olemus on täynnä rakastavaa kiintymystä. Hän, jossa herää ahneus näiden tunteiden saavuttamiseen, on pätevyyden saavuttanut."
Kuten tuossa tulikin mainittua (RVC 1.8), tämä toive ja sen mukainen pätevyys kehittyvät sydämen puhdistuessa. Kyseessä ei ole mustavalkoinen pääsykoe, että vasta tietyn kynnyksen ylitettyäsi voisit asialle tehdä jotakin. Toiveen herätessä -- huolimatta siitä, kuinka pieni se on -- ainoa oikea suunta on sen kehittäminen. Tämän toiveen kehittämistä kutsutaan sadhanaksi.
### Onko olemassa kirjoituksia siitä minkälaisia toimia nämä Vrajan neidot sitten tekevät? ###
Jo vain. :) Valtavasti! Muun muassa kuuden Goswamin kirjoitukset ovat aiheen aarre-aitta. Voisin kääntää jotain aiheesta suomeksi, riittäisikö mielenkiintoa? Tietenkin kaikkein yksityiskohtaisimmat kuvaukset näistä pidetään yleensä luottamuksellisina, ne ovat asioita joita opitaan bhajanaan syventyneen gurun opastuksessa.
###Voisin kääntää jotain aiheesta suomeksi, riittäisikö mielenkiintoa?###
Kyllähän sitä mielenkiintoa löytyy:)
Kiitos kovasti jos jaksat tuollaisen palveluksen tehdä:)
Kiitos lyhyestä ja ytimekkäästä seuraamasi filosofian selityksestä. Nyt sentään tiedän mistä tuossa oikein on kyse. Tuo filosofia muuten kumotaan alla olevassa linkissä:
http://devotees.krishna.org/Articles/2001/07/028.html
:D
### Kiitos lyhyestä ja ytimekkäästä seuraamasi filosofian selityksestä. Nyt sentään tiedän mistä tuossa oikein on kyse. Tuo filosofia muuten kumotaan alla olevassa linkissä: ###
Jotta noin vaan menitte ja kumositte kuusi Goswamia ja Visvanath Chakravartin. Joko et lue kovin tarkkaan, tai sitten et yksinkertaisesti ole lainkaan kiinnostunut siitä, mitä acharyat aiheesta opettivat.
Tuossa artikkelissa ei tosin yhtään mitään kumota. Ainoa, mitä siinä onnistutaan tekemään, on ottamaan yhden säkeen kommentaareja ulos asiayhteydestä täysin laiminlyöden Rupa Goswamin opetukset asiasta Bhakti-rasamrita-sindhussa, Jiva Goswamin opetukset Bhakti-sandarbhassa ja BRS-kommentaarissa, sekä Visvanath Chakravartin opetukset Raga-vartma-chandrikassa ja BRS-kommentaarissa.
Jos haluat itsesi vakavasti otettavan vastalauseidesi kanssa, suosittelen että esimerkiksi yrität selittää http://www.raganuga.org/ -sivustolla varsin selkeästi esitettyjä *arvovaltaisia* lainauksia aiheesta.
Nuo lainaukset Prabhupadalta lähinnä vain saavat tämän näyttämään tietämättömältä Goswamien opetusten suhteen. Esimerkiksi Antaumuksen Nektarissa tämä jopa sekottaa keskenään ragatmika-bhaktin ja raganuga-bhaktin, käyttäen näitä synonyymeinä. Sen lisäksi hän jättää nämä kolme kuuluisaa ydinsäettä käytännössä lähes kokonaan kommentoimatta, ja sivuuttaa *sevA sAdhaka-rUpea siddha-rUpena cAtra hi* säkeen tuttuun tapaan jotakin täysin asiaankuulumatonta paheksuen. Sen lisäksi tämä esittää täysin vastoin Rupa Goswamin opetusta (BRS 1.2.296), että raga-bhaktin seuraajat eivät seuraa antaumuksellisen palvelemisen säännösteleviä periaatteita kovinkaan tarkasti.
Eli ei noilla eväin vielä juuri kumottu yhtään mitään.
Käsitellään nyt tuota vähän laajemmin, kun kerran toit aiheen esille, eli Brahman rukoukset Bhagavatan 10:nnen laulun kappaleessa 14. Kontekstina tilanne, jossa Brahma on ajatellut olevansa Krishnaa etevämpi, ja sittemmin tämän ylpeys on murrettu, ja tämä rukouksiaan esittää.
Tämän kaltainen nöyryyden ilmaisu on eräs 33:sta *vyAbhicAri-bhAvasta*, tunteista jotka vellovat sydämen *sthayI-bhAvan*, pysyvän tunteen (yksi viiden rasan perustunteista) valtameressä. Tähän tapaukseen liittyy itse asiassa useampikin. Ensimmäinen on loukkauksesta johtuva murhe (viSAdaH / BRS 2.4.19), toinen loukkauksesta johtuva nöyryys (dainya / BRS 2.4.10).
Kyseessä on siis tietystä tilanteesta syntynyt tunnetila johon nämä ajatukset on yhdistettävä, ei suinkaan Brahman pysyvä toive. Brahman sadhanaa, henkistä harjoitusta ja rasan kultivointia, kuvaillaan muunmuassa Bhaktivinodan kommentaarissa Brahma-samhitaan (5.28):
** kAma-gAyatrIr smaraNa-dvArA 'Ami - kRSNer nitya-dAsI' erUpa bodha haila | kRSNa-dAsItve Ara ye-kichu rahasya Ache, tAhA nA haileo brahmAr cid-acid-viveka haite tattva-sAgara avagati-pathe Asila | **
"Mietiskelemällä Kama-gayatri mantraa, Brahmassa heräsi seuraava ajatus: 'Olen ikuisesti Krishnan palvelijatar.' Vaikka saattaa olla, etteivät Krishnan palvelijattaruuden kaikki salaisuudet ilmentyneetkään, Brahmassa ilmennyt kyky erotella hengen ja aineen välillä toi hänet totuuden valtameren äärelle."
Tätä kutsutaan *sthayI-bhAvaksi*, perustavanlaatuiseksi erityiseksi suhteeksi Krishnaan. Tämä onkin *sAdhanan*, bhaktin harjoittamisen määritelmä (BRS 1.2.2):
** kRti-sAdhyA bhavet sAdhya-bhAvA sA sAdhanAbhidhA |
nitya-siddhasya bhAvasya prAkaTyaM hRdi sAdhyatA || **
"Sitä harjoitusta, joka tehdään aistitoimintojen välityksellä, ja jonka kautta tietty antaumuksellinen tunne (bhAva) saavutetaan, kutsutaan *sAdhanaksi*. Tämän täydellistymäksi ymmärretään *nitya-siddha-bhAvan*, ikuisesti vapautetun henkisen tunteen, ilmeneminen sydämessä."
Sadhana on siis menetelmä, jonka kautta tiettyä ikuista rasaa, suhdetta Krishnaan, tavoitellaan, aivan kuten Brahma teki Kama-gayatri-mantraa meditoidessaan.
Tuosta artikkelista vielä pari mainintaa.
