Olin viime viikonloppuna Hämeenlinnassa katsomassa kisoja ja siellä miesten sarjassa oli yksi näkövammainen judoka, joka pöllytti meitä näkeviä mennen tullen. Täytyy ihmetellä, miten näkövammainen pystyy haastamaan näkevät judokat vaikka ei paljon mitään näe. Ok, matsi alkaa aina otteesta, mutta siinähän ne erikois-säännöt ovatkin terveisiin verrattuna. Mitä ootte porukat rehellisesti mieltä, arvostetaanko Suomessa tarpeeksi vammaishuippu-urheilua ja eteenkin judossa? Minusta se pikemmin rikkaus ja osittaa suurta rohkeutta lähteä "terveitten" kanssa kisailemaan?
Arvostus
ällistynyt
223512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En tiedä tapausta tarkemmin mut kuulostaa hemmetin hyvältä. Todella hienoo jos joku jolla on jokin vamma pääsee pölläyttämään meitä "terveitä". Vielä kun kyseessä on judo. Kummarran syvään.
Joskus näen selvemmin kun suljen silmäni.
Sama kaveri (Kallunki) joka voitti EM ja paralympialaisissa mitallin ??? Itse en ollut kisoja katsomassa.
Kunnioitan häntä todella paljon. Olen ihmetellyt sitäkin, että miten näkövammainen onnistuu pysymään siellä neliön rajojen sisäpuolella, kun se on välillä näkevillekin vaikeaa? Tietääkö joku?
asiaa kerran Janilta kun vedettiin kunnon rantut tuossa talvella. Hän sanoi, että ei sitä aluetta kerkeä missään vaiheessa "kyyläämään" kesken matsia. On paljon muutakin ajateltavaa ottelun aikana. Täytyy kuulemma tietosesti tehdä ratkaisut ennen punaista aluettä, ainakin siihen pitää pyrkiä. Täytyy rehellisesti myöntää näin jälkikäteen, että oli mulla aliarviointia häntä kohtaan ennen ranttuja, mutta kun lensin korkealta ja kovaa muutaman kerran puhtailla suorituksilla, niin palasin maan pinnalle. En tiedä johtuko aliarviointi pelkästään näkövammasta vai suht alhaisesta vyöarvosta tai kummastakin yhtä aikaa. Se oli mulle henk koht hyvä opetus, että älä turhaan katso kuka sulla on vastassa, vaan anna palaa täysillä!
Arvostan todella paljon Jan Kallunkia, joka vammastaan huolimatta uskaltaa elää, kamppailla ja taistella. Tämä luo uskoa muihin vammautuneisiin ja näyttää heille esimerkkiä.
Kuitenkin arvostan vielä enemmän ns. perinteistä kilpajudoa, koska kilpailu, etenkin kansainvälisesti, on yksinkertaisesti vain niin mielettömän paljon kovempaa siellä kuin vammaiskisoissa. Kunnia kummallekin, mutta judoliiton panostuksen tulee kohdistua kuitenkin ensisijaisesti ja lähes täysin perinteiseen kilpajudoon. Jos siellä ei ole vähään aikaan menestytty täydellisesti, ei se saa olla syy luovuttaa. Eteenpäin sinne, missä kisa on kovin!
Näkövammainen Jan Kallunki on tehnyt ainoana judokana Suomalaista urheiluhistoriaa tuomalla ensimmäisen Olympialaisen mitalin ! Judo ilman heikentyneelläkin näköaistilla on erittäin vaikeaa; kuka tahanssa meistä näkevistä voi kokeilla randoria sitomalla silkkihuivin silmilleen. Reaktio-vastareaktio perustuu vastustajan liikkeen tuntemiseen; "sähkötykseen". Vaikka HML Shiaissa Jan hävisikin ottelun, se ei himmennä hänen saavutustaan. Tavoite on jo asetettu Pekingiin.
Kallunki ei hävinnyt yhtään matsia HML-shiaissa. Taidat sekoittaa kaverin Jan Eklundiin (m-60), joka toki hävisi yhen matsin. Olen tässä lueskellut tämän judoalueen keskustelua viime syksystä lähtien. Minusta on todella naurattavaa, kun jotkut ihmiset vähittelevät vammaishuippu-urheilun saavutuksia. Jokainen raajarikko tai näkövammainen tai jonkun muun vamman omaava ansaitsee kyllä arvostuksensa urheilijoiden, lajiliittojen ja valtiovallan puoleltakin. Suomi on loppujen lopuksi niin pieni maa, että kaikki menestys maailmalla pitäisi huomioida tasavertaisesti. Jokainen joka vähittelee vammaishuippu-urheilijoiden menestystä, voi aivan hyvin lähteä kokeilemaan samalta viivalta heidän kanssa. Lyön melkein pääni pantiksi, että vähättelijät saisivat kunnolla köniinsä lajissa kuin lajissa. Ja tää juttu että Jani on harrastanut painia joskus junnuvuosina ja rinnastetaan sen takia painijaksi, niin ei se mun mielestä tee häntä yhtään huonommaksi judokaksi. Päinvastoin. Kaverilla näytti ainakin HML:ssä olevan hyötyä painistä kropan hallinnat, koordinaatio toimi ja osas vielä jonkin verran taktiokoidakkin. Jotkut väittää, että Jani käyttää pelkästään painilikkeitä, näin ei ainakaan HML:ssä ollut asia. Ipponit tulivat muistaakseni sidonnasta, jalkapyyhkäisystä ja käsikiepistä. Joten eiköhän oteta kaveri vakavasti ja haalitaan vaikka omilta paikkakunniltamme muita näkövammaisia mukaan tatamille, niin näytetään epäilijöille "närhen munat"!!!! Hauskaa Wappua kuitenkin kaikille!!
