Nyt on pakko kertoa ihmeellinen tarina. Itsestäni tietysti - olenhan ihmeellinen.
Minulla on pieni lapsi, jonka yksinhuoltaja olen ollut raskaudesta alkaen. Lapsen isä on varattu mies perheineen toisella paikkakunnalla, mutta hän on minulle rakas ja tärkeä, on ollut jo vuosien ajan. Lasta ei suunniteltu, mutta otettiin ilolla ja rakkaudella vastaan. En hankkiutunut tarkoituksella raskaaksi, mutta koska olen aikuinen ja toimeentuleva ihminen, en voinut ajatellakaan, että hankkiutuisin lapsesta eroon - pelkkä isättömyys ei riittänyt mielestäni perusteeksi (lääkärille olisi riittänyt).
Lapseni isä oli uutisesta järkyttynyt, mutta toisaalta salaa kovin onnellinen. Hän ei syyttänyt minua huolimattomaksi, eikä myöskään väistänyt vastuutaan. Koska en halunnu järisyttää hänen elämäänsä enempää, sanoin, että en koskaan tule vaatimaan häneltä mitään, mutta hän saa osallistua elämäämme niin paljon kuin haluaa. En vaatinut isyyden selvitystä, eli olen yksinhuoltaja.
Lapseni isä on minulle lapseni jälkeen maailman tärkein ihminen. En kaipaa häntä arkeeni, mutta saan häneltä neuvoja ja voimia aina tarvittaessa. Saisin rahaakin, jos pyytäisin. Lapsemme on meille ilo ja ylpeyden aihe, vaikka onkin "salaisuus".
En ole hetkeäkään tuntenut minkäänlaista katkeruutta, välillä häivähdyksen voimantunnetta - voisinhan muutamalla puhelinsoitolla pilata monta elämää.
En kaipaa kannustusta tyyliin "pane se sika maksamaan" tai tuomiota "pistit ukon kuseen". Olisi vain kiva kaiken valituksen keskellä tietää, onko meitä onnellisia yksinhuoltajia muita?
Minulla on pieni lapsi, jonka yksinhuoltaja olen ollut raskaudesta alkaen. Lapsen isä on varattu mies perheineen toisella paikkakunnalla, mutta hän on minulle rakas ja tärkeä, on ollut jo vuosien ajan. Lasta ei suunniteltu, mutta otettiin ilolla ja rakkaudella vastaan. En hankkiutunut tarkoituksella raskaaksi, mutta koska olen aikuinen ja toimeentuleva ihminen, en voinut ajatellakaan, että hankkiutuisin lapsesta eroon - pelkkä isättömyys ei riittänyt mielestäni perusteeksi (lääkärille olisi riittänyt).
Lapseni isä oli uutisesta järkyttynyt, mutta toisaalta salaa kovin onnellinen. Hän ei syyttänyt minua huolimattomaksi, eikä myöskään väistänyt vastuutaan. Koska en halunnu järisyttää hänen elämäänsä enempää, sanoin, että en koskaan tule vaatimaan häneltä mitään, mutta hän saa osallistua elämäämme niin paljon kuin haluaa. En vaatinut isyyden selvitystä, eli olen yksinhuoltaja.
Lapseni isä on minulle lapseni jälkeen maailman tärkein ihminen. En kaipaa häntä arkeeni, mutta saan häneltä neuvoja ja voimia aina tarvittaessa. Saisin rahaakin, jos pyytäisin. Lapsemme on meille ilo ja ylpeyden aihe, vaikka onkin "salaisuus".
En ole hetkeäkään tuntenut minkäänlaista katkeruutta, välillä häivähdyksen voimantunnetta - voisinhan muutamalla puhelinsoitolla pilata monta elämää.
En kaipaa kannustusta tyyliin "pane se sika maksamaan" tai tuomiota "pistit ukon kuseen". Olisi vain kiva kaiken valituksen keskellä tietää, onko meitä onnellisia yksinhuoltajia muita?
Vastaukset 51
Vanhimmat
isään ja isänsä perintöön,vaikka sinulle sopiikin tuollainen "mukava" järjestely.
Olisi kaikille osapuolille oikein,että lapsi tunnustettaisiin ja annettaisiin lapselle myös
oikeus omiin mahdollisiin sisariin.