### Because raga-marga is on the perfectional uttama-adhikari devotional platform it should never be done presumptuously or immaturely. ###
Kuten on jo useampaan kertaan todettu, raganuga-bhakti lukeutuu sadhana-bhaktin, antaumuksellisen palveluksen *harjoittamisen* alle. Ragatmika on tämä täydellistymän taso, ei raganuga.
### "Without serving Krsna according to the vidhi-marga regulative principles of the pancaratrika-vidhi, unscrupulous persons want to jump immediately to the raga-marga principles. Such persons are called sahajiya." ###
Kysehän ei ole joko-tai tilanteesta. Kuten BRS 1.2.296 selvästi kertoo, raga-margaa seurataan ulkoisesti vidhi-margan periaatteita noudattaen asiaankuuluvalla tavalla.
### Further, chanting the holy names of Krishna is both the means (vidhi-bhakti) and the goal (raganuga-bhakti) simultaneously. ###
Missään ei näitä kirjoituksissa ole ylläolevalla tavalla kuvailtu. Molemmat ovat "means" eli "menetelmä", "sadhana-bhakti".
vaidhI rAgAnugA ceti sA dvidhA sAdhanAbhidhA || (BRS 1.2.5) - "Sadhanaa on kahdenlaista, vaidhi ja raganuga."
### "Only after the stage of liberation from material contamination can one actually aspire to follow in the footsteps of the devotees in Vrindavana." ###
Tämä on suoraan vastoin Visvanath Chakravartin Raga-vartma-chandrikaa (1.8), jossa kerrotaan, kuinka sydän puhdistuu askel askeleelta raga-margaa seurattaessa.
Aika hyvin osaat kantasi perustella täytyy myöntää. En kuitenkaan lähtisi tuolle tielle, vaan opiskelen Srimad Bhagavatamin Maharaja Pariksitin esimerkkiä seuraten. Eli ensin opiskelen ensimmäisen ja toisen laulun ja sitten sydämen puhdistuessa etenen lähemmäs kymmenettä laulua. Yritän nyt ensiksi oivaltaa Krishnan mahtavat energiat. Muussa tapauksessa ajattelisin Radhan ja Krishnan leikkejä vain tavallisena tytön ja pojan välisenä vuorovaihtona.
On tärkeää ensiksi oivaltaa miten mahtava kaiken olevan hallitsija Krishna oikein on, miten hän luo tämän maailman mahtiensa kautta ja pysyy samaan aikaan yliaistillisenä aineellisen luonnon laatujen suhteen. Muussa tapauksessa ymmärrämme vain koko rasa-lilan väärin.
Olen muutenkin ihmeissäni, miksi puhut vain Radhasta ja Krishnasta? Eivätkö ne Krishnan toimet, joissa hän luo koko kosmisen ilmentymän ja ylläpitää kaikkia planeettajärjestelmiä kiinnosta sinua ollenkaan? Srimad Bhagavatamin suurta puhujaa Sukadeva Goswamia ne ainakin kiinnostivat.
Hare Krishna!
### Aika hyvin osaat kantasi perustella täytyy myöntää. En kuitenkaan lähtisi tuolle tielle, vaan opiskelen Srimad Bhagavatamin Maharaja Pariksitin esimerkkiä seuraten. Eli ensin opiskelen ensimmäisen ja toisen laulun ja sitten sydämen puhdistuessa etenen lähemmäs kymmenettä laulua. ###
Eipä tuota kukaan ole kiistänytkään. En käsittääkseni ole missään sanonut, etteikö Bhagavatamia tulisi opiskella järjestyksessä. Totta kai tulee ensin ymmärtää Radhaan ja Krishnaan liittyvä teologia (aishvarya) voidakseen osata arvostaa Krishnan suloisuutta (madhurya).
Mutta jossain vaiheessa pitää siirtyä eteenpäin. Kuinka kauan aiot vatvoa mahat-tattvan ilmentämistä ja elementtien järjestystä, kymmenen, kaksikymmentä vai kolmekymmentä vuotta, ennen kuin uskallat Krishnasta kuulla? Sanotaanhan esimerkiksi luottavaisen rasa-lilasta kuulemisen olevan aineellisen maailman sairauteen kaikista lääkkeistä tehokkain!
### Olen muutenkin ihmeissäni, miksi puhut vain Radhasta ja Krishnasta? Eivätkö ne Krishnan toimet, joissa hän luo koko kosmisen ilmentymän ja ylläpitää kaikkia planeettajärjestelmiä kiinnosta sinua ollenkaan? ###
Totta kai nuo kaikki "kiinnostavat". En kuitenkaan ajatellut iäisyyttäni viettää Maha-Vishnun kanssa Viraja-joen biitsillä relaten, vaan pikemminkin Vrajan paimentolaiskylässä, joten siksi huomioni pääpiste on siinä suunnassa.
Olen parhaillaan työstämässä suomeksi Visvanath Chakravartin Bhagavatamrita-kanaa, joka on yhteenveto Krishnan jumaluudesta, tämän eri avataaroista ja niin edelleen. Viimeistään viikonloppuna saanen sen nettiin. Tämä täyttänee tarpeen ainakin jossain määrin.
>>Eipä tuota kukaan ole kiistänytkään. En käsittääkseni ole missään sanonut, etteikö Bhagavatamia tulisi opiskella järjestyksessä. Totta kai tulee ensin ymmärtää Radhaan ja Krishnaan liittyvä teologia (aishvarya) voidakseen osata arvostaa Krishnan suloisuutta (madhurya).>>
No kysymykseni kuuluukin sitten, että miksi mainostat raga-margaa niille, jotka eivät ole edes koko Bhagavatamia huolellisesti opiskelleet? Etkö tuolla tavalla juuri kehoita muita hylkäämään tuon olennaisen tärkeän teologian tutkimisen ja hyppäämään suoraan rasa-lilan meditoimiseen?
>>Mutta jossain vaiheessa pitää siirtyä eteenpäin. Kuinka kauan aiot vatvoa mahat-tattvan ilmentämistä ja elementtien järjestystä, kymmenen, kaksikymmentä vai kolmekymmentä vuotta, ennen kuin uskallat Krishnasta kuulla? Sanotaanhan esimerkiksi luottavaisen rasa-lilasta kuulemisen olevan aineellisen maailman sairauteen kaikista lääkkeistä tehokkain!>>
Srila Prabhupada kirjoitti Srimad Bhagavatamin toisen laulun kommentaarissaan, että vielä aineelliseen sukupuolielämään kiintyneen henkilön ei pitäisi edetä Bhagavatamin ensimmäistä ja toista laulua pidemmälle. Nuo laulut kun edustavat Krishnan lootusjalkoja ja puhdistavat mielen kaikkein tehokkaimmin. Kymmenes osa puolestaan edustaa Krishnan kasvoja.
