Olen kihloissa erään yh-äidin kanssa. Vuosien mittaan olen huomanut, että Suomessa useimmille sinkkumiehille (voiko heitä edes vielä kutsua miehiksi?) on kauhistus, jos naisella on lapsi(a). Olenkin saanut kuulla aikamoisia kommentteja kerrottuani että meillä... siis kihlatulla on edellisestä suhteesta lapsi.
Miten nainen voi ottaa miehen joka myöntää inhoavansa lapsia ja elämää lapsien kanssa? Minun mielestä lapsemme... ...siis kihlattuni lapsi on osa hänen ja siten myös minun elämää. Ja sitä paitsi olen jo ottanut heidät molemmat "omakseni".
Kihlattuni on valitettavasti joutunut kokemaan ikävää kateutta ystäväpiiristään, koska hän kelpasi lapsenkin kanssa ja moni muu jää ilman ilman lastakin. Eräät naispuoliset sinkkuystävät ovat jopa katkaisseet välit hänen kanssa! Tämä on ärsyttänyt minua suuresti, mutta varsinaisesti suutuin, kun yksi kihlattuni ystävistä yritti salaa puhua minua ympäri haukkumalla kihlattuani ties miksi ja pyytämällä soittelemaan!
Minua on taas ihmetelty yllättävän "epätoivoiseksi", vaikka on ulkonäköä ja olen ns. "hyvä mies".
Oletteko te, yh-äidit, huomanneet saman ilmiön sinkku-"miesten" ja myös naisten suhteen?
Miten nainen voi ottaa miehen joka myöntää inhoavansa lapsia ja elämää lapsien kanssa? Minun mielestä lapsemme... ...siis kihlattuni lapsi on osa hänen ja siten myös minun elämää. Ja sitä paitsi olen jo ottanut heidät molemmat "omakseni".
Kihlattuni on valitettavasti joutunut kokemaan ikävää kateutta ystäväpiiristään, koska hän kelpasi lapsenkin kanssa ja moni muu jää ilman ilman lastakin. Eräät naispuoliset sinkkuystävät ovat jopa katkaisseet välit hänen kanssa! Tämä on ärsyttänyt minua suuresti, mutta varsinaisesti suutuin, kun yksi kihlattuni ystävistä yritti salaa puhua minua ympäri haukkumalla kihlattuani ties miksi ja pyytämällä soittelemaan!
Minua on taas ihmetelty yllättävän "epätoivoiseksi", vaikka on ulkonäköä ja olen ns. "hyvä mies".
Oletteko te, yh-äidit, huomanneet saman ilmiön sinkku-"miesten" ja myös naisten suhteen?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niinhän se homma etenee...itse olen hyvin toimeentuleva, töissä käyvä, luonteeltani ja elämäntavoiltani kaikinpuolin kunnollinen eikä ulkonäkökään ole todellakaan pahimmasta päästä. Seuraa kyllä riittäisi (ainakin yhdeksi illaksi...) mutta annappas olla kun kerron lapsestani niin sen jälkeen ei enää nähdäkään tai edes soitella! Itse olen sinut asian kanssa jo suhteellisen hyvin ja vähät välitän tuollaisen luonteen omaavista miehistä, pärjään hyvin yksinkin! Tietysti toiveissa olisi se oma kulta löytää, sitähän ei voi kieltää...
Hei!
En ollenkaan allekirjoita tuota. Olen 2 lapsen totaaliyh-äiti, siis lapset mulla jatkuvasti.
Riippuu mm. siitä missä/miten tutustuu uuteen ihmiseen. Itse käytän nettiä ym. medioita, missä ilman muuta kerron heti olevani yh. Silloin karsiutuvat "jatkosta" miehet, joille tuo asia tuottaa ongelmaa. Selvä ja reilu peli siis!
Eri asia on, jos ravintolamaailmasta seuraa etsisi. Siellähän näkee toisesta ensimmäiseksi ulkomuodon, vasta juteltaessa ilmenee tosiasioita. En tiedä, kokemusta ravintolatutustumisista ei ole eron jälkeen.
Itse löysin tänä keväänä ihanan vkl-isän. Olemme rakentamassa suhdetta, jossa kemiat toimivat molemminpuolisesti heti ensitapaamisesta. Jossain vaiheessa tulevat lapsetkin tapaamaan toisensa... Nautin tästä ihanuudesta!!!
Kyllä olen huomannut juuri mainitsemasi ilmiön. Ja toinen on että ukkomiehet olettavat yh:n helpoksi nakiksi, koska ovat ilman miestä ja siis heidän täytyy olla sen takia puutteessa joten helpotetaanpas pikku yh-äidin paineita...
löytää rinnalleni uutta miestä vaikka olen vanha jo,lapsia on paljon ja olen ylipainoinen.Mies on nuorempi ja kihlasi minut silti.Hyvin menee,naimisiin olemme menossa.
