Olen 18-vuotias ja käyn lukion tosta vuotta..Koulu menee tosi huonosti ja elämä muutenkin on tosi tylsää,masentavaa ja yksitoikkoista...En jaksa yksinkertaisesti enää yhtään mitään..Koulukin varmasti sujuisi mutta en vain jaksa opiskella..Nukun päivät pitkät ja elän omissa maailmoissani.en jaksa keskittyä mihinkään ja luultavasti kaikki menee sen takia huonosti.masentaa,mutta en tarkasti osaa sanoa mikä..
Kotonakin menee huonosti..en tule vanhempien kanssa hyvin toimeen..isän kanssa varsinkaan,sillä on lievä alkoholiongelma ja sillon kun se juo niin aina syntyy tappelu.Pari viikkoa sitten se kävi taas käsiksi,ei kyllä tapahtunut mitään vakavaa..mutta se joka viikonloppuinen huutaminen rupeaa pikkuhiljaa jo vituttamaan..Olen lapsesta asti saanut kuunnella vanhempien tappelua ja pari kertaa ollaan soitettu poliisikin paikalle ku isä on ruvennut riehumaan..Äitini käy pitkiä päiviä töissä(myös viikonloppuisin)niin silloin saan suojella siskojani..pidän kyllä isästäni ja se on oikeasti tosi hyvä tyyppi,olen aina ollut "isin pikkutyttö"..mutta ei sen kanssa tule toimeen kuin silloin jos se on selvinpäin..Sille on ollut tosi kova paikka kun täytin 18 ja minusta tuli "aikuinen"..Olen itsekkin ruvennut turvautumaan alkoholin tuomaan väliaikaiseen nautintoon..Juon nykyään joka viikonloppu ja olen perjantain sekä lauantain aina kännissä..viikonlopuista on tullut koko viikon kohokohta..se on ainoa tapa pitää nämä minun masennuksen tunteeni poissa mielestä edes muutaman päivän..
Unelmoin omasta kämpästä..olisi aivan mahtavaa kun pääsisi johonkin omaan paikkaan rauhoittumaan..mutta tämä suomalainen yhteiskunta on aivan syvältä..En saa ollenkaa mitään tukea jos muutan omaan asuntoon,paitsi varmaan asuntotuen joka on 80% vuokrasta..ja sillä ei kyllä pärjää..töihin voisin mennä mutta en jaksaisi käydä sitä koulun ohella...Onko minkäänlaista poikkeusta opintotuki systeemiin..siis että kuitenkin saisin rahaa,vaikka porukoiden tulot olisivatkin hyvät?
Minua ärsyttää myös se,että minä olen meidän kaveriporukasta se jolle kaikki tulevat purkamaan sydäntään..Tietenkin on hyvä jos kaverit luottaa minuun,mutta en oikeasti jaksa enää olla se olkapää johon kaikki voi nojata..itse en paljoa näistä mun asioista kavereille kehtaa kertoa,haudon asioita päässäni...
Tarvitsen jonkunlaista piristystä elämääni ja pian sillä en ihan oikeasti jaksa enää!en todellakaan mene millekkään ammattiauttajalle,sillä minulla on huonoja kokemuksia niistä(kavereiden kautta)...asun pienellä paikkakunnalla ja pian kaikki saavat tietää asiani jos menen esim.koulun kuraattorille..vaikka sillä onkin vaitiolovelvollisuus,niin tiedän monta tapausta joiden asiat eivät todellakaan ole pysyneet salassa..
Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun asti..