Itselläni ei siis ole mitään kiirettä edetä noita lauluja pidemmälle. Bhagavatamin ensimmäinen ja toinen osa ovat todella kiinnostavia ja luen niitä jo ties kuinka monetta kertaa läpi. Ei minulla ole mitään kiirettä mihinkään. Teen kaiken rauhassa ja järjestyksessä. Tiedän etten nykyisessä ehdollistuneessa tilassani edes pystyisi arvostamaan Radhan ja Krishnan leikkejä asiaan kuuluvalla tavalla. Sen vuoksi keskityn vain lähinnä niihin Krishnan leikkeihin, joita pystyn kunnolla arvostamaan.
Kyllä ensimmäinen ja toinen osa käsittelevät paljon muitakin mielenkiintoisia asioita, kuin mahat-tatvaa ja elementtien järjestyksiä. Noiden kaikkien asioiden sisäistämiseen voi hyvinkin mennä muutama kymmenen vuotta. Itselleni nuo ovat ainakin todella mielenkiintoista luettavaa.
>>Totta kai nuo kaikki "kiinnostavat". En kuitenkaan ajatellut iäisyyttäni viettää Maha-Vishnun kanssa Viraja-joen biitsillä relaten, vaan pikemminkin Vrajan paimentolaiskylässä, joten siksi huomioni pääpiste on siinä suunnassa.>>
Itse ajattelin vain oivaltaa oman ikuisen suhteeni Krishnaan. Jos saavutan sen parhaiten Krishnan lootusjalkoja meditoimalla, niin mikäs siinä. Tärkeintä on kuitenkin puhdistua Krishnan ulkoisen energian vaikutuksesta ja asettaa itsensä sisäisen energian hallintaan. Kun henkilö on täysin puhdistunut, hän on vapautettu sielu ja oivaltaa oman ikuisen svarupansa automaattisesti.
Hare Krishna!
>>Mutta jossain vaiheessa pitää siirtyä eteenpäin. Kuinka kauan aiot vatvoa mahat-tattvan ilmentämistä ja elementtien järjestystä, kymmenen, kaksikymmentä vai kolmekymmentä vuotta, ennen kuin uskallat Krishnasta kuulla?>>
Kopioin tähän alle Srimad Bhagavatamin ensimmäisen ja toisen osan sisällysluettelot. Kyllä siellä paljon muutakin on kuin mahat-tattvaa ja elementtien järjestyksiä. Onpa jopa historiaa suoraan Krishnastakin.
Väitit ettei noiden osien kuuntelu ole Krishnasta kuulemista. Eikö mielestäsi ole Krishnasta kuulemista, jos kuulee vaikka kertomuksen siitä miten Krishna loi kosmisen ilmentymän tai lähti Pandavien luota Dvarakaan? Eikö ole Krishnasta kuulemista, jos kuulee suurten Krishnan palvojien Krishnaan liittyvistä toimista? Eikö ole Krishnasta kuulemista, jos kuulee siitä miten Krishna kertoi Gitan Arjunalle?
Rupeaakin tässä hiukan epäilyttämään, että oletko edes raga-marga meditaatioiltasi ehtinyt noihin osiin itse kunnolla tutustumaan? Vai siirryitkö suoraan rasa-lilan meditoimiseen? Tuo nyt ei ainakaan kuulosta auktorisoidulta toiminnalta.
SB 1.1: Questions by the Sages
SB 1.2: Divinity and Divine Service
SB 1.3: Krishna Is the Source of All Incarnations
SB 1.4: The Appearance of Sri Narada
SB 1.5: Narada's Instructions on Srimad-Bhagavatam for Vyasadeva
SB 1.6: Conversation Between Narada and Vyasadeva
SB 1.7: The Son of Drona Punished
SB 1.8: Prayers by Queen Kunti and Parikshit Saved
SB 1.9: The Passing Away of Bhishmadeva in the Presence of Lord Krishna
SB 1.10: Departure of Lord Krishna for Dvaraka
SB 1.11: Lord Krishna's Entrance into Dvaraka
SB 1.12: Birth of Emperor Parikshit
SB 1.13: Dhritarashtra Quits Home
SB 1.14: The Disappearance of Lord Krishna
SB 1.15: The Pandavas Retire Timely
SB 1.16: How Parikshit Received the Age of Kali
SB 1.17: Punishment and Reward of Kali
SB 1.18: Maharaja Parikshit Cursed by a Brahmana Boy
SB 1.19: The Appearance of Sukadeva Gosvami
SB 2.1: The First Step in God Realization
SB 2.2: The Lord in the Heart
SB 2.3: Pure Devotional Service: The Change in Heart
SB 2.4: The Process of Creation
SB 2.5: The Cause of All Causes
SB 2.6: Purusha-sukta Confirmed
SB 2.7: Scheduled Incarnations with Specific Functions
SB 2.8: Questions by King Parikshit
SB 2.9: Answers by Citing the Lord's Version
SB 2.10: Bhagavatam Is the Answer to All Questions
Hare Krishna!
### No kysymykseni kuuluukin sitten, että miksi mainostat raga-margaa niille, jotka eivät ole edes koko Bhagavatamia huolellisesti opiskelleet? Etkö tuolla tavalla juuri kehoita muita hylkäämään tuon olennaisen tärkeän teologian tutkimisen ja hyppäämään suoraan rasa-lilan meditoimiseen? ###
Käsittääkseni on hyvä tietää tavoittelemastaan päämäärästä?
### Srila Prabhupada kirjoitti Srimad Bhagavatamin toisen laulun kommentaarissaan, että vielä aineelliseen sukupuolielämään kiintyneen henkilön ei pitäisi edetä Bhagavatamin ensimmäistä ja toista laulua pidemmälle. Nuo laulut kun edustavat Krishnan lootusjalkoja ja puhdistavat mielen kaikkein tehokkaimmin. Kymmenes osa puolestaan edustaa Krishnan kasvoja. ###
Srimad Bhagavatamin kymmenennen laulun alussa puolestaan sanotaan:
** nivRtta-tarSair upagIyamAnAd
bhavauSadhAc chrotra-mano-’bhirAmAt |
ka uttamazloka-guNAnuvAdAt
pumAn virajyeta vinA pazughnAt || 10.1.4 **
"Aineellisesta janostaan eroon päässeet niistä laulavat ja riemuitsevat, ne ovat myös lääke aineelliseen olemassaoloon;
Kuka muu kuin teurastaja olisikaan kuulematta kuvauksia tämän parhain säkein ylistetin Krishnan ominaisuuksista?"
Ja Rasa-lilan kuvauksen päätteeksi Shuka Muni vielä toteaa:
** vikrIDitaM vraja-vadhUbhir idaM ca viSNoH
zraddhAnvito yaH zRNuyAd atha varNayed vA |
bhaktiM parAM bhagavati parilabhya kAmaM
hRd-rogam Azv apahinoty acireNa dhIraH || 10.33.39 **
"Hän, joka kuulee ja kuvailee luottavaisena Krishnan ja Vrajan tyttöjen rakastavia leikkejä tulee saavuttamaan korkeimman antaumuksen Korkeimmalle ja pääsemään eroon himosta, sydämen sairaudesta, siten tullen vakaamieliseksi."
Tässä siis nimenomaan näistä leikeistä kuulemista kuvaillaan menetelmänä himosta ja niin edelleen eroon pääsemiseen. Eikö ole hieman takaperoista, jos ei niistä voi kuulla ennen kuin himosta on päässyt eroon?