Mitä jää lapsellesi kun sinusta aika jättää,sinun sukusi ehkä,mutta puolet suvusta puuttuu.Ja vain sen vuoksi että sinä haluat omistaa lapsesi yksin.
Maailma ei ole niin kaunis kuin itse haluaisit uskoa,sinulla ei ole oikeutta kieltää lapseltasi juuriaan.Useimmat "isättömät" lapset yrittävät aikuisena etsiä käsiinsä oikean sukunsa,samoin tekevät adoptiolapset ja niillä kenellä ei sukua löydy on usein tyhjä ja orpo olo.
Lapsi tulee tietämään isänsä, se on sovittu juttu. Samalla hän tulee tietämään muusta perheestään. Yksi syy "salaisuuteen" on, että säälin isän nykyistä perhettä. Niin kauan kuin salaisuus pysyy, he voivat elää pintapuolisesti normaalia elämää.
Perintöasiat itsellänikin on kaivellut mieltä, haluaisin turvata lapseni aseman. Perinnöstä on vaikea puhua, eihän kukaan mielellään suunnittele kuoleman jälkeisiä järjestelyjä. Mutta aion tehdä asialle jotain.
Jäi ehkä mainitsematta, että lapseni on vielä aika pieni eli hän ei vielä kysele isästään. En väitä, että eläisimme tällä tavalla aina. Mutta tällä hetkellä ratkaisu on tyydyttävä.
Kun annoin sosiaalityöntekijälle luvan olla selvittämättä lapsen isää, kunnan maksama elatustuki tuli "automaattisesti". Voi sanoa kuin ex-pääministeri - se tuli minulle yllätyksenä enkä pyytänyt sitä. En tunne huonoa omaatuntoa tuen nostamisesta, mutta en kieltämättä ylpeäkään ole.
En halua "omistaa" lastani yksin. Olen äiti, en omistaja. Lapsellani on laaja sosiaalinen piiri, johon kuuluu ystäviä ja sukulaisia. Yksinhuoltajuus on tehnyt minusta luultavasti jopa keskivertoäitiä aktiivisemman, en tunne, että lapseni jää ainakaan tässä vaiheessa vaille jotain, mitä hän "oikean" perheen lapsena saisi.
Aika hauskaa, että monet pitävät minua yksinkertaisena tai reppanana, vastuuntunnottomana ja lapseni parasta ajattelemattomana. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja väärää mielipidettä ei olekaan. En vain missään nimessä ole yksinkertainen - tällaisen ruljanssin pyörittäminen vaatii yllättävän paljon tilannetajua ja älyä...
Enkä reppanakaan taida olla. Minullahan on voima ja keinot säädellä monen ihmisen elämää. Enkä ole saanut elämässäni potkuja päähän ja olen aina pärjännyt hyvin.
Lapseni paras on nyt se, että hän ei joudu keskelle mahdollisia riitoja. Jonain päivänä lapseni paras vaatii muuta ja silloin päivitän tilanteen uudelleen.
Pyynnöstäni huolimatta sain enimmäkseen kritiikkiä ja neuvoja, vaikka halusin ennen kaikkea tietää, onko meitä muita??
Miksi piti mennä perheellisen elämä sotkemaan??!!
Nyt kärsii sitten vaimo ja lapset.Ja sinä sanot sääliväsi,oisit ajatellut ennekuin alat perheenrikkojaksi.
Meinaat järjestellä perintöasian jollakin tavalla... Toivon sydämeni pohjasta, että tämä varattu mies sinun pelatessasi likaisen pelisi loppuun, keskittää kaikki voimavaransa perheensä pelastamiseen. Ja toivon sydämeni pohjasta sitä, että miehen vaimo on vahva ihminen ja sinä lapsinesi olette vain ohimenevä kriisi. Ja toivon sydämeni pohjasta, että sen jälkeen perhe järjestelee omaisuutensa ja lahjat oikeille lapsilleen niin, ettei tarvitse sinun "salaisuutesi" lakiosiakaan mietiskellä. Valitsemasi tie on toki omasi, mutta muista että muutkin ihmiset osaavat pelata!
Perintöasia lähti kyllä ihan lapsen isän aloitteesta, se ei ole minun likaista peliäni. Lapsen isä haluaa turvata lapsen tulevaisuuden, jos hänelle sattuu jotain.
