heips!!!
jos on käynyt niin että on tullut raskaaksi ja sekä tuleva äiti että isi on uskovaisia, pitääkö niiden mennä keskenään naimisiin? Mikä on siis lestaadiolaisten kanta kyseiseen asiaan? Oltiin seurusteltu ehkä pari kuukautta, kun tulin raskaaksi...
jos on käynyt niin että on tullut raskaaksi ja sekä tuleva äiti että isi on uskovaisia, pitääkö niiden mennä keskenään naimisiin? Mikä on siis lestaadiolaisten kanta kyseiseen asiaan? Oltiin seurusteltu ehkä pari kuukautta, kun tulin raskaaksi...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vähä ristiriitanen juttu jos tuleva äiti ja isi on uskovaisia eikä oo naimisissa? Ainakin usko on horjunu jossain vaiheessa. Tiedän erään uskovaisen äidin jolle kävi melkein noin ja sitten se isä jätti sen eikä ne siksi menny naimisiin, mutta jos aijotte yhdessä jatkaa niin menkää naimisiin. en ainakaan itse haluaisi olla aviottoman parin lapsi.
uskovainen oon kokoajan halunnu olla. Mutta kyllä uskovaisilla on kiusauksia ja synti tarttuu...tollanenkin synti.Se on onneksi anteeksi saatu.
minä, sinä, muut. Ei se, että on uskovainen, vapauta täysin omasta lihastaan.
Kysymys oli siis ihan aiheellinen.
Jos viestisi ei ollut huvikseen kirjoitettu, kehottaisin sinua miettimään etkö tiedä itse, rakastatteko toisianne? Miksi pitää kysellä tuntemattomilta ihmisiltä pitääkö mennä naimisiin? Jos suhde on perustunut vain seksuaalisiin tarpeisiin ja nyt kun lapsi tulossa, ollaan ihmeissään pitääkö tässä nyt mennä naimisiin. Ajattele lapsen parasta. Kukaan muu kuin te itse ei voi tietää vastausta.
Menisin naimisiin.
puoltaisi kyllä:
-ei tarvitse tunnustaa lasta erikseen. Lapsi tulkitaan miehen lapseksi jos olette naimisissa, muuten joutuu tunnustamaan lapsen erikseen.
-jos oli aikeessa mennä joka tapauksessa. Miksipä ei.
Ei:
-jos satuitte ajautumaan sänkyyn lyhyen tutustumisen jälkeen, siis jos et tunne toista, mieti ainakin menetkö.
-mieti rakastatko toista ja oletko valmis sitoutumaan, vaan haluatko vain (sama kysymys molemmille)? Pelkkien halujen voimalla voi parisuhteessa selvitä jonkin aikaa, mutta saattaa käydä pitemmän päälle raskaaksi se yhdessä oleminen, jos ei muuten natsaa. Yhdessäolo voi päätyä eroon, vaikka kuinka molemmat uskoisivat Jumalaan.
Mä menisin lapseni isän kanssa naimisiin siinä tapauksessa että tuo ihminen tuntuisi minulle oikealta!
En missään nimessä menisi pelkästään sen takia jonkun kanssa naimisiin että minulle olisi sattunut ns. vahinko ja olisin tullut raskaaksi...
Katsokaa mikä on tilanne. Tunnetteko olevanne pari ja menkää naimisiin jos siltä tuntuu...
Missään tapauksessa ei pidä mennä RASKAUDEN takia naimisiin!
Avioliitossa molemmat puolisot luovuttavat osan oikeudestaan omaan elämäänsä toiselle. Esimerkksi väkivaltaisessa tai muuten mahdottomassa parisuhteessa on risti loppuelämäksi, vaikka sattuisikin pääsemään jollain tavalla väärinkohtelevasta puolisosta eroon!
Lyhyen tutustumisen perusteella ei kukaan voi tietää kenestäkään varmasti, onko kysymyksessä psykopaatti, narsisti tms rajatilapersoona, joka saattaa tuhota puolison ja perheen elämän, josta ei pääse edes eroon. Lähestymiskiellotkaan eivät tehoa tällaisiin väkivaltaisiin tyyppeihin.
Jos et jaksa yksin ottaa lasta huollettavaksi, Suomi on pullollaan aviopareja, jotka mielellään adoptoivat vauvan jos haluat sen luovuttaa.
On todella kunnioitettava teko synnyttää lapsi ja antaa lapsi perheeseen, jossa hänestä välitetään. Biologinen äiti voi esittää jonkin verran toiveita siitä, millaiseen perheeseen lapsi annetaan adoptoitavaksi.
Ja mikäli päädyt pitämään lapsen, ei ole varmaan ongelma hankkia ystävä- ja sukulaispiiristä tukiverkostoa, yhteiskuntakin auttaa tässä asiassa, kannattaa olla itse aktiivinen! Yksi vaihtoehto on vahvistaa isyys, jos niin haluat, vaikket haluakaan lapsen isään itse sitoutua. Näin lapsesenne saa sekä äidin että isän, mutta teidän kummankaan ei tarvitse tuhota elämäännne ikiajoiksi väärään parisuhteeseen. Aika saattaa näyttää, päädyttekö sitoutumaan toisiinne kun aika on siihen kypsä. Vai saako lapsenne teidän molempien aviopuolisot ja mahdolliset lapset laajaksi perheekseen?
On todella monenlaisia onnistumisen mahdollisuuksia. Varmin tapa epäonnistua on sitoutua avioliittoon jonkin ulkonaisen asian, kuten lapsen syntymästatuksen takia!
Olen itse avioliitossa ihanan miehen kanssa, mutta vielä enemmän kuin olen kiitollinen miehestäni, olen kiitollinen siitä, etten ole kenenkään toisen kanssa naimisissa! En missään nimessä toivo kenenkään avioituvan koskaan missään, ennen kuin on ihan varma, että on juuri oikea kumppani. Usko pois, sellainen varmuus tulee kyllä, kun on sen aika. Ei tarkoita, etteikö elämä olisi myös vaikeaa ja raskasta, mutta se on kuitenkin onnellista.