### Tärkeintä on kuitenkin puhdistua Krishnan ulkoisen energian vaikutuksesta ja asettaa itsensä sisäisen energian hallintaan. ###
Ja se sisäinen energiahan on... Radha? Kuinka asetat itsesi Radhan alaisuuteen, jos et tiedä kuka hän on, mitä hän tekee ja niin edelleen?
Kerrotko sitten, kuinka kauan näitä kahta ensimmäistä laulua pitää lukea kerta toisensa jälkeen ennen kuin saa siirtyä esimerkiksi kolmanteen tai neljänteen?
Mielenkiintoista kyllä, Prabhupada kirjoitti Krishna-kirjan, yhteenvedon 10:stä laulusta, ennen suurinta osaa Bhagavatamia. Hän ilmeisesti kuitenkin piti näistä Krishnan leikeistä kuulemista varsin tärkeänä.
Käännänpä tämän esipuheesta katkelman kuriositeettina:
_________________________________________________
"On Herra Chaitanyan käsky, että krishna-kathaa (kuvauksia Krishnasta) tulisi levittää kaikkialle maailmaan, koska jos aineen kahleissa kärsivät ehdollistuneet sielut kuulevat sitä, heidän polkunsa vapautukseen avautuu ja selkenee. Tämän kirjan esittämisen pääasiallisena tarkoituksena on saada ihmiset ymmärtämään Krishna, tai krishna-katha, koska sen kautta he voivat vapautua aineen vankeudesta.
"Tämä krishna-katha tulee olemaan myös hyvin puoleensavetävää kaikkein aineellismielisimmille henkilöille, koska Krishnan leikit gopien (paimentyttöjen) kanssa ovat aivan kuten aineellisen maailman tyttöjen ja poikien rakkauden seikkailut. Tosiasiassa ihmisyhteiskunnassa tavattava seksuaalinen tunne ei ole epäluonnollista, koska tämä sama seksuaalinen tunne on läsnä alkuperäisessä Jumaluuden Persoonallisuudessa. Iloenergiaa kutsutaan Srimati Radharaniksi. Rakkaussuhteiden viehättävyys seksuaalisen tunteen vuoksi on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden alkuperäinen ominaisuus, ja me, ehdollistuneet sielut, ollen osasia Korkeimmasta, omaamme myös samankaltaisia tunteita, mutta ne koetaan vähäisessä määrin ja vääristyneenä.
"Siten, kun he, jotka tavoittelevat seksiä aineellisessa maailmassa, kuulevat Krishnan leikeistä gopien kanssa, tulevat he maistamaan ylimaallista nautintoa, vaikka se vaikuttaakin olevan aineellista. Tämän hyötynä tulee olemaan se, että he kohoavat asteittain henkiselle tasolle. Bhagavatamissa sanotaan, että jos joku kuulee nöyrästi ja arvovaltaisesta lähteestä Krishnan leikeistä gopien kanssa, hänet kohotetaan ylimaallisen Herran palveluksen tasolle, ja aineellinen himon sairaus hänen sydämessään tuhoutuu tyystin. Toisin sanoen, tällainen kuuleminen tulee kukistamaan aineellisen sukupuolielämän."
_________________________________________________
Näin siis Prabhupada aiheesta Krishna ja gopit ennen sydämen puhdistumista. * Lyö nyrkkiä pöytään ja julistaa siddhantaa. *
### Srila Prabhupada kirjoitti Srimad Bhagavatamin toisen laulun kommentaarissaan, että vielä aineelliseen sukupuolielämään kiintyneen henkilön ei pitäisi edetä Bhagavatamin ensimmäistä ja toista laulua pidemmälle. ###
Lukaisin tuon katkelman uteliaisuuttani. (http://vedabase.net/sb/2/2/13/ )
Siellä sanotaan:
_________________________________________________
Sri Visvanatha Cakravarti Thakura clearly defines the import of purification as cessation from sex indulgence. He says, yathA yathA dhIz ca zudhyati viSaya-lAmpaTyaM tyajati, tathA tathA dhArayed iti citta-zuddhi-tAratamyenaiva dhyAna-tAratamyam uktam.
_________________________________________________
Termi jota tuossa käytetään seksiä määrittämään on *viSaya-lAmpaTya*. Lampata tarkoittaa irstailijaa, henkilöä joka on himojen valtaama ja mukanaan viemä. *viSaya-lAmpaTya* viittaa irstailevaan aistinautiskeluun. Kyllä varmastikin on ihan hyvä päästä tuon tason yläpuolelle ennen Radhan ja Krishnan leikkeihin uppoutumista. Mutta tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että et voisi lukea Bhagavatamia eteenpäin, vaikka vahingossa olisitkin vilkaissut uudestaan sitä kaunista tyttöä viime vuoden lopulla.
>>Käsittääkseni on hyvä tietää tavoittelemastaan päämäärästä?>>
Mutta asetammeko tässä nyt vankkurit hevosen eteen? Mitä järkeä henkilön on harjoittaa raga-margaa, jos hän ei vielä ole edes opiskellut Bhagavatamia alusta loppuun ja vielä tärkeämpää ymmärtänyt ja oivaltanut noita aiempia osia?
>>Tässä siis nimenomaan näistä leikeistä kuulemista kuvaillaan menetelmänä himosta ja niin edelleen eroon pääsemiseen. Eikö ole hieman takaperoista, jos ei niistä voi kuulla ennen kuin himosta on päässyt eroon?>>
Eikö himosta sitten pääse eroon jos vain keskittyy Krishnan lootusjalkoina kuvattuihin Bhagavatamin ensimmäiseen ja toiseen osaan? Ja onko Krishnan leikkien kuulemisesta Vrajan tyttöjen kanssa mitään hyötyä, jos toimimme Maharaja Pariksitin esimerkin vastaisesti ja kuuntelemme vain noita leikkejä sen sijaan että kuuntelisimme koko Bhagavatamin järjestyksessä? Onko Krishnan leikkien kuuntelemisesta hyötyä, jos emme edes ymmärrä kyseessä olevan ylin Jumala ja kaiken olevan Herra? Monet materialistit ovat lukeneet Krishnan leikeistä ja koska he ovat ajatelleet Krishnan tavallisena poikana ja Radhan tavallisena tyttönä, he eivät ikinä ruvenneet palvelemaan Krishnaa tuon kuulemisen seurauksena, eivätkä he ikinä irtautuneet himoistaan. Siitä voimmekin päätellä ettei tuosta kuulemisesta ollut heille mitään hyötyä. Nuo henkilöt kun eivät ymmärtäneet noista leikeistä yhtään mitään. Samalla tavalla jos me emme kärsivällisesti opiskele Bhagavatamia alusta loppuun, emme mekään pysty ymmärtämään noiden leikkien todellisia yliaistillisia tapahtumia ja emme myöskään näin ollen pääse sisälle siihen todelliseen Krishnan maailmaan.
