Autoilu Kroatiassa

Liikenne hieman nopeatempoisempaa kuin suomessa. Ruuhkat olemattomat, Zagrebin iltapäivä ruuhkaa lukuunottamatta ja elokuun alkua rannikolla..mutta ei siellä mitään saksan tai ranskan kaltaisia ruuhkia ole.
Tiet pääosin erittäin hyvässä kunnossa.
Ainoa asia mihin kannattaa kiinnittä huomiota on poliisit: Promilleraja maassa on tasan nolla. Ja ylinopeuksista saa herkästi sakot...sakot ovat samaa luokkaa kuin suomessa (kokemusta on).

..Vaikka alkuun taatusti hirvittää nopeudet erittäin kurvikkaalla ja korkealla rantatiellä, niin äkkiä sitä oppii tallaa polkemaan! Elokuun eka vko autolla Makarska-Dubrovnik ja kaikki siltä väliltä.. kääntykää ennakkoluulottomasti pikkuteille - löydätte todellisia helmiä!

Ihan helppoa on autolla ajaminen Kroatiassa. Tosiaan tahti on hieman kiihkeempi kuin meillä täällä. Sen kiihkeyden aiheuttaa nuoret länsiauton saaneet kollit joille jonossa ajaminen on tuiki tuntematon asia. Etelämaalaiseen tyyliin hermo ei kestä jonossa ja ohi on päästävä. Näiden nuorten hölmöilyistä ovat säännötkin tiukentuneet kovasti. Muunmuassa nollatoleranssi alkoholin suhteen. Rantatie on aika tukkoinen välillä ja Sloveniaan menevillä tulliasemilla on josku tuntien jonot.

Mutta kuitenkin sinne vaan autoilemaan.

Hei!

Viime kesänä autoilimme vuokra-autolla juuri noilla seuduilla kolme viikkoa, mutta kesäkuussa. Vuora-auton hinnaksi tuli vakuutuksineen noin 1500e bensat. Olethan huomannut autoa (netistä) vuokratessasi, että kaikki vakuutusmenot eivät ehkä näy. Ainakin meille tuli pieni ylläri paikan päällä. Onneksi kokonaisbudjetti oli väljä.

Mutta siis autoilusta. Kävimme myös Bosnia-Herzegovinassa ja Montenegrossa. Ruuhkia ei tosiaan ollut kesäkuussa (paitsi sillä Zagrebin tiellä kun ajelimme kohti Plitvitseä, jossa muuten kannattaa käydä!), mutta paikalliset kertoivat, että rantatiellä voi olla ruuhkia heinä-elokuussa.

Moottoriteiden tietullit olivat halpoja ja vähiä moottoriteitä kannattaakin käyttää, jos on kiire paikasta a paikkaan b. Mutta näköalat niiltä olivat surkean tylsät pikkuteihin verrattuna. Ajotapa on hieman meikäläistä vilkkaampi, mutta ei mielestäni niin reipas/aggressiivinen kuin vaikkapa Kreetalla. Iltasella oli silti välillä jopa vaarallisen oloista vuoristoteillä (esim. Dubrovnikin lähellä). Tietyöt olivat jatkuvia ylläreitä jonkun mutkan takana ja vauhti ei ainakaan hiljentynyt illalla. Ja paikalliset sanoivat alkoholilla kyllä olevan osuutta iltaliikenteeseen. Olimme Dubrovnikin ympäristössä 5 vuorokautta, eikä yhtään iltaa mennyt, etteikö oltaisi nähty jotain onnettomuutta (tai sen jälkipuintia ambulansseineen ja poliiseineen). Pari kertaa meidätkin pelasti rotkolta vain hyvä tuuri ja refleksit (toisella kerralla rekka tuli mutkan takaa meidän kaistalla vastaan, kun sen oma kaista oli tietyön takia poikki - eikä mitään varoituskylttejä ollut).

Poliiseista ja 0-toleranssista varoiteltiin. Me emme koko reissullamme nähneet poliisia kovinkaan läheltä, saati nähneet yhtään puhallutusta tai tutkarysää. Sen verran kuulimme autonvuokraajalta, että jos joutuu onnettomuuteen, on poliisille soitettava heti, mutta lankapuhelimesta (sellaisenhan vuoristotiellä taikoo tuosta vaan...). Kännykästä ei kuulemma poliisin numeroon pääse. Ja kroatiaakin olisi paras osata. Liekö tosi (Vee2???)?.