Tämä "varattu mies" ei tule koskaan keskittämään voimavarojaan perheensä pelastamiseen. Vaimo on riippuvainen miehen tuloista eikä sen vuoksi varmaankaan potki ukkoa pihalle tai lähde itse kävelemään. He ovat eläneet kulisseissa lähes koko liittonsa.
Ja mies, hänellä saattaa tälläkin hetkellä olla virityksiä muiden naisten kanssa, tiedä häntä. Ei liikuta minua.
Kyllähän puhetta maailmaan mahtuu...
Mutta mitäs jos huomaat jossain vaiheessa, että SINÄ olet se, jota onkin pantu todella halvalla!!
Toivon, että näin käy! Onnea arpajaisiin!
Eihän tässä nyt ole kyse ollenkaan minusta. En minä ole mitään vailla mistään. Jos isä pyörtää puheensa, ei voi mitään. En minä sen varaan rakenna omaa tai lapsen elämää. Lapseni tulevaisuus (rahallisesti) on turvattu ilman isän perintöä.
Ei minua pantu halvalla. Vaan ilmaiseksi.
joistakin kirjoituksista saa sen käsityksen, että miehellä ei ollut mitään osuutta tapahtumien kulkuun ja lapsen syntymiseen. Ärsyttää ainainen naisten syyllistäminen varsinkin jos he ovat yh-äitejä. Miltä se mahtaa tuntua aviovaimosta, kun ei ole miehelleen riittänyt. Mies tässä se petturi on,ei kukaan muu.
No täällä myös erittäin onnellinen yh-äippä, mutta tuota ajatusmaailmaasi en todellakaan voi ymmärtää sillä se on yllättävän itsekeskeinen! Yhdyn tuohon mitä joku olikin jo vastannut sinulle, että KYLLÄ LAPSELLA ON OIKEUS TIETÄÄ ISÄSTÄÄN JA SUKULAISISTAAN! Niin se on minullekin lapsen isä tärkeä ja ymmärrän myös sen, että se lapsi on isälleen tärkeä sekä isä lapselle ja tätä kuviota en muuttamaan lähde vaikka mieli välillä kuinka tekisi sillä minä turvaan kaikesta huolimatta lapselleni JULKISEN ISÄN ja sukulaiset sillä hän on ansainnut parempaa kuin olemaan pelkkä SALAISUUS!
Miten se JULKISUUS näkyy ja kenet tekee onnelliseksi? Sinulla on julkinen isä, joka ei halua olla missään tekemisissä sinun kanssasi, mutta pääasia, että tiedät sen... Tarina lapselle nyt?
Julkisuus näkyy juuri siinä, että jos lapseltani kysytään jotain isästään niin hän voi sen julkisesti ilmoittaa eikä tarvitse kärvistellä tiedottomana aisan kanssa! Se näkyy myös siinä, että lapseni voi viettää normaalisti ihmistenilmoilla aikaa oman isänsä kanssa ilman, että hänen tarvitsee tuntea olevansa joku salaisuus...hän tietää juurensa ja voi missä tahansa kutsua isäänsä isäkseen :) Lapsen tuo asia varmasti tekee onnelliseksi, että hän tietää mistä on lähtöisin ja ketkä hänen vanhempansa ovat eikä tarvitse salata mitään tai elää tiedottomana noinkin tärkeistä asioista. Sille en voi mitään jos jonkun lapsen isä ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa ja jokaisen täytyy istse varmasti tarinansa sepittää ihan oman omantuntonsa mukaan...Tämä oli vain minun mielipide siitä, että on itsekästä kieltää lapselta isä jos sellainen on olemassa ja vain sen takia koska hänellä on toinen perhe!
Kyllä lapsi aika pian tajuaa että kaikilla muilla on isä ja äiti, vaikkeivat saman katon alla asuisikaan. Ja on mummot ja papat, serkut, tädit, sedät, koko suku. On perhejuhlat, syntymäpäivät, isänpäivät. Muut tekee kortteja isälleen, mitä salaisuuslapsi tekee? Hän on hukassa koko ikänsä, kun ei tiedä mistä on kotoisin. Niinhän orvotkin etsii vanhempiaan. Haluavat tietää ketä ne on vaikka olisivat minkälaisia.
Minusta tuollainen salaisuuksilla leikkiminen on törkeää oman lapsen riistoa ja itsekkyyttä.
