Mulla on ongelma poikaystävän kanssa.. mä en tiedä jatkaako sen kanssa vai ei. Meillä on vähä sellasta, ettei pystytä kertoon ajatuksia ja mielipiteitä kaikista asioista. Me ollaan tosin molemmat jokseenki ujoja, mut silti pitäs pystyä tekemään ja sanomaan se mitä tahtoo, eikä tarttis hävetä tai miettiä, että mitähän toi sit aattelee. Muutenki musta on alkanu tuntuun siltä, etten enää oikeen tykkää siitä, mut kuiteki toinen puoli mussa tahtoo jatkaa. Ja toinen ei. Mä tiedän, ettei kukaan pysty auttaan mua, mut jos joku on kokenu jotai samantapasta, ni kertokaa, mä oon oikeesti ihan epätoivonen, ku en tiiä miten tehdä! Se on ollu poissa nyt viikon ja sillä aikaa kasvo tuo mun päähä, vielä ei olla nähty, mutta kun nähdään, me puhutaan asiat läpi, mut.... Kertokaa hei mielipiteitä ja kaikkeee!!! Kiitos.
kun ei tiedä mitä tahtoo
kärpänen
4192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ootteko ollu kauan yhessä..? mulla ja mun exällä oli sama juttu..ei me oikein osattu ilmasta itseemme toisillemme..aina piti jotenkin miettiä että mitäs tohon nyt vois sanoo...ei se ollu yhtään mukavaa..ja sit tultiin tulokseen että ei siitä tuu mitään..oltiin me yhessä peräti kuukaus..no..tällä hetkellä seurustelen mailman ihanimman jätkän kanssa..voidaan puhua ihan mistä vaan ja ilmasta tunteitamme ilman mitään estoja..=)
no..yritä tehä oikee päätös suhteenne kannalta ja itsesi..hyvää kevättä! =)
Ootko nykyises kanssa seurustellu pitkään?
Kuinka kauan ootte ollut yhdessä? Ujoillahan usein kestää jonkun aikaa ennen kun hommat alkaa sujumaan ja avautuminen pääsee alkuun. Mä oon omalla kohdallani huomannut, että uusien tuttavuuksien kanssa pari ensimmäistä kuukautta on pelkkää turhanpäivästä myötäilyä ennen kun juttu alkaa sujumaan. Ja sit toinen kysymys: kuinka kauan oot miettinyt, ollako vai eikö olla? Jos se on joku parin viikon päähänpisto kauan kestäneessä suhteessa, älä ihmeessä tee mitään hätiköityä. Ylä- ja alamäkiä tulee jokasessa suhteessa, ja jos aina luovuttaa niin eihän siitä elämästä mitään tule. Ootko jutellut jätkäsi kanssa tosta ongelmasta? Avoimella asioiden pohtimisella on taipumus lähentää ihmisiä ja toisinaan se poistaa koko ongelman. Älä vaan jätä asiaa kalvamaan sisintäsi. Sitten on vielä viimeinen vinkki eli vanhaan ei saa jäädä väkisin roikkumaan. Jos susta tuntuu vähänkin pidemmän aikaa ettei jatkosta tuu mitään, siitä ei myöskään tule. Koita nyt kuitenkin johonkin ratkasuun päätyä ja älä epäröi ottaa asiaa puheeksi jätkäsi kanssa. Kyllä se ymmärtää, jos se susta vaan välittää. Ehkä se itekin pohtii samaa asiaa ja miettii, miten siitä pääsis eroon. Ehkä te yhdessä keksitte siihen ratkaisun.
Ehkä teidän ei kantsi jatkaa. Te ette ilmeisesti oo sitten vielä valmiita kypsään ja vakavaan seurusteluun. Tai sitten teidän vaan pitäis edetä varovasti ja rakentaa sitä yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen kehää ympärillenne. Ootteko te seurustellu miten pitkään? Jos vasta esim. alle puol vuotta, niin ei teidän vielä tarviikaan hirmu syvällisii jutella. Se luottamus ja asioiden jakaminen tulee kyllä aikanaan mukaan kuvioihin.
Ettet enää oikein tykkää siitä? No, toisaaltahan toi on hienoo, että ette vielä noin nuorena kuvittele rakastavanne vaan puhutte ihan rehellisesti tykkäämisestä : ) Jos sä rakastaisit, niin kyllä sä sen tietäisit... Ja toi teidän tykkääminen voi kehittyä rakkaudeksi jos haluatte niin.
Mutt toi miten teille tulee käymään, on vain teistä kiinni.