Erikoisesti huomautan, että kannattaa ottaa pieni tai korkeintaan keskikokoinen auto. Ne kauneimmat kulttuurimaisemat ja monet hauskat paikat ovat nimittäin vanhoissa kaupungeissa. Ja kadut ovat todella kapeita. Lähinnä korvakuulolta saa mennä. Peilit läpsyvät varmasti usemammankin kerran kun auto tulee vastaan. Ne peilit kannattaakin kääntää sivuun, jos joutuu parkkeeraamaan kadunvarteen.

Ja miinavaara on todellinen. Rannikon turistipaikat ovat kuulemma suht tutkittuja, ja saarilla ei ole miinoja. Mutta muuten pissillekin mennään kahviloihin/huoltamoille (ja kaikissa ko. paikoissa ei ole vessaa, kysy ennen kahvin tilaamista), eikä poikkeilla asfaltilta tai hyvin kuljetuilta hiekkateiltä tiensivuun edes puolta metriä. Autiotalot (ne reikäiset ja ammutut, joita on paljon) ja niiden pihat ovat hyvin todennäköisesti miinoitettuja. Älä mene!

Siis varovaisuutta peliin, hyvät refleksit ja ajokokemusta sekä hyvät suhteet yläkertaan :) Mutta sehän se olisi täälläkin avuksi (vaikka me ihan pakananakin pärjättiin).

Aivan ihanat on maisemat kyllä sillä alueella, etenkin rannikolla! Ja Splitistä kannattaa ajella myös sinne Dubrovnikiin. Sen kuuluisa vanhakaupunki on näkemisen arvoinen, mutta äkkiä nähty, siellä ei kannata juuri edes syödä, muualla ruoka on paljon parempaa ja halvempaa. Mutta ennenkaikkea kannatta jatkaa sieltä vielä Montenegroon, Kotorin lahdelle ja Budvaan ja sieltä vaikka vuoriston kautta mutkaten takaisin, ellei halua etelämmäksi. Henkeä salpaavan upeat maisemat!

Ja tullien ylittely sielläpäin käy suurinpiirtein yhtä näppärästi kuin Suomen ja Ruotsin välillä, useimmiten tullimies vain viittaa kintaalla. Joskus piti näyttää ikkunasta passit ja green card.

Mukavaa matkaa! Kyllä mekin lähdemme sinne uudelleen, jos ei tänä kesänä, niin ehkä jo seuraavana. Aika kallista oli elämä muuten siellä(kin). Majoituksen sai kyllä Suomea halvemmalla. Jos vähän syrjäkyliä etsi, niin ruokakin oli meikäläisittäin tosi halpaa. Keskuksissa ravintolaruoka on noin meidän hinnoissa.

Alli ja mies

ps. Ai niin, osta sveitsiläisten tai saksalaisten tekemät tiekartat, mieluummin jo ennen kuin otat sen auton. Auton mukana tullut kartta oli ainakin meillä ihan lelu, kun jostain piti tosissaan etsiä tie/kohde.

Tultiin viimeyönä takaisin Kroatiasta.
Ajomatkaa kertyi satoja kilometrejä, tuliko peräti 1000.

Tässä joitakin kuvia, niistä ei käy tilanahtaus oikein ilmi:
http://kotisivu.mtv3.fi/montenegro-kroatia/

Ajettiin reitti: Dubrovnikin lentokenttä - Montenegro Kotor - Kroatia Dubrovnik - Split - Zadar - Starigrad-Paklenica - Zagreb.

Auto vuokrattiin Dubrovnikin lentokentältä ja palautettiin Zagrebin kentälle. Viikkohinta 380 euroa, ilman kilometrirajoja. Avis-vuokraamo Töölön matkatoimiston kautta. Samasta matkatoimistosta lentoliput ja ensimmäiseksi yöksi hotelli.

Montenegrossa tuntui aluksi, että kovin on AHDASTA. Muut kuin päätiet ovat tosi kapeita - Montenegrossa päätietkin tuntuivat vuoren seinään koverretuille vuohipoluille :) Siellä sitten mentiin peilit vastaantulijoita hipoen ja väisteltiin pientareelle sikäli kukn sellaista oli. Auton parkkeeraus oli oma lukunsa. Mielikuvitusta piti ja sai käyttää, toisin kuin Suomessa...

Kroatian rantatiellä (E65) oli sitten paljon helpompaa. Paikallisilla kaasujalka oli raskas ja torvet soivat herkästi joten ikkunat kannatti pitää kiinni. BMW-nuoria meni joskus hillittömästi ajaen ohi.

Kaupungeissa jalankulkijat tietävät oikeutensa. Suojateitä käytetään usein luottavaisesti, kuten Suomessa Helsingin ulkopuolella.

Vuokraamossa virkailija kehoitti puhumaan vain Suomea jos poliisi pysäyttää, ei englantia, "It´s better". (?????)

Hieno matka, komeat maisemat ja luonto.