Exäni sanoi että ikinä en miestä tule saamaan kun olen paitsi lihava ja ruma,myös vittumainen.
Ihan oikeesti... exäni pisti mut paksuksi ja luuli etten miehiä saa koska oon raskaana. Jos niitä alkaisi laskea, ei riittäis kahden käden sormet. Kyse on siitä, etten MINÄ halua ketään. Miesten aika on joskus myöhemmin, jahka se mister oikea törmää eteen :) Ja se törmää vielä! Miksi nainen ei voisi saada miestä?
paitsi että exä ei sentään haukkunut tuolla tavalla, hyvissä väleissä kun ollaan yhä.
Minäkin löysin kultani vaikka olin kahden lapsen yh, hän kihlasi minut reilu vuosi sitten, meille syntyi helmikuussa lapsi ja menemme ensi viikolla naimisiin. Ja on nuorempi ja lisäksi komeakin!
Kaikki eivät ole siis samasta puusta veistettyjä.
Mä panin yhtä jätkää viime keväänä (ihan yhdenillanjuttuna, diili molempien puutteisen puolelta). Sitten se kauhistui ihan täysiä, kun meillä meni ehkäisy rikki... nykyään huutelee löysäpillua mun perään... isänmaan kruunu, iltojeni hupi kun koittaa ärsyttää enkä reagoi mitenkään :D
Mutta tosiaan, olen huomannut saman. Nykyään jopa kakskymppiset miehet ei halua lapsia. Lapset on vastu, lapset on kauhistus, lapset on sitä ja tätä... typerää. Erittäin harva mies hyväksyy naisen lapset muiden miesten kanssa. Se on erittäin säälittävää.
Sit ku kyllästyy nii nainen on vaivattomampi jättää ku sil ei oo lapsii!
Eronnut, lapsiakin useampi. Seuraa olis tarpeeksi riittänyt, ottajia lapsineen päivineen, mutta niitäkin jotka lapsia kavahti, mutta pääsipähän toisista helposti eroonkin kun mainitsi lapset :)
No, itse kun kriittinen niin karsin kaikki lapsettomat miehet, heh! vakaasti päättäen etten enää ihan kokonaan vakiintua...mutta sattuipa eteeni ihana useamman lapsen yh-isä ja sillä tiellä ollaan, kihloissa ja vakaata yhteistä tulevaisuutta rakentelemassa jo kolmatta vuotta. Elämä yllättää!
Olin 4 lapsen yh. Seurustelin vuoden verran viikonloppu isän kanssa, hjomma ei kuitenkaan lähteny toimiin...
Luovutettiin ajoissa, mitä sitä turhaan enempää jos ei kerran toimi niin ei.
Seuraavaksi tapasinkin sinkku miehen joka on vieläpä mua nuorempi, lapsi rakas ja muutenkin täydellinen ollakseen mies.
Nyt siis ollaan kihloissakin oltu jo lähemmäs vuosi ja oman yhteisen pienokaisemmekin laskettu aika 0n 12.7.
Perhe elämä on ollu kumpaakin tyydyttävää ja mieheni onkin ystäviää säväyttäny keroilemalla kuinka paljon hän pitää perhe elämästä eipä moni sinkku taida olla asiasta samaa mieltä? :-)
itselleni käynyt niin,olen tapaillut joskus eron jälkeen ihan kivoja miehiä,mutta kuultuaan että minulla on lapsia niin kadonnut vähin äänin maisemista.tulin siihen tulokseen että en halua lapsettomia miehiä vaivakseni,kun he ruikuttavat aina sitä,että kun ei voi vapaasti lähteä bailaamaan.suhde aina kaatuu siihen,tai sitten vastuuta on liikaa.onneksi löysin ihanan miehen jolla jo oli lapsia.meidän suhde on hyvä,sillä ymmärrämme toisiamme ja yhdessä hoidamme myös lapsiamme,
Olen ollut 14 vuotta yh ja olen heittänyt toivoni jo ajat sitten sen suhteen, että löytäisin miehen, joka hyväksyy lapseni ja mut yhtenä pakettina.
Monet miehet ovat kiinnostuneita, mutta eivät halua seurustella eivätkä osaa olla luonnollisia lapsieni seurassa.
Ehkä löydän sitten vanhempana, kun lapset ovat lentäneet pesästä, jonkun joka jaksaa katella pelkästään mua.
Parisuhde on ihan yliarvostettua touhua.
Nimimerk. En ole katkera mutta kuitenkin.
