Olen 21 vuotias ja hyvin epäitsenäinen. Omaan asuntoon muutto saa aikaan ahdistuksen tunteita ku tuntuu vaan että en pärjää. Kärsin myös sosiaalisten tilanteideb pelosta niin esimerkiksi omien asioiden hoitaminen tosi hankalaa koska pelkään esim puhelimeen vastaamista. Mulla on todettu myös masennus mikä vaikuttaa toimintakykyyn ni en saa asioita oikeen aina tehtyä ilman että joku tulee ja repii sängystä ylös ja auttaa mua asioiden hoitamisessa.
Olen ollut aina takertuva ja arka ujo luonne ja jotenkin koen olevani ihan toivoton tapaus kun tuntuu että kaikessa tarvii apua ja tukea ku pelkään etten osaa. Itsenäistyykö tässä koskaan?
Olen ollut aina takertuva ja arka ujo luonne ja jotenkin koen olevani ihan toivoton tapaus kun tuntuu että kaikessa tarvii apua ja tukea ku pelkään etten osaa. Itsenäistyykö tässä koskaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joskus tuntuu että elämästä ei tuu mitään. Lahoan varmaan neljän seinan sisällä lapsuuskodissani kun kaikki pelottaa ja ahdistaa. Miksi itsenäistyminen on niin pelottavaa.
Kaikki painostaa paitsi äiti että pitäis muuttaa omilleen.
Ap.
Oletko missään hoidon piirissä? Jostain pitäis lähteä alkuun tukemaan itsenäistymistä. Muuttaa ei kannata jos ei pärjää itsenäisesti mutta apua pitää hakea siihen. Puhelin on joillekkin kauhistus ja sitä pelkää ihan suotta,ihminen on vain toisessa päässä ja kun asian saa sanottua niin kyl asiat sujuu ihan omalla painolla. Mieti onko aika oikea, hätiköidä ei pidä muuton kanssa.
Olen hoidon piirissä ja mulla onkin lääkitys masennukseen. Hävettää vaan kun asun vielä kotona ku tuntuu että yhteiskunta painostaa että hirveen nuorena pitäis muuttaa omilleen.
Ehkä asiat joskus paranee...
Ap.
Ajattele ehkä-sanan sijasta, että kyllä asiat joskus paranevat.
Ei ole mitään syytä hävetä sitä, että asuu 21-vuotiaana vielä kotona. Kaikki eivät ole siinä iässä välttämättä kypsiä aikuisia, jotka pystyisivät ottamaan täyden vastuun omasta elämästään
Ja jos kerran tuntuu epävarmalta, niin vielä vähemmän kannattaa ajatella mahdollista itsenäistymistä. Anna ajan kulua, ja yritä saada ensin itsesi parempaan kuntoon.
Yhteiskunta ei voi, eikä painosta, millään tavoin ketään lähtemään kotoaan, jos tuntuu siltä, ettei ole vielä kypsä siihen. Kuten kirjoititkin, niin sinustahan se tuntuu, että yhteiskunta painostaisi.
Muista aina, et ole mikään toivoton tapaus, vaan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.
Kiitos kommentistasi. :)
Ap.