2 lapsen äitinä tiedän miten tärkeä isä on lapsille samoin kuin lapset isälleen. Vaikka tilanne olisi mikä niin heillä on aina oikeus toisiinsa eikä minulla ole siihen nokan koputtamista, olisi ex sitten miten ärsyttävä minun mielestäni. Lapsi tarvitsee 2 vanhempaa jos sellaiset hänelle on suotu.
Jos lapsen isä on tiedossa ja tilanne kaikin puolin muuten normaali, tulisi lapsen siittäjän isyys tunnustaa ja panna paperille. Tämän jälkeen tehdään sopimus yhteishuoltajuudesta.
Jos isä ei tähän pysty/halua, niin pysyköön sitten poissa asioita sotkemasta, mutta sain kirjoituksesta sellaisen kuvan, että mies haluaisi hyvinkin osallistua. Tällöin nykyinen järjestely tuntuu käsittämättömältä.
Jos lapsen isä on sinulle maailman tärkein ihminen mukulasi jälkeen, miksi ette astu avioon tai muuten vahvista suhdettanne? Miksi tällainen omituinen kuvio?
Joka tapauksessa lapselle isä suotakoon, jos miehestä siihen on. Sen on lapsen sekä myös isän oikeus.
Joskus sitä ei vaan saa selvitettyä omaa asiaansa jos oikein sattuu tuohtumaan, mutta sinäpä sen snaoit lyhyesti ja ytimekkäästi kuinka asia on :)
Aloittajahan kertoi että miehellä perhe toisaalla, ei se suoraa tietä avioon voi mennä.
Mulle ihan sam mitä tollaselle ukolle tapahtuu.Paska petturi käy toisella paikkakunnalla n...massa vieraan akan paksuksi, joutaa paskaks sellasen ukon elämä mennäkkin.Myötätuntoa ei heru myöskään naiselle joka paukauttaa itsensä paksuksi ukkomiehelle! Tarkoitus kai siten ottaa mies omaksi vaikka keinoja kaihtamatta...Vaikkei arkeensa kuulemma haluakkaan...
Joo,joo-moraali on näköjään vain unohdettu sana.
Juu, enpä tuota kohtaa huomannut ollenkaan kirjoitusta lukiessani, että se ukonketalehan on naimisissa. Oli niin nonchalantisti sivulauseessa todettu, ettei aivot rekisteröineet.
No, se ei perusasioita muuta: mies on velvollinen tunnustamaan jälkeläisensä ja lapsella on oikeus isään.
Jos tässä hameheikissä on miestä tunnustamaan tekonsa ja ottamaan vastuu lehtolapsestaan niin hyvä, onpahan ainakin yksi positiivinen puoli tuossa konkurssissa ja lapselle on elintärkeää tuntea olevansa rakastettu myös isän suunnalta. Jos tuo suhari ei siihen pysty niin ehkä lienee parempi tyytyä yksinhuoltajuuteen. En tiedä mitä "kakkoslapsen" asema mukulan psyykelle tekisi, mutta ei se varmaan kovin kivaakaan ole.
Mutta laillisista näkökohdista isyys on tunnustettava oli huoltajuusratkaisu mikä tahansa. Mukulan täytyy tietää lähiomaisensa ja perimysoikeutensa sekä sukujuurensa.
Aika paljon voi hajota kun tapaus tulee julki.Kyllä tollanen isän petturointi tekee lapsenkin mieleen pahaa! Aina siitäkun kuulin faijan juosseen vieraissa,inhosin sitä ja samllalailla on muutkin tutut sanoneet.Vanhempien moraaliton hilluminen ei lapsestakaan ole kivaa.
Ole onnellinen lapsestasi ja ystävästäsi/rakkaastasi. MUTTA älä uhraa elämääsi aviossa olevaan mieheen, joku päivä olet yksin. Jos hänelle sattuu jotain, vaikka onnettomuus, et saisi siitä tietoa - koska eihän kukaan miehen puolella tiedä olemassa olostasi, puhumattakaan lapsestasi. Etsi myös oma elämäsi, oma rakkaasi (vain sinua varten).