Kotonakin menee huonosti..en tule vanhempien kanssa hyvin toimeen..isän kanssa varsinkaan,sillä on lievä alkoholiongelma ja sillon kun se juo niin aina syntyy tappelu.Pari viikkoa sitten se kävi taas käsiksi,ei kyllä tapahtunut mitään vakavaa..mutta se joka viikonloppuinen huutaminen rupeaa pikkuhiljaa jo vituttamaan..Olen lapsesta asti saanut kuunnella vanhempien tappelua ja pari kertaa ollaan soitettu poliisikin paikalle ku isä on ruvennut riehumaan..Äitini käy pitkiä päiviä töissä(myös viikonloppuisin)niin silloin saan suojella siskojani..pidän kyllä isästäni ja se on oikeasti tosi hyvä tyyppi,olen aina ollut "isin pikkutyttö"..mutta ei sen kanssa tule toimeen kuin silloin jos se on selvinpäin..Sille on ollut tosi kova paikka kun täytin 18 ja minusta tuli "aikuinen"..Olen itsekkin ruvennut turvautumaan alkoholin tuomaan väliaikaiseen nautintoon..Juon nykyään joka viikonloppu ja olen perjantain sekä lauantain aina kännissä..viikonlopuista on tullut koko viikon kohokohta..se on ainoa tapa pitää nämä minun masennuksen tunteeni poissa mielestä edes muutaman päivän..
Unelmoin omasta kämpästä..olisi aivan mahtavaa kun pääsisi johonkin omaan paikkaan rauhoittumaan..mutta tämä suomalainen yhteiskunta on aivan syvältä..En saa ollenkaa mitään tukea jos muutan omaan asuntoon,paitsi varmaan asuntotuen joka on 80% vuokrasta..ja sillä ei kyllä pärjää..töihin voisin mennä mutta en jaksaisi käydä sitä koulun ohella...Onko minkäänlaista poikkeusta opintotuki systeemiin..siis että kuitenkin saisin rahaa,vaikka porukoiden tulot olisivatkin hyvät?
Minua ärsyttää myös se,että minä olen meidän kaveriporukasta se jolle kaikki tulevat purkamaan sydäntään..Tietenkin on hyvä jos kaverit luottaa minuun,mutta en oikeasti jaksa enää olla se olkapää johon kaikki voi nojata..itse en paljoa näistä mun asioista kavereille kehtaa kertoa,haudon asioita päässäni...
Tarvitsen jonkunlaista piristystä elämääni ja pian sillä en ihan oikeasti jaksa enää!en todellakaan mene millekkään ammattiauttajalle,sillä minulla on huonoja kokemuksia niistä(kavereiden kautta)...asun pienellä paikkakunnalla ja pian kaikki saavat tietää asiani jos menen esim.koulun kuraattorille..vaikka sillä onkin vaitiolovelvollisuus,niin tiedän monta tapausta joiden asiat eivät todellakaan ole pysyneet salassa..
Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun asti..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka suomalaisten yleisin ja suosituin masennuslääke onkin kossu, sinun iässäsi olisi parasta että lopettaisit viikonloppujuopottelun.
Sinulla taitaa olla isältäsi peritty alkoholistin geeni. Siitä johtunee, että nautit viinanryypyn välittömästä palkitsevaisuudesta.
Koeta motivoida itsesi opiskelemaan tosissasi. Silloin sekin voi muuttua iloiseksi asiaksi.
Tiesit varmaan kaiken itsekin, mutta kerää itsesi.
Laadi sellainen. Minulla ei sellaista ole, vaikka on neuvottu. Tee oman voimasi mukaan... Älä masennu! Siihen sinulla ei nyt ole aikaa. Vältä stressi. Arvaan, että mielessäsi on ensivuosi? Olet "abi" ja kirjoituksiin sinun on satsattava tulevaan kauteen kesällä. Entä rakkaus rintama? Sietääkö isäsi poikakaveriasi?
enpä itse osaa juurikaan neuvoja antaa,mutta osa tekstistäsi kuulosti tutulta(perhetaustat) tiedän mitä se on,kun porukat tappelee kunnolla ja poliisit tulee paikalle jne. olen itekkin lukiossa joka menee päin persettä eikä muutnekaan elämä kiinnosta..