Onko neuvoja 5 kk:n ikäisen sakemanni nartun räyhäämiselle?Eli jos näkee toisen koiran,joko lähellä tai kaukana,alkaa hirveä haukkuminen karvat pystyssä.Olen yrittänyt välillä torua,välillä rauhoitella,välillä taas namilla/lelulla saada mielenkiinnon itseeni,mikään ei auta.Pentu raivoo niin kauan kun toisen koiran näkee...Pitäisikö aina päästää haistelemaan toista koiraa,että tajuaa sen olevan harmiton?Tämä taas on vastoin ohitus-periaatteitani...
Pennun räyhääminen
i-m
4499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
epävarmuuttaan(6kk,narttu)..Alkoi pian sen jälkeen kun vastuuttoman naapurini koira hyökkäsi pentuni kimppuun parisen kuukautta sitten,ehdin ajoissa väliin ja pentuni selvisi naarmuitta(huh!),mutta kovasti tietty säikähti!Ja se että räyhää vähän/joskus edelleen johtuu varmasti minun kokemattomuudestani,kokenut koiraihminen olis varmaan saanut jo tämän huonon tavan pois..
Olen kuitenkin saanut minimoitua räyhäämistä;Ei räyhää enää autosta toisille koirille eikä hauku vaikka kuulee haukuntaa.(räyhää hetken vain jos "säikähtää" kun toinen koira ilmestyy yhtäkkiä esim. lähellä olevan puskan takaa.)Jos toinen koira kaukana,saattaa haukahdella muutaman kerran mutta lopettaa kun kiellän.(jos ei usko kun sanon EI,otan pannasta kaksin käsin,katson silmiin ja torun,toimii)-liian rajua??
En ohita/kohtaa toisia koiria,vaan kierrämme ne kauempaa jos vain suinkin mahdollista.Tämän aloittamisen jälkeen räyhääminen on vähentynyt huomattavasti..
meillä on kanssa sama ongelma että meijän reilu 2 vuotias sakemanni uros, räyhää kaikille vastaan tulijoille koirille ja karvat pystyssä! mutta tähän on varmaan sellanen syy, kun poikakaverini veljen koira kävi meijän haukun kimppuun muutaman kerran kun meijän haukku oli aika nuori vielä! niin sillä jäi se hyvin muistiin ja ajattelee varmaan että kaikki koirat on pahoja.
Varmasti alkaa itseäkin jännittämään että millon se alkaa. Ota rennosti.
Joku sillä koiralla on kuitenkin semmonen vastustamaton hyvä, joku mitä saa harvoin (makkara,leikkele, juusto..?). Tai joku millä mielellään leikkii, joku mikä saa sen aina innostumaan. Sen kun löydät. Jos sellaista ei oikeasti ole, kehitä sellainen. "Tämä on jotain niin erikoista että sillä leikin vain minä, jonkun ajan päästä sinäkin saat mutta vain sunnuntaisin." Kyllä se jostain innostuu.
Sitten otetaan se vastustamaton hyvä mukaan lenkille ja otetaan esille kun joku lähestyy. Joskus se jätetään pois. Koira saa miettiä että oliskohan tämä se päivä millon se vastustamaton hyvä on mukana, ja innostus säilyy kun sitä ei aina saakkaan. Mutta kun sen saa, voi sitä riemua. Unohtuu sitten vastaantulijat. Sitten se vastustamaton hyvä on mukana aina harvemmin ja harvemmin. Lopulta se jätetään aina kotiin.
Meillä toimi tämä ja se vastustamaton hyvä oli lakritsa. Mikään muu ei saanut koiran huomiota itseeni kuin tuo musta hyvä. Se olikin semmonen hyvä ettei sitä tohtinut ottaa aina mukaan, sen takia se olikin vastustamaton.
Uros saku 1v. ja kauhee rähinä toisille koirille.
Autossa ei enää rähise niin hirveesti/juuri ollenkaan, mutta lenkillä käytös on kauheeta.
Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes koirani kimppuun hyökkäsi lauma toisia koiria. Sen jälkeen koira on ruvennut haukkumaan toisille koirille, kaikki on hyvin jos saapi nuuhkasta ja todeta kaverin kaveriksi...
Mikään tähän ei tepsi vaikka hellästä kovaan kaikki on käyty läpi ja tietysti sitten vielä kun minä nään toisen koiran tulevan vastaan niin syke nousee sataan ja kauhulla odotan tulevaa tilannetta...pitäs vissiin opetella itte ekana olemaan moksiskaan muista koirista ja vaatia sitä samaa vasta sitten koiralta.