Kaverini on yh-äiti ja seurustelee reilu 2-kymppisen korkeakoulutetun miehen kanssa! Ja tämä mies todella pitää lapsista ja on erittäin tottunut toimimaan lasten kanssa. Ja lapsi pitää 'isästään', sen olen nähnyt monta kertaa. Käytännössä he ovat kuin perhe, vaikka eivät ole vielä muuttaneet yhteen.
Sinä et nyt toivoas heitä kaivoon! Nyt lähdet miesjahtiin. Tuolla maailmalla on varmasti mies joka vain odottaa sinun rakkauttasi häneen. On olemassa miehiä jotka hyväksyvät ei-biologiset lapsetkin. Minkä ikäinen olet? Mutta silläkään ei väliä, koska kaiken ikäisiä vapaita miehiä löytyy. Rukoile, toivo ja etsi - kyllä se elämäsi mies vielä löytyy (kunhan et ole turhan kranttu;)).
P.S. Viimepäivien uutisoinnin johdosta muistuipa mieleeni, että VARO pedofiilejä. Eli tutustu hitaasti ja rauhallisesti mieheen. Zemppiä sulle!
Ai niin.. ja vähän huulipunaa, kasvohoito ja kenties vaateostoksille. Eiköhän se MIES sieltä jostain löydy;)
Ei se kumppanin löytyminen ole helppoa yh-miehellekkään. Moni nainen on kadottanut kiinnostuksensa minuun kun ovat kuulleet lapsestani. Pitäisi varmaan tehdä niin, ettei kerro lapsesta mitään. =)
Muutenkaan sitoutuminen ei ole enää muodissa, joten lapsen hyväksyvän ja vakituiseen suhteeseen haluavan kumppanin löytäminen on yhärille vaikeaa.
moikka vaan!
itse en ole koskaan ajatellut asiaa niin että yksinhuoltajuus olisi este hyvän parisuhteen löytymiselle. päinvastoin, silloin tietää että se toinen ihminen oikeasti välittää ja haluaa olla koska on valmis hyväksymään myös lapsen joka ei ole oma.
Itse seurustelin miehen kanssa jolla on lapsi edellisestä avioliitosta, ei millään tavalla minua "ajanut karkuun" kun mies kertoi lapsestaan ensi tapaamisella. Eroon johti sitten ihan muut syyt.
Niin ja yh-äipille: Veljeni seurustelee yh-äidin kanssa ja pitää hänen poikaa hyvin tärkeänä osana elämäänsä. Veljelläni ei ollu kokemusta lapsista paljoakaan ennenpään, mutta nykyään kun katsoo miten velimies hoitaa lasta tunnen suurta ylpeyttä siitä että MINULLA ON MAAILMAN IHANIN VELI!
Eräs yh ystäväni oli niin kateellinen "löydettyäni" miehen että katkaisi lopulta välit kanssani ja ei koskaan halunnut miestäni edes nähdä.
Tottakai, me miehet välitetään yh-äideistä. Ongelmana on se, että heihin ei voi aina luottaa koska monet heistä eivät halua mitään sitoutumista koska kynnys uuteen parisuhteeseen heillä tuntuu olevan välillä aivan liian korkealla ja usein he hakevat vain pelkkää seksiä sen takia.
Kyllä yh miehen tai naisen saa, mutta millaisen, se onkin sitten jo toinen juttu. Parhaimmat menevät kuitenkin sinkkumiehille ja -naisille, koska he kelpaavat. Vain jotenkin epätoivoinen alkaa toisen lapsia katselemaan ja elättämään. Hyvä ja rohkea saa elämästään muutakin irti kuin toisen käyttämän ja hylkäämän.
Jos kirjoituksestani lukee katkeruuden, lukee oikein. Toinen toistaa kamalampaa olisi tarjolla mutta en halua pilata lapseni ja itseni elämää.
Minulla oli 2 lasta kun tapasin nykyisen mieheni. Aivan ihanan miehen vielä, muutama sinkkutyttökin pyöri hänen perässään ihan riesaksi asti. Komeakin on ja hyvin toimeentuleva, ettei todellakaan mikään säälittävä reppana.
Yhdessä olemme olleet yli 10v ja lapset lisääntyneet kolmella. Koskaan ei ole mies sanonut mitään, vaikka hänkin on joutunut toisen lapsia elättämään. Bioisä maksaa minimi-elarin eikä penniäkään yli, ei edes silloin kun vanhin alkoi opiskelun ja rahanmeno oli syksyllä aikamoinen.
Nykyinen mieheni ei ole koskaan alkanut lausetta "SUN kakarat..."
Että älä luovu toivosta, itse löysin elämäni rakkauden lähes 3kymppisenä.
Tiedän kyllä, että olen saanut upean miehen. Varsinkin kun tuntuu olevan uskollista tyyppiä, muutama suhde hänelläkin kariutui toiseen mieheen. Kaikille kun ei kelpaa "liian kiltti" mies...