>>Ja se sisäinen energiahan on... Radha? Kuinka asetat itsesi Radhan alaisuuteen, jos et tiedä kuka hän on, mitä hän tekee ja niin edelleen?>>
Ja miten asetamme itsemme Sri Radhan alaisuuteen, jos emme edes tunne hänen ylevää asemaasa kaikkien kosmisten ilmentymien luojan alkuperäisenä iloenergiana, vaan ajattelemme hänet tavallisena maalaistyttönä? Jos emme toimi järjestyksessä alusta loppuun, emme suinkaan aseta itseämme Radhan alaisuuteen, vaan pysymme maha-mayan eli Krishnan aineellisen energian alaisuudessa.
Hare Krishna!
Ykskantaan sukupuolielämän erittelemättömyys (toisaallahan Prabhupada kyllä mainitsee henkisen sukupuolielämän, oikeastaan jo ykköslaulun alussa muistaakseni) on ongelmallista, samoin ajatukset irstaudesta ja likaisuudesta vaativat hienosyisempää purkamista, erittelemistä ja täsmentämistä. Nuo sukupuolielämään (pahansuopaiselta kuulostavasti) liitetyt määreet on kai jätettykin jälkipolvien "puhdistettaviksi"... Täytyy aina pohtia, mitä vaikutuksia erilaisilla opetuksilla on, kun ensin on selvitetty mikä on tavoite. Miksi se sanaisa arkku avataan? Mitä sieltä esiin nostetaan? Kenelle puhutaan, kuka puhuu ja mistä positiosta? Muutenhan syöksytään hartaan lukijan osalta itsesyytösten syövereihin niin, ettei todellista tasapainoa synny (yllättävän moni entinen ISKCONin jäsen on kuitenkin joutunut turvautumaan sitten psykoterapiaan ahdistuksista vapautuakseen, jota minä valitettavasti en aina näe hyvänä varsinkaan silloin, ´jos terapeutti on bhaktin traditioon perehtymätön ja perustelee menetelmiään ymmärtämättömällä tavalla esim. freudilaisittain --todella harva terapeutti todella syvällisesti niitä kirjoja lukee, ovat todella vaikeita) -- Jung on siltä kannalta ajateltuna huomattavasti parempi terapeutin lukemisto, mutta siitä ehkä joskus toiste).
Niin, piti avainsanaksi kirjoittaa *henkinen* sukupuolielämä. Sehän se on se vaikea asia, vai mitä?
Mutta jos luet Krishna-kirjaa, huomaat että Srila Prabhupada kertoo jatkuvasti siellä myös siitä miten Krishna on koko kosmisen ilmentymän Herra. Hän muistuttaa lukijalle jatkuvasti siitä miten Krishna ei ole tavallinen poika ja Radha ei ole tavallinen tyttö. Hän selittää noiden kertomusten todellisen merkityksen niin selvällä tavalla, että se ei voi jäädä edes materialistiselle lukijalle epäselväksi. Samanlaista kuvaa Krishnan leikeistä emme suinkaan saa jos luemme pelkästään siitä mitä Krishna teki Radhan kanssa ilman että kukaan selittää mistä oikeastaan on kysymys.
Krishna-kirjassa kerrotaan muutenkin pääasiassa siitä miten Krishna tappaa erilaisia demoneita.
### Mutta asetammeko tässä nyt vankkurit hevosen eteen? Mitä järkeä henkilön on harjoittaa raga-margaa, jos hän ei vielä ole edes opiskellut Bhagavatamia alusta loppuun ja vielä tärkeämpää ymmärtänyt ja oivaltanut noita aiempia osia? ###
Tuota Bhagavatamin loppuun opiskelua kun ei ole missään määritelty raga-margalle pätevyydeksi. Pätevyyttä tähänhän on varsin selkeästi käsitelty Bhakti-rasamrita-sindhun ensimmäisen osan toisessa kappaleessa. Vielä nimenomaan Rupa Goswami siellä sanoo, että tuo toive seurata Vrajan asukkaita herää *riippumatta kirjoitusten määräyksistä ja järkeilystä*. (BRS 1.2.292) Kirjoitukset, kuten Bhagavatam, tarjoavat monenlaista bhaktia erilaisille ihmisille, ja acharyamme ovat jopa sanoneet, että jotkut osiot, kuten Dvaraka-lilan meditointi, ovat harjoittamamme raga-bhaktin vastaisia, eikä niihin siksi tulisi syventyä.
Totta kai Bhagavatam opiskellaan kokonaan, mutta ääretön konservatiivisuus järjestyksen suhteen ei näytä palvelevan Bhagavatamin itsensä tarkoitusta.
Tietenkin voidaan tehdä niin, että intetään että Bhagavatam on pakko lukea järjestyksessä, mutta sitten kuitenkin luetaan esimerkiksi Caitanya Caritamritaa, jossa käsitellään paikoin jopa Bhagavatamin Vraja-leikkejä korkeampia ja luottamuksellisempia aiheita. Tällainen kaksoisstandardi ei mielestäni ole kovinkaan järkeenkäypä. Kukin lukekoon oman viehtymyksensä mukaisesti, Krishnan ajatteluhan tässä on koko menetelmän ytimenä.
Melkeinpä uuden topikin aihe.
Mutta seksuaalisuutta on Vaishnavien keskuudessa "out there" kautta aikojen kukin toteuttanut oman kapasiteettinsa mukaisesti sen suurempia murehtimatta, eikä sitä ole ongelmaksi koettu avioliiton ulkopuolisia suhteita lukuunottamatta.
### Samanlaista kuvaa Krishnan leikeistä emme suinkaan saa jos luemme pelkästään siitä mitä Krishna teki Radhan kanssa ilman että kukaan selittää mistä oikeastaan on kysymys. ###
No mutta, mikäs tällainen teos sitten olisi, jossa tuo ei kävisi selväksi? Muistaakseni myös Bhagavatamin kymmenennessä laulussa tämä tehdään varsin selväksi.
Sitä ihmettelen, että miten moneen kertaan nuo pitää selittää? Kunnes ne on "oivallettu"? (Mitä ikinä tuo "oivaltaminen" sitten tarkoittakin...) Pitääkö sitten hypähtää ja julistaa, "Heureka! Olen oivaltanut!" ja kertoa kaikille olleensa oivaltanut ja siten pätevä lukemaan pidemmälle?
Nähdäkseni jos henkilö ymmärtää Krishnaan liittyvän teologian ja uskoo sen paikkaansapitävyyteen, hän on riittävän valistunut lukemaan Radhasta ja Krishnasta lisää. Sen verran "oivalluksesta".
