On palsta muuttunut sitten viime käynnin. Tästä on tainnut tulla lähinnä niksi-pirkka kuinka kiusata etää mahdollisimman tehokkaasti ja huijata kelasta jokaiselle tarkoitettua perustoimeentuloa jota ei saa, ellei sitä tarvitse.
Pääsääntöisestihän jokaisen kansalaisen tulisi huolehtia toimeentulostaan, vaan suomessa on luotu järjestelmä joka takaa kaikille kohtuulliset elinolot mm. työttömyydestäkin johtuen. Täällä jaetaan auliisti neuvoja kuinka näitä tukia voidaan nostaa pieniä porsaanreikiä hyväksikäyttämällä! "Ja kaikkihan on kotiin päin!"
OK! Mutta eniten järkyttää viimeisempien viestien suuri vihamielisyys etäisiä kohtaan? Eli siis kaikki etät ova siis isiä, ja kaikki he ovat lähteneet nuoremman ja kauniimman hempukan matkaan? En ihmettele vaikka kyseisten kirjoittajien miehet olisivat niin tehneetkin. Julmaa mutta totta.
Sitten kun tällä joku kysyi, että voiko muuttaa työn perässä 400 km:n päähän ilman lupaa yhteishuoltajuudessa, ensimmäinen vastaus kuului: "Voi, muuta vain" Itse asiassa se ei ole niin yksinkertaista. Mikäli toinen huoltaja SIIS SE PASKA ISÄ EI SITÄ HYVÄKSY. Silloin voidaan riitauttaa paitsi lähihuoltajuus, että lapsen asuinpaikka.
Oikeudessa, moni ehkä yllättyy, mutta ajatellaan ja katsotaan lapsen parasta, tuttu koulu, ympäristö, sukulaiset, lähihuoltajuuteen kykeneminen... Perusteena tuskin käy lapsen pakkomuutto koska siellä 400km:n päässä oli töitä. Mihin se isän työn tärkeys jäi kun alunperin huoltajuudesta pääteltiin?
Hyi kun sylettää nämä viimeisimmät kirjoitukset. Turha vastata tähän viestiin, en tule tälle palstalle enään. Kuinka ollakkaan, haluan toivottaa mukaville keskustelukumppaneille mm yh-äidille, zombbarille, kanuunamammalle, tuuli-juulialle sekä yh-isälle hyvää jatkoa. Toivottavasti keskustellaan vielä, jollain toisella palstalla. Kiitos kaikille jotka olette laajentaneet näkemyksiä asioista.
Pääsääntöisestihän jokaisen kansalaisen tulisi huolehtia toimeentulostaan, vaan suomessa on luotu järjestelmä joka takaa kaikille kohtuulliset elinolot mm. työttömyydestäkin johtuen. Täällä jaetaan auliisti neuvoja kuinka näitä tukia voidaan nostaa pieniä porsaanreikiä hyväksikäyttämällä! "Ja kaikkihan on kotiin päin!"
OK! Mutta eniten järkyttää viimeisempien viestien suuri vihamielisyys etäisiä kohtaan? Eli siis kaikki etät ova siis isiä, ja kaikki he ovat lähteneet nuoremman ja kauniimman hempukan matkaan? En ihmettele vaikka kyseisten kirjoittajien miehet olisivat niin tehneetkin. Julmaa mutta totta.
Sitten kun tällä joku kysyi, että voiko muuttaa työn perässä 400 km:n päähän ilman lupaa yhteishuoltajuudessa, ensimmäinen vastaus kuului: "Voi, muuta vain" Itse asiassa se ei ole niin yksinkertaista. Mikäli toinen huoltaja SIIS SE PASKA ISÄ EI SITÄ HYVÄKSY. Silloin voidaan riitauttaa paitsi lähihuoltajuus, että lapsen asuinpaikka.
Oikeudessa, moni ehkä yllättyy, mutta ajatellaan ja katsotaan lapsen parasta, tuttu koulu, ympäristö, sukulaiset, lähihuoltajuuteen kykeneminen... Perusteena tuskin käy lapsen pakkomuutto koska siellä 400km:n päässä oli töitä. Mihin se isän työn tärkeys jäi kun alunperin huoltajuudesta pääteltiin?
Hyi kun sylettää nämä viimeisimmät kirjoitukset. Turha vastata tähän viestiin, en tule tälle palstalle enään. Kuinka ollakkaan, haluan toivottaa mukaville keskustelukumppaneille mm yh-äidille, zombbarille, kanuunamammalle, tuuli-juulialle sekä yh-isälle hyvää jatkoa. Toivottavasti keskustellaan vielä, jollain toisella palstalla. Kiitos kaikille jotka olette laajentaneet näkemyksiä asioista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksei äiti saisi ajatella tulevaisuutta ja muuttaa työn perässä? Miksi sitä isää tai vaikka olisi äitikin etänä, miksi hänen taamisten helppoutta pitäisi tuijottaa, kun kyseessä on koko perheen elämä.