Jos olette sopineet tuommoisesta järjestelystä - ei elatusvelvollisuutta. Voithan ehdottaa lapsen isälle että tekee vaikka jonkun tilin/rahaston lapselle, jonka hän saisi vaikka 15 tai 18 vuotiaana. Ja ainahan lapselle voi kertoa sukulaisuutensa, ns. lehtolapsia on aina ollut ja tulee aina olemaan - sukujen yllätyksiä - tärkeintä että hän kokee olevansa toivottu ja rakastettu.
En aio uhrata elämääni miehen vuoksi! En ajattele, että jonain päivänä olemme perhe, ah! Niinkuin sanoin, hän on minulle rakas ystävä.
Ja niinkuin olen usein maininnut, kunhan lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen asioita, hän tulee kyllä tietämään isänsä ja sen puolen suvun. Ehkä hänet tosiaan otetaan raatelematta vastaan, sen näkee.
Kiitos kannustuksesta! Rahastoidea on hyvä, muksullani on jo yksi isovanhempien kartuttama, mutta esitämpä asian isällekin.
Miksi mies ei silti voisi tunnustaa lasta omakseen? Sillä tavalla lapsellasi olisi aikanaan oikeus periä isänsä. Kai hän sentään elatusmaksut maksaa? Ja kun lapsi kasvaa, hänellä on oikeus myös tietää kuka hänen isänsä on.
Itse en jaksaisi tuollaista valheessa elämistä. Sillä sitä elämäsi tulee olemaan kun lapsi kasvaa ja joudut koko ajan keksimään selityksiä lapsen toistuviin kysymyksiin.
Etpä taida paljon itseäsi arvostaa kun et osaa pitää lapsesi etkä itsesi puolta. Taidat olla vähän reppana. Itse en alentuisi miksikään numero kakkoseksi, sillä sitähän sinä olet miehen elämässä. Ja sanot hänen olevan sinulle lapsesi jälkeen maailman tärkein. Mitä ihmettä oikein saat tuollaisesta "suhteesta"?
Sori vaan mutta helppo on miehen esittää olevansa ylpeä lapsestaan kun ei tartte minkäänlaista vastuuta siitä kantaa. Mutta onhan se kivaa kun on pikku salaisuus. Mitenhän kivaa lapsellasi on kun saa sen aikanaan tietää?
kun äiti ilmoittaa ettei isää ole, kunta maksaa elarit.Kätevää ja kaikkia hyödyttävää.
Taidat olla vähän yksinkertainen. Kova koulu onsulla ja lapsellasi vielä edessä.
Asun tulevan lapseni isän naapurissa :) siis näin virallisesti ainakin.
onneksi olkoon lapsesta! hienoa että olet päättänyt pitää hänet. vaikka tilanne on tuollainen. ja voimia yksinhuoltajuuteen. tunnut pärjäävän hyvin. mutta mielestäni on väärin että yhteiskunta maksaa elatusmaksut. sinulle on sama mistä se rahaa tulee...mutta kyllä isä pitäisi saada vastuuseen edes elatusmaksuista. ja vaikka isyys tunnustettaisiinkin, silti voit olla paperilla yksinhuoltaja. niin meillä on, isä ei halunnut yhteishuoltajuutta. kinkkinen tilanne kun miehellä on perhe, etkä tietenkään halua rikkoa sitä. mutta hienoa että mies on kenties halukas tapaamaan lastanne, edes silloin tällöin. ja auttaa ja tukee sen minkä voi. silloin hän ei voi täysin vastuutonkaan olla. tsemppiä arkeen! mutta anna mies maksaa elatusmaksut ettei muiden verorahoista sitä tarvitse maksaa. paljon on yhteiskunnan rahoille muutakin käyttöä, vaikka lapsiperheisiin.
ajatellaan vaikka kaikki alkoholistit ja niiden perheet... kuinka paljon sinne menee turhaa rahaa???? normaali työssä käyvä yksin huoltaja ei kaupungilta apua saa... pitää olla alkoholisti!!!
onko tämä sinusta oikea paikka??? sinnekö sinä haluat vero rahasi asettaa??? alkoholistien kurkusta alas???
Miksi näihin keskusteluihin pitää jatkuvasti vetää sairaat ihmiset mukaan? Ne juopot, ne juopot - pahoja ovat ja itsekkäitä, kun vaan tahtovat viinaa juoda päivät pitkät.
Mikset samalla pilkkaa mielenterveyspotilaita? Masentunutkin vaan kotona kökkii, ottaisi itseään niskasta kiinni ja menisi töihin! Eihän semmosta laahustajaa kukaan viitti katella; töihin töihin!
