Sairastuin bulimiaan noin 15 vuotta sitten ja sitä kesti monta vuotta. Oksentelu ei onnekseni ollut koskaan säännöllistä, vaan ajoittaista. En siis erityisemmin "järjestänyt" itselleni mahdollisuuksia mässäillä ja oksennella. Joskus vain tilaisuuden tullen tein sitä. Useammin kyse oli vain siitä, että söin mielestäni liikaa (ihan perusruokaa), harvemmin erityisesti mässäilin makeaa ja lihottavia ruokia.
Pahimmillaan saatoin oksentaa kahdesti päivässä, jopa kahtena peräkkäisenä päivänä. Oksentelua seurasi yleensä vähintään viikon tai useamman jakso, etten oksentanut lainkaan. Vuosien myötä oksentelukerrat harvenivat (esim. kerran kuukaudessa kahdessa). Nykyään oksentaminen johtuuu "oikeasta syystä", kuten mahataudista.
Nuoruudessani minulla oli toisinaan tunne, että olen "riittämätön" enkä ole tarpeeksi hyvä. Mielestäni oksentelu liittyi tuohon läheisesti. Iän karttuessa olen oppinut näkemään itseni erilailla ja olen alkanut pikku hiljaa arvostamaan itseni.
Tunnen vielä vuosienkin jälkeen joskus syyllisyyttä sairaudestani. Lähinnä syyllisyys tulee silloin, jos terveydessäni on jotain pientäkään vikaa tai epäillään jotain sairautta. Tällöin mieleeni hiipii ajatus, että olenko itse tämän teoillani aiheuttanut. En sairastanut tuona bulimikko-kautenani mitään bulimiaan liittyviä yleissairauksia (ei anemiaa, ei kuukautisäiriöitä, ei rytmihäiriöitä, jne.) enkä myöskään sairastellut muutenkaan, jotain yksittäist flunssaa lukuun ottamatta. Eli muutoin olin terve nuori nainen. Painonikin pysyi koko ajan normaalipainossa.
Olisi kiva kuulla, onko muilla vuosienkin jälkeen syyllisyyden tunteita ja pelon tunteita mahdollisista sairauksista, joita bulimia on elimistöön "istuttanut"? Olisi kiva myös kuulla ajatuksia siitä, olenko todellakin voinut aihettaa joitain vuosien jälkeen puhkeavia sairauksia itselleni ja mitä ne voivat olla. Joskus mietin sitäkin, että kuinka todennäköistä on, että lapseni saavat tämän.
Aurinkoista kevättä kaikille ja rakastakaa itseänne sellaisena kuin olette!
Pahimmillaan saatoin oksentaa kahdesti päivässä, jopa kahtena peräkkäisenä päivänä. Oksentelua seurasi yleensä vähintään viikon tai useamman jakso, etten oksentanut lainkaan. Vuosien myötä oksentelukerrat harvenivat (esim. kerran kuukaudessa kahdessa). Nykyään oksentaminen johtuuu "oikeasta syystä", kuten mahataudista.
Nuoruudessani minulla oli toisinaan tunne, että olen "riittämätön" enkä ole tarpeeksi hyvä. Mielestäni oksentelu liittyi tuohon läheisesti. Iän karttuessa olen oppinut näkemään itseni erilailla ja olen alkanut pikku hiljaa arvostamaan itseni.
Tunnen vielä vuosienkin jälkeen joskus syyllisyyttä sairaudestani. Lähinnä syyllisyys tulee silloin, jos terveydessäni on jotain pientäkään vikaa tai epäillään jotain sairautta. Tällöin mieleeni hiipii ajatus, että olenko itse tämän teoillani aiheuttanut. En sairastanut tuona bulimikko-kautenani mitään bulimiaan liittyviä yleissairauksia (ei anemiaa, ei kuukautisäiriöitä, ei rytmihäiriöitä, jne.) enkä myöskään sairastellut muutenkaan, jotain yksittäist flunssaa lukuun ottamatta. Eli muutoin olin terve nuori nainen. Painonikin pysyi koko ajan normaalipainossa.
Olisi kiva kuulla, onko muilla vuosienkin jälkeen syyllisyyden tunteita ja pelon tunteita mahdollisista sairauksista, joita bulimia on elimistöön "istuttanut"? Olisi kiva myös kuulla ajatuksia siitä, olenko todellakin voinut aihettaa joitain vuosien jälkeen puhkeavia sairauksia itselleni ja mitä ne voivat olla. Joskus mietin sitäkin, että kuinka todennäköistä on, että lapseni saavat tämän.
Aurinkoista kevättä kaikille ja rakastakaa itseänne sellaisena kuin olette!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Bulimian seuraamuksia
K: Nimimerkki ”Ehkä osaan jo huomenna syödä normaalisti” on 22-vuotias opiskelija, joka sairastaa bulimiaa. Hän on oksennellut jo pitkään lähes päivittäin. Mitä kaikkea elimistölle voi tapahtua bulimian seurauksena? Onko keinoa saada aineenvaihdunta takaisin normaaliksi?
V: Aineenvaihdunta kyllä voi palata täysin normaaliksi. Bulimiaan saattaa liittyä suolatasapainon häiriöitä, esimerkiksi kaliumia menetetään oksennusten mukana niin, että veren kaliumpitoisuus voi pienentyä liikaa. Sukuhormonien tasapaino voi järkkyä, jolloin tulee kuukautishäiriöitä. Nämä muutokset ovat kuitenkin kokonaan palautuvia.
Bulimiaan liittyy usein erilaisia vatsaoireita. Ne voivat johtua ruokatorven alaosan tulehduksesta, jonka aiheuttaa oksentelujen ylös nostama hapan mahaneste. Tulehdus paranee, kun oksennuksista pääsee eroon. Mahalaukkuun oksentelu ei yleensä paljon vaikuta.
Jos bulimiasta kärsivä henkilö käyttää pitkään ulostuslääkkeitä, saattaa seurauksena olla siitä johtuvia suolen toiminnan häiriöitä. Jos ei käytyä ulostuslääkkeitä, suolen toiminta säilyy normaalina.
Toistuvat oksennukset saattavat turvottaa sylkirauhasia, mutta nekin palautuvat normaaleiksi ajan kanssa. Oikeastaan ainoa pitkänajan haitta on hammasvauriot. Hapan mahaneste vaurioittaa hiljalleen hammaskiillettä, joka ei enää pysty uusiutumaan ennalleen.
Kun bulimiasta parantuu, on siis mahdollista elää varsin terveenä. Toivon, että kysyjä menestyy taistelussaan kohti normaalia elämää.
Pertti Mustajoki
Professori
Sivusto:
http://www.hyvaterveys.fi/kysymys_vastaus.asp?path=1;614;721;4500;6321;6331