>>Termi jota tuossa käytetään seksiä määrittämään on *viSaya-lAmpaTya*. Lampata tarkoittaa irstailijaa, henkilöä joka on himojen valtaama ja mukanaan viemä. *viSaya-lAmpaTya* viittaa irstailevaan aistinautiskeluun. Kyllä varmastikin on ihan hyvä päästä tuon tason yläpuolelle ennen Radhan ja Krishnan leikkeihin uppoutumista.>>
Olisi todella mielenkiintoista tietää, minkälaisen henkilön Sri Visvanatha Cakravarti Thakura näki irstailijana? Taisi olla hieman toinen määritelmä kuin nykyisin. Veikkaan että voisin hyvinkin lukeutua tuohon kategoriaan. Tosin täytyy myöntää, että silloin temppelissä asuessani luin Bhagavatamin alusta loppuun asti. Myöhemmin olen vain ruvennut tekemään asioita perusteellisemmin ja harkitummin. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, minulla ei tosiaankaan ole mitään kiirettä näissä asioissa. On ihan yhtä henkistä lukea Bhagavatamin ensimmäistä osaa, kuin kymmenettä. Absoluuttiselta kannalta katsottuna kyseessä on kuitenkin ihan sama aktiviteetti. Voin siis huoletta käyttää vähän enemmän aikaa ensimmäisen ja toisen osan tutkimiseen.
### Eikö himosta sitten pääse eroon jos vain keskittyy Krishnan lootusjalkoina kuvattuihin Bhagavatamin ensimmäiseen ja toiseen osaan? ###
Varmastikin myös siten, mutta se vie pidemmän aikaa verrattuna Krishnan Vraja-leikeistä kuulemiseen. Jiva Goswami kirjoittaakin Vaishnava-toshanissaan aiemmin lainattuun Bhagavatan säkeeseen (10.33.39):
**hRd-rogApahanat pUrvam eva parama-bhakti prAptiH tasmAt parama-balavad evedam sAdhanam iti bhAvaH |**
"Ennen sydämen sairauden [himon] katoamista korkein antaumus saavutetaan; siten tämä on eri sadhanan muodoista kaikkein voimallisin."
### Monet materialistit ovat lukeneet Krishnan leikeistä ja koska he ovat ajatelleet Krishnan tavallisena poikana ja Radhan tavallisena tyttönä, he eivät ikinä ruvenneet palvelemaan Krishnaa tuon kuulemisen seurauksena, eivätkä he ikinä irtautuneet himoistaan. Siitä voimmekin päätellä ettei tuosta kuulemisesta ollut heille mitään hyötyä. ###
Käsittääkseni tuossa juuri Prabhupada oli eri mieltä kanssasi, ja totesi heidän myös tällä tavoin puhdistuvan.
Tuossa säkeessähän (10.33.39) itse asiassa sanottiin, että näistä leikeistä tulisi kuulla luottamuksen kanssa. Jos et usko niiden puhdistavan sydäntäsi, ehkä on tosiaankin parasta ettet niistä kuule tai lue. Mutta annatko meidän muiden kuitenkin niin tehdä.
### Ja miten asetamme itsemme Sri Radhan alaisuuteen, jos emme edes tunne hänen ylevää asemaasa kaikkien kosmisten ilmentymien luojan alkuperäisenä iloenergiana, vaan ajattelemme hänet tavallisena maalaistyttönä? ###
No mutta nythän sinä olet sen meille kertonut, ja nyt me kaikki tiedämme ettei hän ole pelkkä maalaistyttö, vaan alkuperäinen Korkeimman energian ilmentymä. Ongelmamme on täten siis ratkaistu, kiitos sinun.
Itse sain tuosta pikemminkin sellaisen käsityksen, että siinä puhuttiin ISKCON:in aiheuttamien traumojen korjaamisesta ja mahdollisesta siihen liittyvästä psykoterapiasta. Onneksi itse tajusin psykoterapian sijaan ottaa suojaa suoraan Srila Prabhupadan ohjeista. Traumat korjaantuivat heti kun ymmärsin missä asioissa ISKCON toimii Srila Prabhupadan ohjeiden vastaisesti ja mitkä seuraukset noiden ohjeiden laiminlyönti aiheuttaa. Tässä alla hyvä esimerkki Krisangille:
Nectar of Instruction text 6 purport:
"It is also an offense to consider an empowered Vaishnava an object of disciplinary action. It is offensive to try to give him advice or to correct him...The spiritual master must not be subjected to the advice of a disciple, nor should a spiritual master be obliged to take instructions from those who are not his disciples. This is the sum and substance of Srila Rupa Goswami’s advice in this sixth verse."
Eli on loukkaavaa antaa ohjeita tai korjata henkisen mestarin toimintaa. Henkisen mestarin ei siis pitäisi olla kenenkään muun kuin oman gurunsa alaisuudessa. ISKCON-gurut ovat kuitenkin GBC:n alaisuudessa ja se on tämän mukaan vakava loukkaus antaumuksellisessa palvelussa ja tuhoaa kaikkien asiaan osallisten bhaktin hedelmät. Onko siis mikään ihme jos tämä ja muut samankaltaiset loukkaukset ISKCON:issa aiheuttavat myös syvempiä traumoja ISKCON:in jäsenille? Yllä oleva ainakin on selkeä guru-aparadha. Jos ISKCON vain toimisi Srila Prabhupadan ohjeita noudattaen kukaan ei saisi traumoja ja kaikki olisivat onnellisia.
Hare Krishna!
-- Mutta seksuaalisuutta on Vaishnavien keskuudessa "out there" kautta aikojen kukin toteuttanut oman kapasiteettinsa mukaisesti sen suurempia murehtimatta, eikä sitä ole ongelmaksi koettu avioliiton ulkopuolisia suhteita lukuunottamatta. --
Henkinen sukupuolielämä siis lähtökohtaisesti ei voi olla ongelma, sillä siitähän prema-bhaktin täysin kukkaan puhjetessa on kysymys, eikö?!
Jo sallit, tässä oli nyt juuri sitä erittelemättömyyttä, mutta: kysymys on äärimmäisen hienosyisestä asiasta ja ehkä sen suhteen sitten joudumme vielä olemaan kärsivällisiä. Mutta aivan kuin on voitettava se pelko Krishnasta suoraan puhumisessa, on voitettava se pelko henkisestä sukupuolielämästä puhumisessa. Vaikka vaikeaahan se on, sillä opetusten mukaan jos vasta-alkaja keskiyöllä menee rasalila-alueelle seikkailemaan Vrindavanassa, niin hulluksi tulee -- jos siis ei rakkaus ole riittävän kehittyneellä tasolla :o ! On mahdollista, että energiat siellä ovat sellaisia, että parei olla menemättä tai iskee tuhat salamaa tulta (niinkuin yhdessä iskelmässä rakastumista kuvaillaan).
Millä se pelko voitetaan? Rakkaudella. Uskolla siihen rakkauden voimaan (että Krishna on kykeneväinen rakastamaan meitä ja me olemme kykeneväisiä rakastamaan Krishnaa), joka voittaa kaikki pelot, peloista suurimmankin (rakkaudettomuuden pelon).
### Ja miten asetamme itsemme Sri Radhan alaisuuteen, jos emme edes tunne hänen ylevää asemaasa kaikkien kosmisten ilmentymien luojan alkuperäisenä iloenergiana, vaan ajattelemme hänet tavallisena maalaistyttönä? ###
>>No mutta nythän sinä olet sen meille kertonut, ja nyt me kaikki tiedämme ettei hän ole pelkkä maalaistyttö, vaan alkuperäinen Korkeimman energian ilmentymä. Ongelmamme on täten siis ratkaistu, kiitos sinun.>>
Miksi Maharaja Pariksit sitten kuunteli kärsivällisesti Bhagavatamin yhdeksän aiempaa osaa? Eikö hänellekin olisi vain voitu sanoa tuota yhtä lausetta ja sitten oltaisiin voitu siirtyä suoraan rasa-lilaan?