Tai skitsofreenikko; hallut haltuun vaan ja duunia putkeen.
Nih.
mutta itselle 3:n lapsen yh:na kävi juuri niin että en apua saanut kun sairaalaan jouduin... sanoivat vaan kaupungilta että heillä on vaan tätä ennalta ehkäisevää apua ja juuri alkoholisti perheille tarkoitettua apua!!! Ryyppäämäänkö tässä pitäisi ruveta että saisi lapsille hoitajan kun sairaalaan joutuu??? mitähän mieltä tästä olet??
Kun niissä holistiperheissä on lapsiakin, meinaatko ettei tarvia auttaa, että saataisi lapselle parempi ja turvallinen elämä.Sitäpaitsi, holistin lähipiiri sairastuu itsekkin useesti.Niillä on monesti vaikeampaa kuin holistilla itsellään.
Holistilla on kivaa niinkauan kun viina virtaa,hän saa tehdä vaikka mitä sikaa ja pahaa-ja muut saa elää pelossa,häpeässä ja jatkuvassa epävarmuuden tilassa.
Juoppohullut on juoppojhulluja ja ainakinlapset pitäisi pelastaa sellaselta paskaelämältä.Juopolta häviää kaikki arvot ja moraali,mitä olla vaan voi.
Onko missään vaiheessa tullut mieleen että teit väärin kun menit sänkyyn varatun miehen kanssa ja sitten vielä lapsen tälle miehelle? Mahtaa olla ihanaa lapsellesi kun saa isompana tietää että on pettämisen tulosta.
Tuntuu että ylpeilet kun olet saanut koukkuusi toisen naisen aviomiehen. Kiva junailla pikku salaisuuksia vaimon ja perheen seläntakana.
Kehuako sinua pitäisi?
Ja lapsesi isä, ei voi hänestäkään kovin miehekästä kuvaa saada. Oikealla miehellä on selkärankaa kantaa vastuu teoistaan.
Hirvittää ajatella mikä sokki tulee olemaan kun miehen vaimo ja muu perhe saa asian selville. Ja takuulla saavat. Ei tuollaiset jutut pysy kauaa salassa, maailma on niin pieni. Jossain vaiheessa puhut sivu suusi.
Siinäpä sinulla on kivaa odotellessa. Itse selvittäisin tuon sotkun heti. Isä tunnustamaan lapsi ja maksamaan elatusmaksut, mahdolliset tapaamiset sovitaan ja muuten jatkat elämääsi kahden lapsen kanssa. Mies kuuluu oman perheensä luo.
Moraali on hyvä termi, mutta kuluu kovassa käytössä. Moraalihan tarkoittaa kykyä erottaa oikea ja väärä.
Tiedän tehneeni väärin aloittaessani suhteen varatun miehen kanssa. Siinä vaiheessa kun avioero oli vireillä, puhalsin pelin poikki ja pyysin miestä korjaamaan, mitä korjattavissa on ja jatkamaan perheensä kanssa. Itselläni oli edessä mm. muutto kauas toiselle paikkakunnalle. Vaimo otti miehen vastaan, mutta siitä päivästä lähtien se liitto ei ole toiminut. Tiedän olevani osin vastuussa asiasta.
Tiedän, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta en toimi aina sen mukaan. Se, joka väittää toimivansa AINA MORAALISESTI oikein, valehtelee - kuka sellaiseen elämään edes kykenee! Tai sitten on järjettömän ahdasmielinen ja tylsä tyyppi. Kannattaa siis säästellä moraali-sanaa.
Niin sinä olet nyt onnellinen, mutta onko kukaan muu?
Sinä ajattelit ja ajattelet vain oma onneasi ja itseäsi, olet itsekäs.
Lapsellasi ei ole isää, miehen lapset ja vaimo ovat tietämättömiä asiasta, ja uskovat heidän isänsä olevan kunnon mies, kuitenkin mies elää valheessa, ja valhetelee omalle perheelleen, vaimolle ja lapsille!
Ei ole kovin fiksu mies,eikä ole ansainnut perhettään. Perhe tarvitsisi parempaa, ei petturia.
Olen todella järkyttynyt kertomuksestsi.
