Heräsin ja avasin silmät

Olin parisuhteessa noin 2 vuotta ihmisen kanssa, joka alussa hurmasi minut ulkonäöllään ja olemuksellaan. Tuntui ihmeelliseltä ja upealta se alku. Kuitenkin vaistosin jo varhaisessa vaiheessa ihan viikossa tai kuukaudessa tässä ihastuksen kohteessa olevan jotain mitä en kuitenkaan voinut sanoa mitä se oli. Ne oli sellaisia hetkiä, jossa tämä ihminen oli siinä, mutta ei kuitenkaan ja aivan todella pieniä hetkiä. Menin kuitenkin hänen kanssa eteenpäin ja se alku on sitä ihanaa aikaa kun tehdään kaikkea, ollaan yhdessä, viestitellään, tunnetta, läheisyyttä, ihastusta, tutustumista, keskusteluja ja kaikkea mitä siinä alussa voi olla. Sitten tuli se tapahtuma jonne oli sovittu mennä. Oli syy mikä tahansa lopuksi niin siihen tapahtumaan ei ollut lippuja. Molemmat varmaan muisteli, jotta toinen hankkii ne ja sitten tämä väärinkäsitys oli sen suhteen nyt. Alkoi huuto, syyttely, kirosanoja ja itsekkin pelästyin oikein, että kuka tämä ihminen on. Hommasin uudet liput samalle iltaselle ja kaikki hyvin lopuksi, mutta silloin todella kohtasin aivan toisen ihmisen ja se jäi päähäni. Kaikki meni suhteellisen normaalisti eteenpäin lukuun ottamatta niitä samoja hetkiä mitä näin jo ihan alussa. Ne muuttui osaksi normaalia. Keskustelua hänen kanssa oli aluksi mukava käydä kuitenkaan ne eivät menneet hänen puoleltaan kuin tiettyyn asti, mutta normaalia eri asiosta kuitenkin. Kun oli kulunut hieman aikaa enemmän aloin huomaamaan kuinka olin maksajan paikalla yleensä. Kyllä toinenkin aluksi jotain pieniä tekemisiä maksoi, mutta se suhde oli alusta alkaen epätasapainossa aina loppuun saakka. Kun otin puheeksi sen ihan asiallisesti hän loukkaantui hieman, mutta myöhemmin kun otin toisen kerran puheeksi tuli taas esiin toinen ihminen. Huuto, kiukku, viha. Se osaksi vaikutti, että sen suhteen aloin olemaan varoinen mitä hänen kanssa voi puhua. Kun se alkuvaihe oli ohi aloin näkemään hänessä kyllästyneisyyttä ja hänkin otti sen puheeksi, kuinka hän on miettinyt ja ei oikein tiedä mitä haluaa. Juteltiin ja kyselin mitä voisimme tehdä. Keskustelun jälkeen ainakin oli parempi mieli molemmilla ja uskoa taas, mutta se hänen tapansa hän mieleen tälläkin kertaa. Lämmintä ja kylmää. Ne saattoi muuttua koko tänä aikana ihan riippuen päivästä. Tein omasta mielestäni hänelle paljon, mutta itse sain murusia. Lomat oli yhdessä ja sielläkin olin maksaja ja jotenkin odotti tai johdatteli aina sen niin, että sinähän tämän varasit niin maksaja olin minä. Rajansa kaikella ja näin jälkikäteen sen suhteen se oli oma valinta, mutta normaali ihmissuhde ei ole vaan otan ja toinen antaa. Monia eri varoitusmerkkejä oli ilmassa, mutta en nähnyt niitä. Jossain vaiheessa otin puheeksi hänen ailahtelu vaisuutensa. Näin hänen sisällään jotain mitä hän kantaa ja ei halua sitä kertoa. Meni aikaa eteempäin oli ylä - ja alamäkiä hänen mielialassa ja koetin piristää häntä eri tavoin. Sitten tuli korona ja se vaihe oli ehkä rauhallisin sellainen tasainen hänen kanssa. Tehtiin niitä asioita mitä pystyttiin ja kaikki tuntui normaalilta. Kunnes huomasin, että hän alkoi taas kyllästyä. Kyllä siinä koettiin kaikkien kärsivällisyyttä varmaankin kun korona sulki paljon asioita ja tekemisiä. Piti taas yrittää piristää ja vaatiihan se hieman, mutta taas minä yksin. Ehdottelin eri asioita saamatta mitään hänen ehdotuksia häneltä itseltään ja tuntui kun olisin ollut joku sirkus, jossa on eri ohjelmanumeroita ja yksi sitten valitsee niistä oman mielensä mukaan. Koko juttu oli ihan vääristynyt ja itse aloin herätä, että ei tämä voi olla näin. Toinen ei sitoudu, osallistu tai mitenkään jaa omaa elämää muuten kuin pinnallisesti. En voi sanoa onko tämä henkilö narsisti, mutta näen, että jotain piirteitä on ja takana tiedän, että hänellä ei ole ollut mitään helppoa. Kun kysyin mitä hän haluaa sain vastaukseksi.
Helppoa ja mutkatonta elämää sekä hän haluaa nähdä mitä maailma voi hänelle antaa. Oli asioita mistä hän ei voinut kertoa vaikka itkeskeli niistä ja sekin jotenkin oli outoa. Hän huomasi minussa muutoksia myös ja sanoi niistä ihan asiallisesti ja samoin. Etäinen alusta saakka hänestä sai kuvan vaikka itse aika avoin.
Tuntuu nyt, että olin hänelle joku matkan varrella missä hän sai, mutta ei antanut oikeastaan mitään. Harmittaa tietysti, mutta koen myös helpotusta tietäen ettei suhde ollut mitenkään sellainen mitä itse kukin odottaa.
Nyt se on takana ja opin ainakin jotain.