Kuuluuko pariskunnan asua yhdessä loppuun asti

Sosdem tuo matua maahan ja rahat sidotaan niihin
silloin ei ole vanhainkoteja veronmaksajille jotka vanhenevat eikä siten että nämä voisivat vanheta arvokkaasti perhepiirissä yhdessä

siksi

välttele demaria
välttele veroja että rahasi jäävät sinule sijoitettavaksi ja saat ostettua itsellesi parempaa hoitoa vanhana
sijoita itse äläkä luota valtion sijoituksiin että saat jotain jos annat veroina ensin
vaadi ensin ja maksa sitten vasta veroja
vastusta matutusta sillä veronmaksaja maksaa ne eli sinä maksat
älä ainakaan ota uskoaksi veronimijäpuheita

Tuo ei ole "kuulumis" kysymys vaan riippuu henkilöistä.

Kaksi miespuolista tuttavaani, salikaveriani oli muutaman vuoden omaishoitajina.
Heput kokivat sen pitemmän päälle hyvin raskaaksi ja stressaavaksi.
Kumpikin koki helpotuksena kun heidän vaimonsa pääsivät hoitokotiin.

Kolmas kaverini on parhaillaan tuossa omaishoitaja putkessa. Pari vuotta on ehtinyt totuttelemaan rooliin joka on nyt virallistettu.
Taakka mikä taakka.

Ainakaan nämä kaverini eivät kaipaa mitään "kuulumista" mutta nämä eivät todista muuta kuin sen, ettei voi väittää, että kaikki!!!

alotuksen kysymykseen:

Ei välttämättä tarvi asua yhdessä
jos toinen osapuoli on hyvin sairas , esm. alzhaimer,
ja toinen ei jaksa enään kovinkaa paljoo auttaa,

sitäpaitsi koko elämän mittaisessa avioliitossa voi toinen osapuoli ollakki jo yksin
koska vanhalta on omatki voimat jo vähissä,
riittää kun käy ja pääsee aina välillä sairasta puolisoaan katsomassa,,,,

Me asuimme mieheni kanssa muutaman vuoden eri osoitteissa. Missään vaiheessa ei ollut tarkoitus erota, kuten emme eronneetkaan vaan halusimme vain muuttaa välillä asumiskuvioita. Nyt olemme taas asuneet yhdessä viimeiset kaksi vuotta ja näillä mennään loppuun asti. Meille asia oli ok. Jotkut kauhistelivat tyyliin "MIkä se tuollainen avioliitto on?" tai "MItä ne vanhat ihmiset rupesivat vouhottamaan?" Meille tuo erillään asuminen teki hyvää ja nyt on taas kiva nauttia yhdessäolosta ja seurustelusta kuten aikoinaan. Yhdessä olemme olleet 44 vuotta

Minä autoin äitiä kun hoidimme isää yhdessä, ei äiti olisi yksin pystynyt. Yhdessä he olivat 1951 vuodesta asti.

Mukavaahan se olis ku on siihen nalkuttamiseen tottunut .- Mutta jos henkensä heittää ennen minua nii heitteille jätetyn koiran otan ,en uutta pirttihirmua !

Gubbe 72

Tilanne ratkesi ja pariskunta pääsi samaan hoitokotiin. Hyvät heille.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/20ead6d1-0b98-4f5a-8d98-09ba9281fad7

Yleiseltä kannalta vähän epäilyttävä, voidaanko tasapuolisesti toteuttaa kaikille haluaville.
Hoitokodissa tapahtui hiljattain. Vaimo oli "tiedottomana" petipotilaana ja mies käpösteli toisesta huoneesta joka päivä katsomaan. Sitten mies kuoli. Neljäntenä päivänä, kun mies ei enää tullut tervehtimään, kuoli vaimo, eli tajusiko että puoliso oli lähtenyt.

Minusta on varsin luonnollista asua omassa asunnossa yhdessä jomman kumman leskeytymiseen saakka.
Olemme keskustelleet vaimoni kanssa tuosta hoitokotiin kunto vaiheesta.
Kumpikaan ei halua olla paljon passattavana taakkana toiselle jos tilanne näyttää pysyvältä tai luultavammin huononevalta.

Turvallinen hyvä hoitopaikka puolisolle on kaiken A ja O. Puolison persoona saattaa muuttua, taantumista voi havaita. Paluuta entiseen elämään ei ole.
Mutta miten terve puoliso kokee elämän dementiaosastolla/-kodissa, jossa elämä voi olla levotonta ja hyvin erilaista mihin on tottunut?

Minä ymmärrän oikein hyvin. Miksi pitää erottaa ihmiset, jotka ovat siinä elämänsä vaiheessa, että läheinen on erittäin tärkeä, kun huomisesta ei ole tietoa,
jäikö jo yksin. Jokainen yhdessäolopäivä on tärkeä ja merkityksellinen,
kun ne ovat vähissä.

Mikä olis sen kauniimpaa kuin käsi kädessä ikuisuuteen ..........kun se aika tulee......

Gubbe 72