Bhakti-sandarbhassaan, kommentoidessaan tuohon keskustelun alla olevaan Bhagavatan tekstiin (10.33.39), Jiva Goswami kertoo pätevyydestä Krishnan ja gopien leikkien kuulemiseen, nimenomaan yhteydessä käsityksiin maailmallisesta seksuaalisuudesta. Kuvaus heistä, joiden ei näitä leikkejä tulisi kuulla:
___________________________________________________
** kintu rahasya-lIlA tu pauruSa-vikAravad indriyaiH pitR-putra-dAsa-bhAvaiz ca nopAsyA svIya-bhAva-virodhAt | rahasyatvaM ca tasyAH kvacid alpAMzena kvacit tu sarvAMzeneti jJeyam | **
"Kaikesta huolimatta, näitä luottamuksellisia leikkejä ei tulisi kuulla
- Niiden, joiden aisteissa ilmenee miehille tyypillisiä muutoksia (selittämättä selvä) näistä kuullessaan.
- Niiden, jotka tavoittelevat suhdetta Krishnaan isän, pojan tai palvelijan tavoin, koska tämä olisi heidän suhteensa vastaista.
"Leikkien luottamuksellisuus määritellään tässä osittaisena tai kokonaisvaltaisena kehojen kosketuksena."
___________________________________________________
Toisin sanoen, jos joku tuntee aineellisen seksuaalisesti kiihoittuvansa kuullessaan Krishnasta ja gopeista, on syytä painaa jarrua ja peruuttaa pari kirjaa taaksepäin.
Tätä ongelmaa harvoin ilmenee, mikäli näitä kuvauksia kuullaan oikeanlaisella henkisellä identiteetillä varustettuna, esimerkisi ajatellen, "olen Radhan ja Krishnan palvelijatar". (Eli niin ajatteleminen ei siis ole pahasta.) Mikäli kuitenkin luemme näitä ajatellen Radhan ja Krishnan ollen jotakin meihin liittymätöntä, tarkkaillen leikkejä ulkopuolisen silmin, olemme pidemmällä "vaaravyöhykkeellä" väärinkäsitysten suhteen.
Tämän vuoksi Gaudiya Vaishnavat yleensäottaen asettavatkin huomattavasti painoa oikeanlaisen, erityisen jumalsuhteen ymmärtämiselle osatakseen lähestyä Krishnan leikkejä asiaankuuluvasta näkökulmasta.
Tuo oli hyvä kommentti ja selvensi asiaa. Nyt pitää kuitenkin lähteä töistä kotiin...
Kysymykseen siitä, tulisiko näitä Vrajan leikkejä kuulla enemmän kuin muuta Bhagavatamia, Visvanatha vastaa (taas kommentaarissaan tähän samaiseen tekstiin):
** anudInam vA zRNuyAt | atha varNayet kIrttayet | **
"Päivittäin tästä tulisi kuulla, sitten kuvailla ja laulaa."
Siinä missä muita Bhagavatamin osioita opiskelemme järjestyksessä palaten niihin aika-ajoin, näistä Vrajan leikeistä tulisi kuulla päivittäin. Tämä nimenomaan siksi, että Vraja on ikuinen henkinen päämäärämme.
### Miksi Maharaja Pariksit sitten kuunteli kärsivällisesti Bhagavatamin yhdeksän aiempaa osaa? Eikö hänellekin olisi vain voitu sanoa tuota yhtä lausetta ja sitten oltaisiin voitu siirtyä suoraan rasa-lilaan? ###
Jos nyt oikein tarkkaan luetaan, niin eihän tuossa Bhagavatamissa missään kuvailla Radhan asemaa Krishnan alkuperäisenä energiana. Itse asiassa edes Radhan nimeä ei teoksessa suoraan mainita.
Teologia Radhan asemasta Krishnan alkuperäisenä mahtina ja hladini-shaktin (ilo-energian) ilmentymänä on kuuden Goswamin meille esittämä oppi. Mikäli en aivan pieleen muista, niin myöskään gopien asemaa yleensä ei Bhagavatamissa itsessään eritellä Krishnan energian ilmentyminä.
Eli tuo Bhagavatamin opiskelu ei juuri tähän nimenomaiseen ongelmaan auta, tulee opiskella Goswamien kirjoituksia tämän ymmärtämiseksi.
### Tuo oli hyvä kommentti ja selvensi asiaa. Nyt pitää kuitenkin lähteä töistä kotiin... ###
Mistä sinulle oikein palkkaa maksetaan? :D
>>Mistä sinulle oikein palkkaa maksetaan? :D>>
Tämä on helppo työ kun on rutinoitunut ja tietää mitä tekee. Kyllähän se välillä naurattaa kun noilta toisilta menee samojen asioiden tekemiseen monta kertaa enemmän aikaa kuin minulta. Itse teen töitä ehkä 35% työajasta. Lopun aikaa teenkin sitten kaikkea muuta.
-- Yllä oleva ainakin on selkeä guru-aparadha. Jos ISKCON vain toimisi Srila Prabhupadan ohjeita noudattaen kukaan ei saisi traumoja ja kaikki olisivat onnellisia. --
Niin, onhan tuo tietenkin keskeinen ajatus koko ISKCONin kannalta, perustajan opetusten ymmärtäminen. Bhaktin hedelmien tuhoutuminen, mitä sillä mahdat tässä tarkoittaa? Miten sitten näet sen Bhagavad-gitan kohdan, jonka mukaan "vähäinenkin edistyminen tällä tiellä"... On sen valossa vaikea käsittää, että ensin vuosikymmeniä palvelee Krishnaa antaumuksella ja yhtäkkiä kaikki onkin kuin poispyyhkäistyä... Missäs sinulla on se armo ja sen voima?
Meillähän tietenkin on taustalla "kummittelemassa" myös Chota Haridasan "kohtalo", jota monen on vaikea ymmärtää ja se ahdistaa sellaisenaan. Prabhupada toteaa siitä, että jopa pyhäkin ihminen voi langeta, jollei palvele Herraa. Mutta kun Chota kuitenkin juuri palveli Herraa, miten Chaitanya sitten saattoi kohdellakin niin ankarasti häntä? JOs sannyasa-elämän harjoittamisen seuraukset ovat noin ankaria (Chotahan teki itsemurhan), miksi Prabhupada ylipäätään lähti antamaan sannyasa-vihkimyksiä tai siunasi ja hyväksyi tuon ashraman?
Nämä ovat todellisia ongelmia monelle Prabhupadan seuraajalle tänä päivänä, edelleen. Miten sinä nämä ongelmat ratkaisisit, Prabhupadan ohjeiden avulla?