Eikö työssäkäyvä äiti, mikäli vielä pitää työstään, voi paremmin kuin työtön.Pitää katsoa tulevaisuuteen, eikä jäädä siirtelemään asioita huomiseen ja huomiseen.
Vanhuuttakin on hyvä ajatella, eipä kerry eläke jos työttömänä olet.Auta ja jeesaa siinä lapsia elämänsä matkalle,mikäli sulla ei ole mitään muutakuin lämmin käsi auttaa.
Päivistäänkään ei tiedä, eikä sen etänkään mielenliikkeistä. Mikä tässä nyt tekee etälle vaikean, vaikka kaikkien parasta ajatellen äiti muuttaisikin työn perään. Kaikilla muilla hyvin, vain etä alkaa ruikuttamaan, eihän lähillä saisi mennä hyvin??!! Niinkö??
Mä tunnen isän,joka ei valita, eikä natise, ajelee n.400km viikottain morjestelemaan muksujaan, nekin käy tapaamassa 2 eri paikassa, kun eri naisten lapset...
Tiedän myös monia etähuoltajia, joilla lapset ovat tapaamisajan mummolla.
Miksi lasten olisi pakko muuttaa lähiäitinsä mukaan jos isäkin pystyy huolehtimaan ja haluaa. Miksi lähit ajattelevat aina, että etä ei ole mitään? Miksi lasten pitää muuttaa asuinympäristonsä, kaverit, koulu, kaikki, koska lähi niin haluaa?
eivät halua jäädä isän kanssa, eikö heiltäkin pidä kysyä.Usein äiti kuitenkin on se 1!
eivät halua jäädä ÄITIN kanssa, eikö heiltä pidä myös pitäisi kysyä? Monasti ISÄ on kuitenkin se numero 1. Huomaatko, asialla on aina kaksi puolta, meillä kävi näin.
jos se lähiäiti on työtön,sen on pakko nostaa noita kelan suuria etuuksia eli asumistukea ja ehkä työmarkkinatukea jos ei kuulu liittoon sen vuoksi että saa pidettyä lapset jotakuinkin hengissä?
Varsinkin kun ei saa sitten työn perässä muuttaakkaan ettei vaan etäisälle tule kilometrejä kun hakee lapsiaan tapaamisiin?
Kun on erottu niin siihen on varmasti äidin lisäksi ollut myös osuutensa sillä etäisällä.Etäisäkin voisi miettiä missä teki väärin ja miksi äidin pitäisi ajatella enää eron jälkeen exänsä tunteita?
Isä voi olla isä vaikka kilometrejä olisikin enemmän.Vaatiihan se toki isältä myös enemmän viitseliäisyyttä hakea ne lapset mutta mitäpä sitä ei hyvä isä lapsiensa eteen tekisi.
Lastenvalvoja sanoi exälleni kun tämä yritti estää muuttoni että minä saan vapaasti muuttaa suomen rajojen sisäpuolella ja siihen ei exällä ole sanomista.Exä voi asua Helsingissä ja minä vaikka Rovaniemellä ja jos olen todettu hyväksi äidiksi sitä ei oikeudessakaan muuteta sitä päätöstä.
Tänne palstalle on turha tulla meuhkaamaan ja väittämään faktaksi asiaa mikä ei sitä ole.
Lähivanhempi saa vapaasti muuttaa suomen rajojen sisäpuolella eikä paskalla exällä ole siihen mitään sanomista.Niin se vaan on.
Mun lasten isä ei piitannut tavata lapsia lainkaan, viiteen vuoteen lapset olivat vain kaksi kertaa isänsä luona! Toisella kerralla ehtona oli, että myös minä menen sinne...
Hän oli kylläkin halukas tulemaan meidän kotiin viikonloppuisin, ihan yöksi asti ja kaikki tämä vain siksi, että hän halusi vahtia minun tekemisiäni ja etten vain toisi ketään luokseni! Lapsista siis viis.
Erommekin tuli siksi, että hän juoppoili paljon, lisäksi yöt tuppasi viettämään muualla kuin kotona...kysyessäni retkistä, sain vastaukseksi nyrkkiä!
Lapsia ei siis tapaillut ja yhdeksi tekosyyksi kertoi elatusmaksut-miksi pitäisi tavata koska maksaa heistä jo?!
Moni helvetti olisi jäänyt kokematta,minulta ja lapsilta jos olisimme muuttaneet kauemmas! Niinettä ei se etä aina sureva ja lapsiaan kaipaileva kultaisukki ole.