Luulenpa että tarvitset pyskiatrista apua, jos olet tuosta tilanteesta onnellinen. Ei normaali ihminen käyttäydy näin. Koskee myös sitä perheellistä miestä.
Mitä tapahtuu, kun vaimo ja lapset saavat tietää. Mitä sitten kun se tapahtuu vaikka viiden vuoden jälkeen? Petturuutta kaikki vuodet, ja vaimo on elänyt suhteessa, jossa toista ei kunnioiteta. Hänen elämästään on mennyt vuosia turhaan, kun olisi voinut olla onnellinenkin jonkun kunnioitettavamman miehen kanssa.
Todella törkeää, ja halventavaa.
Taas yksi todiste siitä, millaisia nämä vapaat naist ovat. Tässäkin oli tarkoitus vain saada varattu mies koukkuun, ja näyttää, että mihin pystyy! Häpeä, jos osaat.
Tälläisillä tempauksilla yksikin vapaa nainen pilaa toistenkin naisten maineen. Olette kaikki samanlaisia!
Äidin häpeä ei ainakaan lapsen elämänlaatua paranna! Eiköhän lapsesta kannata olla onnellinen, eikä hävetä tekosiaan.
Jos yhteiskunta suhtautuisi hieman avoimemmin tälläisiin äiteihin ja perheisiin, jäisi varmaan monta aborttia tekemättä.
Suuret tuomitsijat eivät itse ole tehneet mitään virheitä tai heille ei ole sattunut vahinkoja? Eihän?
Ei lasta tartte hävetä mutta tekoa pitää. Ja asia pitäis selvittää rehellisesti heti alussa. Vain sillä tavalla lapsen elämä voi alkaa rehelliseltä pohjalta. Haluaisitko itse olla joku salaisuuslapsi, petoksen lopputulos?
Tämän naisen teko oli julma! Jo lasta kohtaan. Lapsella on oikeus tietää oikea isä. Miehen perheellä on oikeus tietää, mitä isän elämässä salaillaan.
Mitäs jo tämä nainen olisi itse se salaisuus lapsi. Miltä tuntuisi kun hänen äitinsä ei olisi kertonut hänelle omaa isäänsä? Pitäisi ensin ajatella ensin kun tekee hölmöilyjä!
Vai pitäis tälläisiin tekoihin yhteiskunnan suhtautua avoimemmin. Tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi tehdä kenen kanssa lapsia, eikä kukaan olisi enää parisuhteessa? Kaikki samaa perhettä! Siinä vois käydä läpi kaikki naapuritkin vai?
Virehitä tehdään, ja niitä tekee jokainen, mutta tämä teko ei ollut edes virhe! Tarkoin suunniteltu.
Toivotaan, että tämä oli yksi ja ainut, eikä kukaan tule tälläisillä asiolla kehumaan!
En kai missään vaiheessa ole väittänyt, että olisin tahallani hankkiutunut raskaaksi? En ole koskaan suunnitellut päätyväni yksinhuoltajaksi. Onhan totta, että kun aikuiset harrastavat seksiä, voi tulla lapsia, mutta kyllä minä tein kaiken muun paitsi aborttia huolehtiakseni, ettei lasta tulisi. Vahinkoja sattuu. Niin paitsi tietysti monelle tänne kirjoittajalle...
Oletko koskaan kuullut ehkäisystä? Kantsii seuraavan kerran harkita, kun alkaa yhden illan suhteen miehen kanssa. Ja toiseksi kannattaa varmistua, että miehellä ei ole perhettä! Onko heti ekana iltana hypättävä sänkyyn? Missä on vastuu???
Ihminen, joka ei kontrolloi itseään, ei ole valmis minkäänlaiseen suhteeseen!
Taidan kirjoittaa huonoa suomea. Kirjoitin, että tein kaikkeni, ettei lasta tulisi. Se tarkoittaa, että käytin ehkäisyä. Ja en ole puhunut yhden illan suhteista yhtään mitään. Ei nyt ihan omasta päästä kannata alkaa paasaamaan.
Nyt huomaan, että oli virhe alunperinkään kirjoittaa tänne. Saan vaan pahan mielen (jonka olen kirjoittajien mukaan varmasti ansainnut) enkä kuitenkaan tee niinkuin useat kirjoittajat yllyttävät tekemään.
Älä hoe saanees pahaa mieltä, sait mitä tilasit!
