Savet housuun

Korkeatasoisia aloituksia.

Taitaa olla kiteeläisistä suurimmalla osalla savet lahkeessa..

Peilistähän sen näet,siitä se totuus ilmestyy hajun kanssa.

Kiteen Sokoksella kerran en kerennyt pöntölle, vaikka muutaman juoksuaskeleenkin otin. Hävetti tilanteessa mutta nyt jälkikäteen naurattaa.

Ripuli voi iskeä kenelle tahansa ja missä tahansa. Sille ei mahda mitään ja sille on toisten turha nauraa, sillä seuraavalla kerralla voi huonot olla naurajan housussa. T. Lentokoneessa vatsataudin saanut.

Kuulemma joskus urheilutalolla näin on käynyt, muutama vuosi sitten. "Syyllistä" ei varmaan tiedetä ja parempi niin.

Kerran töissä oli kyllä hirvee kiire ja sitten räjähti. Just ja just ehdin vessaan. Sama tilanne pari kertaa kotiin tullessa.

Ei sentään housuun eikä lattialle.

Farkun lahkeita pitkin suoraan kenkään.
Näin kävi kerran kun olin aika vetelässä kunnossa Karhussa. Viimeinen muistikuva on se kun poke heitti minut ulos, olin kaiketi sammunut pöytään savet housussa ja oikean puolen kengässä. Sain kyllä kuulla asiasta myöhemmin mm. työpaikallani. Toisaalta kuulema hyvin yleinen vaiva, että suoli rentoutuu kovassa humalatilassa ja saattaa käydä vahinko.
Onni onnettomuudessa, en mennyt tanssimaan ”tavarat”
kengässä 😐

On kai sitä moni muukin kännissä valuttanu köntsät housuun.
Kävin yhtä koulua joskus ja siellä oli joku nuorehko aika hyvännäköinen toimistotyöntekijä, mikä lie kuraattori tai assistentti. Kerran käytävällä kulkiessa satuin näkemään kun se kiirehti vessaan ja kun menin oven ohi niin kyllä kuulu aikamoiset törähdykset. Oli sarjatulta ja isompaakin jytkyä. No ei tämä Kiteellä ollu mutta kuitenkin.

Duunissa koitin pieraista hiljaa. Tuli mukana postia. Taitolaji.

Ei ruokakaupassa mutta eräässä paikallisessa huoltoasemassa pääsi vahinko kerran käymään. Liekkö syynä vanha maito jonka kahviin lisäsin tai jokin muu, mutta joka tapauksessa istuin lehteä lukiessa kunnes varoittamatta vatsa murahti ja samalla sekunilla tulikin housuun postia. Tunsin kuinka naama helähti punaiseksi ja lähdin varovaisin askelin kohti vessaa. Kylläpä hävetti silloin, jälkikäteen mietin että onneksi ei ollut ketään samassa pöydässä istumassa.

Eihän näistä jutuista tiedä onko totta. Mutta tässä seuraavassa on totta joka sana. Tosin ei nyt niin rankka juttu ole: kauan, kauan sitten läksin ulkoilulenkille Kiteellä. Sitten yllätti ns. iso hätä ja aika rajustikin vielä. Oli talvi joten mietin kehtaisiko loikkia lumihankeen metsikön suojiin. No en viitsiny, vaan ruilautin tien varteen. Onneksi oli pimeää eikä sattunut autoja tulemaan. Silleenhän tässä ei ole mitään erikoista, kun koiran ulkoiluttajille nämä asiat on arkipäivää.

Keskustellaankohan missään muualla näin aktiivisesti itsensä töhräämisestä kuin Kiteellä? Kateeksi käy muiden paikkakuntien "normaalia" meininkiä.

No kokeillaan perustaa samanlainen ketju jonkun toisen kaupungin Suomi24 keskusteluun. Eiköhän ihmiset innostu.

Pieru on pasgan postimies.