Kiitos kirjoituksestasi. Omassa päässäni on myös itänyt samanlaisen kirjoituksen kirjoittaminen tälle palstalle. Tosiaan olet antanut hyvän kuvauksen nykymenosta tällä palstalla.
Varsinkin myös minua on karsastanut ja karsastaa edelleen, ne neuvot, joilla kupataan perusteettomia tukia; eivät taida ymmärtää, ettei se säkki ole pohjaton mistä niitä myönnetään, kunhan "oman oikeudettoman osani saan" Suuressa viisaudessaan ei vaan tajua sitä, että seuraavalla kierroksella niitä kiristetään, sekä ulkopuolelle saattaa pudota niitä todella tarvitsevia. Parasta huijausmuotoa ei ole vielä annettu, mitä tiedän, mutta olen kyseistä vippaskonstia harjoittaneita käräyttänyt ja tulen vastaedeskin käräyttämään suurta mielihyvää tuntien.
Monasti menee käsitteet sekaisen: Elatusmaksu esimerkiksi, ei lähivanhempi sitä saa itsensä käyttöön, vaan se tulee käyttää lapsen elatukseen, aivan kuin se olisi, joku palkkio tai palkka, että hoitaa lasta.
Toinen legenda on, joku tietty %-osuus toisen vanhemman palkasta, ja mieluiten vielä brutosta otettuna. Tai sosiaaliviranomaisten laskentamalli, joka on jonkinasteinen sovellus heidän käyttämästä laskentamallista, jota käytetään perheen peruselannon määrittämiseen.
Monikohan rehellisesti, yksin/lähihuoltajasta voi sanoa ääneen sen, että on vienyt asiansa oikeuden päätettäväksi. Antakaa toki diario tai jokin muu tunniste tälle palstalle, varmaankaan asiakirjojanne tai päätöstä, ei ole salaisiksi julistettu, saadaan todellista faktaa, eikä kuiskauksia kulman takaa.
Myös on unohtunut se, että jos lapsen elinolosuhteet muuttuvat radikaalisti, siitä on ilmoitettava ja tarvittaessa neuvoteltava toisen vanhenman kanssa. Ja sopimus on vahvistettava lastenvalvojan luona tai, ellei sopuun päästä on käräjäsali taasen se seuraava instanssi, missä päätetään asiosta.
Ja lapsen manipuloinnista, toki lähivanhemmalla suurempi mahdollisuus "aivopestä" lasta vihamieliseksi etää kohtaan, varsinkin jos ero kaikkinensa on ollut riitaisa. Sitä kylvää, mitä niittää. Tosin jossain vaiheessa lapsi voi kyseenalaistaa pahaksi merkatun vanhemman pahuuden, ja joutuukin mahdollisesti toteamaan, että hänelle onkin syötetty pajunköyttä koko lapsuus. Saatan kuvitella, ettei ko. myrkyttäjän vanhuus ole herkkua, kun oma lapsi ei ota yhteyttä, edes sairasvuoteella ollessa. Sitähän saa, mitä tilaa.
Mitä ihemettä toi on, jos joku asuu kauampana.Välimatkat on suomessa lyhyitä, jos niikseen.
Siskon mies on ikänsä tehnyt töitä pitkin maailmaa, voi mennä useita kuukausia etteivät näe lainkaan.Sitten joku aika kotona ja taas kuukausiksi maailmalle.Eikä ongelmia,päinvastoin.
Ja ne muksut rakastaa isäänsä kympillä!Samoin vaimo-niillä menee hyvin,matkoista huolimatta.
Mikä jumalan totuus se on, että muksut menevät aina äitinsä mukaan, varsinkin jos äiti muuttaa toiselle puolelle Suomea?
Jos isä hoitaa vastuunsa ja on kokopäiväiseen vanhemmuuteen valmis, niin miksi tempaista lapsia juuriltaan, koulusta ja irti kavereista, jos isä kerta jää paikkakunnalle?
Ja mielestäni se ei ole mikään hyvän kasvatuksen malli, että "on sitä ennenkin isi ollut reissussa kuukausitolkulla, joten sovelletaanpa sitä nyt tähänkin tilanteeseen". Mielestäni vanhempi, joka ei ole vähintään viikoittain tekemisissä lastensa kanssa muuttuu väistämättä "kakkos-vanhemmaksi" ja etääntyy muksujensa arjesta. Tosin jotkut turpot onnistuvat tekemään tämän ihan paikan päälläkin, työnarkomaaneina tai sohvaperunoina.
Mielestäni vanhempien asuminen eri paikkakunnilla on kaamea vaihtoehto niin kauan kun lapset ovat pieniä. Mutta toisaalta ymmärrän senkin, että elämä ei aina suo sitä ylellisyyttä, että näitä asioita voisi koordinoida eron jälkeen. Jos on exän kanssa hädin tuskin puheväleissä, niin aika vaikea silloin on vedota perheen puolesta.