Muistuuko että tässä sopassa on muitakin jotka saavat pahan mielen!! Voi lapsparkoja kun saavat tollalailla sisarpuolen.Toivottavasti eivät sais ikinä tietää isänsä m.....n heiluttelusta vieraissa.Ehdota sille ukolle sterilisaatiota!
Vai on mies tärkein maailmassa lapsen jälkeen.Petturihan hän on. Ja petturit ovat yleensä tapojensa toistajia, niinettä kivaahan se on sinunkin sitten kokea sama,kuin mihin vaimon laitoit!! Lapselle hyvää toivoen, sulle piikkejä polulle!!
Juuri tuon takia en voi kuvitellakaan rakentavani elämääni parisuhteen varaan miehen kanssa, joka on pettänyt vaimoaan koko nykyisen avioliittonsa ajan! Hän on silti rakas YSTÄVÄ.
Eipä ihme, että näitä naikkosia lehmiksi, lumpuiksi ja luntuiksi ym sanotaan! Teot todistavat väitteet oikeiksi!
Siinä sivussa menee kunnollistenkin yksin olevien naisten maine! Säälittävää.
Mitä miehet on mieltä?
Tiesitkin varmaan että rankkaa kritiikkiä on luvassa,kun tänne kirjoitit..Mutta minä ymmärrän sua,vaikka en itse aivan samanlaisessa tilanteessa olekkaan(läheltä liippaa..).Aurinkoisia päiviä sulle ja lapselle!
Olipa kiva saada muutakin kuin pahansuopaa kritiikkiä. Ei sillä, etteikö se tosiaankin ollut odotettavissa. Toivon vaan kykeneväni itse olemaan avarakatseisempi.
Toivon sinullekin aurinkoista kevättä!
Ylitit rajan kun aloit perheellisen kanssa! Menit ja aiheutit särön siihen mikä jollekulle on pyhää! Ehkei ilman apuasi ukko olisi hairahtunut ja ei olisi kenekään perheelle paskaa tiedossa!
Haluaisitko olla sen miehen vaimon asemassa, tai lasten? Miltä tuntuisi? Älä väitä että hyvältä.
Hieman tätä aihetta laajentaakseni kysyisin:
Riittääkö parisuhteen ja avioliiton pelastamiseksi se, että suhde/liitto on vain toiselle pyhä? Eläisivätkö ne, jotka tuomitsevat nämä lehmät/lutkat sellaisessa liitossa, joka on vain heille itselleen pyhä? Puhutaanko silloin kulisseista?
_o/ Täällä on toinen yh joka on tyytyväinen elämäänsä.. Kaksi lasta entuudestaan, ja kolmas tulossa. Yksin odotan tulokasta, tosin isä ei ollut perheellinen mutta ei kypsäkään lähtemään leikkimään kotia.. Mutta elämä jatkuu, älä ota noita tiukkapipoisia moralisteja niin tosissaan.. Se on helppo kritisoida toisia jos elää elämäänsä silmälaput silmillä.. ;)
Sinä et olekaan rikkomassa keneltäkään kotia. HIEMAN eri juttu.
sinulta vietäisi mies ja lapsilta isä...vai et edes pystyisi parisuhteeseen? Annakun arvaan,lapsesi ovat kaikki eri miehille?
miten mä arvasinkin.. :D Juu, kaksi edellistä lastani ovat avioliitosta peräisin, jossa tuli ero voimaan 2 vuotta sitten.. Ex oli uskoton. Tulokas on eri isälle, tosin hänellä onkin sitten 6 vuotta ikäeroa nykyiseen kuopukseeni.
Ja tuosta miehen/lasten isän viemisestä.. Ei ketään pysty viemään saati omistamaan. Toivottavasti vaimo saa tietää pian asiasta ja antaa miehensä mennä menojaan..
- Edelleen onnellinen yh.. ;D-
En sano, että olisin kanssasi samaa mieltä asioista, mutta toivotan voimia sinulle. Älä välitä näistä "hyvistä" ihmisistä. On lähes sama, mitä näille keskustelupalstoille kirjoittaa, aina saa vain ryöpyn niskaansa. Ei näillä palstoilla pysty vaihtamaan mielipiteitä haluamastaan asiasta, tämä kun on niin helppo tapa "raadella" toisia anomyymisti.
Kaikkea hyvää Sinulle ja lapsellesi.