Voiko luonnettaan muuttaa?

En ole asiantuntija, mutta kuitenkin pitkän elämänkokemuksen omaava. Rohkenen olla sitä mieltä, että perusluonnettaan ihminen ei voi muuttaa. Mutta asennoitumistaan asioihin voi kyllä tarkistaa.

etkö ennää taho vastausta ,vai mikä on ko ei lähe matkaan.

niinhä sitä sanotaa ettei luontelleen mittää voi.
oon kyllä huomant itessäin suurii luonteen muutokksii. sen luontonen ko olin 20 vuotisna, luojan kiitos;)) en ole ennää.

minult puuttu kokonaa vastuuntunto, äitin ko huolehti ja päätti kaikist asioista,lapsel ei hänen mielestää olt mielipitteitä.

hää tykkäs et äitin kuulu hoitaa laps miehelää asti ja sen jälkee ,ei olt ko saatavii hyväst kaupasta;)))
no, myönnettävähän se nyt jäkipuinnissa ja 80 vuotta lähestyes että hyvälle miehelle hää minut naitti:))

olin enne myös hurjan itsepäinen, vaik oisin saant mite kovan selkäsaunan lapsen, en tunnustanut pahantekojain.sitte ko jalmarikkii ol itsepäinen härkä ,oli alkuvuuet avioliitossa kovvaa kädenvääntöö.

minnuu huvittaa näin jälkikättee yhenlainen arkuus häntä kohtaa, puhuin jalmarille siten että, isäntä tullee syömää, tarviiko isäntä appuu työssää, koska isäntä mennee kaupunkii:))) vierastin hänt viel avioliiton alussa, miehän olin hänen palveluksessaa enne naimista,johtu vissii siitä.

sitte ko suutuin sinuttelin häntä.se ol olevinnaa röyhkeyttä ja silmille hyppimistä, vaikkei jalmari siit olt moksiskaa.:)))siin män pari kolme vuotta ko luontoin talttui ja sopeutuin elämää kumppanuuessa toisen kanssa.

luontein jääräpäisyys kaikes muussakin on kyl hävint kokonaa,enne ko en tahtont antaa periks vaik tiesin olevavain väärässä.

samoin tykkään että olen tult huumorintajuisemmaksi. nään hymyn aihetta niin monessa asiassa. joskus jopa vastoinkäymisessäki löytyy naurettavuuksii,ko vertaa maailamas tapahtuvii suurempii asioihin.

ja rehelliseksi ehdottomast olen tullu. äitin kanssa näpisteltii ,enkä pitänt sitä mitenkää pahana, otettii voita ja lihhaa ,siltä kellä sitä runsaammin oli.

nyt häppeen sitä mite luonnollisena varastamista pidin. nykyää näytän kassin kaupaskii kassalla vaikkei kukkaa pyyä,niist ajoist on jäänt ,että tuo saattaa eppäillä minnuu .

jote voin sannoo itestäin nykyää , olen rehellinen,rauhallinen,periks antava ja huumorintajuinen.:))

sellaks luontein on muuttunut, en niitä ole itse tietentahtoen muuttant, ehkä siihen ei pystykkää ainakaa kaikki, tai sitä ei huomaa muutoksen tarpeeta itessää.

elämä on minnuu muuttant, ja siitä olen kovin hyvilläin, tän luontosen on niin helppo ellää ja elämä maistuu hyvälle.
mie voinkii sannoo vanhan viisauden et elämämä on opettant minut hiljaa kävelemmää:)))
terveisin lyyli