Judon taso on maailmalla niin kova, että vaikka näkövammainen on niin ja nin hyvä on tietyllä tavalla loukkaus normaaleja kohtaan, että hän on ainut joka saa mitään tukea.
Kyse EI ole hänestä ihmisenä tai urheilijana. Hän tekee parhaansa. Ja tekee sen ihalitavan hyvin. Mutta tässä maassa on kymmeniä judokoita jotka ovat treenanneet kuin huippu-urheilijat jo vuosia ja vuosia.
Luuletteko, että judo sai tukea ilman menestystä ihan vaan huvikseen? Judossa on tehty enemmän työtä kuin moni edes tietää tai aavistaa. Moni junnu muuttaa 16-vuotiaana pois kotiansa vain jotta voisi treenta 2x kertaa päivässä. Tämä työ ei saa arvostusta, koska VIELÄ ei tule menestystä.
MUTTA KOHTA TULEE!!
Pitää paikkansa. HML Shiaissa Jan voitti tosiaankin kaikki matsinsa, muuta E-S aluemestaruusisoissa tuli muutama tappio.
Ensinnäkin tiedoksi, että Kallungin etunimi on Jani. Ei siis Jan.
Toiseksi tiedoksi, että liiton/olympiakomitean/paralympiakomitean tukia vertailtaessa tosiasia on se, että Jani Kallunki ei saa tänä vuonna yhtään enempää rahaa kuin terveiden urheilijoiden parhaimmisto = olympiaryhmä. Viime vuonna, jolloin Kallunki otti paralympialaisten pronssinsa, hänen valmennustukensa oli huomattavasti alhaisempi kuin terveillä.
Mutta jotain Jani saa enemmän, nimittäin hän saa Opetusministeriön urheilija-apuran 12.000 euroa vuodessa verottomana käteen. Tämän asian on päättänyt ministeri, ei siis Judoliitto. Tälle vastaavalle apurahalle on aikanaan vuonna 1998 päässyt toinenkin judoka eli Jorma Korhonen, kun hän sijoittui 1997 syksyllä MM-kisoissa viidenneksi.
Kallunki on mitä parhainta PR:ää Suomen Judolle. Nyt kun Olympiakomitean tuet on muutenkin olleet myönteisiä judoliitolle, tulee tehdä kaikki mahdollinen lajimme tunnetuksi tekemiseksi, sponsorien ja uusien harrastajien lajin pariin saamiseksi. Liike-elämän aktivoiminen tukemaan Judoa on suuri haaste. Nokia päätti muutama vuosi sitten ryhtyä sponsoroimaan lumilautailua, koska laji oli oiva kanava suureen tietyn tyyppiseen nuorisoryhmään. Judon tukijat liike-eleämssä liittyvät lajin luonteeseen; Aasialainen kultttuuri, taistelu, puolustus, turvallisuus....
Varmasti judon huiput tekevät kovaa duunia nuoresta lähtien, mutta tosiasia on tässä nykypäivän tukisysteemeissä se että sun täytyy ensin tehdä kunnon tulosta ja sitten saat tukea sieltä sun täältä. Se on vaan kylmä tosiasia. Niin kuin "Pexi" runoili, Kallunki ei ole saanut yhtään enempää tukea kuin "terveetkään" paitsi urheilija-apurahaa. Minusta sen myöntäminen hänelle meni oikein. Ei siitä pidä olla kateellinen. Yhteen hiileen tässä pitäisi puhaltaa eikä ruveta mollaamaan ketään. Judo on Suomessa niin pieni laji mediassa, sponsoroinnissa jne. että jos ruvetaan taistelemaan lajin sisällä, niin paha makuhan siitä jää kaikille. Mielestäni kunnia sille jolle se kuuluu. Ymmärtääkseni Kallunki kisaa Suomessa näkevien kanssa, jotta saisi mahd. kovaa vastusta. Meillä ei tietääkseni ole ainakaan vielä ketään muita näkövammaisia kilpajudokoita vai olenko väärässä? Toivottavasti "terveetkin" saisivat mitaleja arvokisoista,niin loppuis tää kateus, joka on ilmennyt monista tän alueen viesteistä.