>>Nämä ovat todellisia ongelmia monelle Prabhupadan seuraajalle tänä päivänä, edelleen. Miten sinä nämä ongelmat ratkaisisit, Prabhupadan ohjeiden avulla?>>
Tässä alla on todella hyvä e-kirja aiheesta. Sen kirjoittaja Sulocana Prabhu murhattiin muutama päivä tuon kirjan ilmestymisen jälkeen. Se on täynnä lainauksia Srila Prabhupadalta siitä miten asiat pitäisi ISKCON:issa hoitaa. Kannattaa ehdottomasti tutustua:
http://www.harekrsna.org/pada/guru_biz.htm
Itse harjoitan Krishna-tietoisuutta itsekseen kotona. Vaikka olenkin monien bhaktojen ystävä, olen silti joutunut olosuhteiden pakosta elämään melkein tyystin ilman bhaktojen seuraa jo muutaman vuoden. Silti chanttaan 16 kierrosta ja noudatan neljää säännöstelevää periaatetta. Srila Prabhupadan ohjeissa on kuitenkin mahtava voima, jos niitä vain seuraa sellaisinaan.
Noilta liittämiltäsi sivuilta löytyi tällainen tiivistetty ajatus ja ohje:
-- Srila Prabhupada was not a sentimentalist. Rather he taught that violence is often necessary to combat evil. All else failing, it may be necessary to use force to stop the "guru" imposition in ISKCON. --
Että sellaisia lohdun sanoja "langenneille" ajattelit esittää ...
Siirretäänkö tämä keskustelu erilliseen topikkiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000220&posting=22000000008115606
Että saadaan käsiteltyä kunnolla.
>>Että sellaisia lohdun sanoja "langenneille" ajattelit esittää ...>>
En sanonut että kukaan on langennut. En yleensä ymmärrä miksi tuota termiä aina käytetään ISKCON:issa? En todellakaan usko että olet langennut.
Tuossa kerrotaan myös miten Sulocanalta ryöstettiin vaimo ja lapset. On ihan ymmärrettävää että hän oli aika vihainen. Kuitenkin hän kehoitti ensin käyttämään kaikkia muita keinoja kuin väkivaltaa.
Tuohon aikaan Kirtanananda diilasi huumeita, erotti perheitä, käytti brahmacariineja prostituoituina jne. Pitää ymmärtää minkälaisen ihmisen kanssa Sulocana oli vastatusten kun hän nuo kommentit lainasi. Kuitenkin tuo kirja on täynnä myös rakentavaa filosofiaa, jota noudattamalla ISKCON saataisiin hyvin pian oikeille raiteille. Sen takia lähinnä toin tuon esille.
Itse kerään juuri parhaillaan rahaa omaan maatilaan ja lehmään. Aion ruveta noudattamaan Srila Prabhupadan opetuksia varna-ashramasta "Light of the Bhagavata"-nimisen kirjan inspiroimana. Muutama kaverikin on lähdössä projektiin mukaan. Katsotaan nyt mitä siitä oikein tulee. :D
Tuo muuttaa tarkastelutapaa ja kiitos siitä, Bhaga. Kiitos muuten, kun yleensäkin jaat ymmärrystäsi ja ylipäätään ylläpidät keskustelua.
En kyllä nyt niin nöyrä ollut, tunnustettakoon se tässä, että itseäni olisin ajatellut. Vaikka mikä ettei, oikein tarkkaan ajateltuna: langenneisuutta olen ihan legitiimeinä eli tässä siis krishnatietoisina pidettyjen rukousten kautta tullutkin toistelleeksi paaaaaaaljon elämäni aikana. "Your fallen servant", kuulostaako mitenkään tutulta? Vai miten sinä sinun uhrauksesi esimerkiksi Prabhupada vyasapujan aikoihin kirjoittelet?
Miten se Prabhupada opetti gurua rukoilemaan aina mangala aratista lähtien (samsara davanala lidha loka, joka sekin viitannee gurun armoon), vai onko sekin nyt kumottu? Ihmettelisin, mutta nyt täytyy taas turvautua oppineistoon.
Questions or comments, anyone?
Kyllähän tuota tuli paljon kirjoiteltua silloin kun vielä ISKCON-gurua palvoin. Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä guruni lankesi alas. Vietin muutaman vuoden aika hämmennyksissä kunnes törmäsin Pratyatosan kotisivuihin:
http://www.pratyatosa.com
Noilta sivuilta sain muutamia asioita selville ja sen jälkeen henkinen elämä lähtikin taas ylämäkeen. Tuosta ymmärryksestä en oikein tiedä. Toistan täällä vain asioita mitä olen muualta lukenut papukaijan tavoin. Oikeasti en edes ymmärrä yhtään mitään. :D
--- jos terapeutti on bhaktin traditioon perehtymätön ja perustelee menetelmiään ymmärtämättömällä tavalla esim. freudilaisittain --todella harva terapeutti todella syvällisesti niitä kirjoja lukee, ovat todella vaikeita -- Jung on siltä kannalta ajateltuna huomattavasti parempi terapeutin lukemisto ---
Sanottakoon vielä, että psykoanalyysi ja psykoterapia(t) on erotettava toisistaan ja että viittäsin siis Freudin erittäin vaikeatajuisiin töihin. Koko tuo kenttä vaatii todella suurta huolellisuutta ja perehtyneisyyttä ja missään tapauksessa se mitä sanoin, ei ollut mitenkään lähtökohtaisesti terapiakielteistä sinänsä. Usein vain on niin että sellainen elämänkaari(tai elämänkulku)psykologinen lähestymistapa, joka huomioi Jungin työn merkityksen (Jung jäi syrjään, kun Freud sai aikaan varsin ponnekasta kehitystä tuossa alkujaan filosofiasta eriytyneessä empiirisessä tutkimustraditiossa eli psykologiassa) on uskonnollista ajattelua ikäänkuin kunnioittavampi sinänsä. Mutta reduktionistisia päätelmiä, ikäänkuin mutkat suoriksi -linjauksia, ei tässä kannattane lähteä itsekään esittämään, eikä tästä tämän enempää.
Tämä siis niin kauan, kunnes Freudin töihin todella huolellisesti perehdytään ja niiden tulkinnoissa edistytään. Siellähän saattaa vastaan tulla vielä vaikka mitä yllätyksiä, mahdollisesti, jollei se ajattelu ole jo triviaaliksi asti loppuunkaluttu.
Näkemyksiä, uusia tarkastelutasoja, anyone?
Olisiko sinulla jotain kerrottavaa meille Krishna premasta? Voisiko sitäkin lähestyä yhtä selkeästi, kirjoitusten pohjalta ja ymmärrystä lisäten? Minä en nyt sinua osaa haastaa, vaan haluan vain kuulla. Mutta ehkä joudut pohtimaan sitä, miten asian julkisessa foorumissa ilmaiset... Kaikkihan, ei edes bhakti, ei välttämättä sittenkään ole kaikille selvää. Mutta Jumalaa tässä siis sekä harjoitellaan rakastamaan että rakastetaan, hyvin henkilökohtaisella tavalla.
Aloitin tästä uuden topikin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000220&posting=22000000008096004
Pahoittelen pituutta, tuntuu siltä ettei tuokaan ole ollenkaan riittävää. Ehkä siitä päästään alkuun kuitenkin.