Tsemppiä Janille jatkossakin!!!
Harrastan sotahistoriaa, joten vastakkainasetelmat kiinnostavat.... "Terveet vs. Vammaiset", "Normaalit vs. Epänormaalit", "Vapauttajat vs. Valloittajat", "Demokratia vs. Diktatuuri"......
Judo perustuu paljolti mielen hallintaan. Henkilö, joka ajattelee, luo, puhuu tai tekee vastakkainasetelmia judossa... omassa elämässään, on tuominnut itsenä häviäjäksi. Taistelutaidon ensimmäinen pääsääntö on: älä koskaan ala-arvioi vastustajaasi. Moni alempi vyö on voittanut, ja tulee voittamaan, mustan vyön judokan ipponilla.... taistelukentällä tälläinen upseerin aliupseeria kohtaan osoittama aliarviointi johtaisi eittämättä upseerin kuolemaan. Tyhjennä mielesi ennen ottelua, vastustaja kuka tahansa.....
Äskeinen johdantoni ei ollut tarkoitettu "ällistyneelle", joka tuntuu ajattelevan aivan johdonmukaisesti.
Nimimerkki "apock" sen sijaan tuntuu olevan
eksyksissä itsensä kanssa komentteineen "....tietyllä tavalla loukkaus normaaleja kohtaan...." Kysympä vaan että kuka meistä on ns. "normaali", itse en ainakaan halua sellaiseksi.
"judokonkarit" tuhatvuotisineen ajatuksiin ovat nykyjudon syöpä.
Voisitko perustella väitteesi. Muussa tapaksessa sinähän ole vellihousu... ;)
Anteeksi Judokonkari, että olet saanut odottaa vastaustani. Tulee niin harvoin kerettyä tänne lukemaan "nettijudokoiden" harjoittelua kun tuo oma aika kuluu siellä salilla, anteeksi Dojolla.
Henkisyys seuraa aina fyysisyyttä, myös judossa. Itsekkin nyt parikymmentä vuotta reenanneena olen ruvennut ajattelemaan tuota henkistä puolta. Eli kun ei enään pysty muuten niin rupeen tarinoimaan noita ( lue aiemmin kirjoittamasi ajatus ups-aliups jne). Mutta toivottavasti älyän tehdä sen muualla kuin judosalilla, etten pilaa muiden harjoittelua.
Silloin kun kohtaa kaksi taidoiltaan, fysiikaltaan jne kamppailu-urheilussa ottelussa voittaa aina henkisesti vahvempi siihen ei tarvita vertausta tuhansien/satojen/kymmenien vuosien takaa, sen tietää kun ottaa riitävästi matsia!!
”Terve henki terveessä ruumiissa”- on vanha kunnon sanalasku. Kuitenkin kommentti, että ”fyysisyys tulee aina enne henkisyyttä..…” on mielenkiintoinen väittämä, joka valitettavasti on usein epätosi. Tuleeko ihmisen olla fyysisiltä ominaisuuksiltaan (nopeus, voima, kestävyys) siis tietyllä suhteellisesti riittävän korkealla tasolla kyetäkseen pohtimaan harjoittelunsa tai yleensä elämänsä tarkoitusta? Väite on luonnollisestikin täysin absurdi. Mutta todettakoon, että yleisesti filosofisille ongelmille on tunnusomaista että emme useinkaan edes ymmärrä, mistä on kysymys.
Eräs tapa selvittää asioita itselleen on laittaa asioita vastakkain (”vastakkainasettelu”) ja kysyä itseltään rohkeasti ”miksi ?” Miksi en menesty? Miksi menestyn? Miksi ihailemani judoka menestyy? Miksi harjoittelen niin kuin harjoittelen? Miksi harkitsen lopettamista/jatkamista? Miksi toisinaan koen oloni epävarmaksi?…..
Esittämäsi "filosofian" käytännössä todistaa oikeaksi esim: "leikkinyrkkeilijä" Tony(i) Halme. Nopeus, voima, suuri ulkoinen olemus kätkee sisälleen vain tosi pienen pojan :)
Hänellä(kään) ei ole tasapainosta eikä karismasta tietokaan...
Hyvä JudoKonkari !!! Viisaita lauseita !
kaivettu joku budokirja esille ja laottu viisauksia kansalle. Jos et voi kokea mitään fyysisesti ( näkö, kuulo, tunto, haju, maku ....) et voi luoda "hajatuksia" eli fysisyys tulee ensin näin maalaisjärjellä ajateltuna. vai tuliko ihmiselle ensin ajatukset ja sitten keho. Paskanmarjat nyt lopetan tän.Piste.
"Keltanokka" ja "Toinen keltanokka" oppivat kyllä itsekin iän myötä ajattelemaan, eikä siinä mitään budokirjoja tarvita. Joskus itsekin ajattelin juuri noin.... lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu luonollisesti kapinointi ja uhmakkuus.