Läheisriippuvainen?

jasminel kirjoitti:

Mun on kai pakko myöntää tää itselleni: kärsin pahasta läheisyyssriippuvaisuudesta. Ja sen takia aina kaikki mun suhteet loppuu heti alkuunsa. Olen toivoton romantikko ja odotan aina vain sitä jotain oikeaa ihmistä joka tulee ja muuttaa kaiken, saa minut täydeksi, kokonaiseksi ja pitää minusta huolta maailman loppuun asti. Jotain, jonka kautta elää. Tiedän, pitäisi hankkia oma elämä ja opetella rakastamaan itseäni. Se vain on niin vaikeaa kun elämänhalua ei välillä ole ollenkaan. Välillä tuntuu ettei jaksa nousta sängystä ylös, välillä taas kaikki tuntuu mahdolliselta ja innostun uusista asioista. Kyllästyn kuitenkin kaikkeen todella nopeaa. Silloin vain kun minulla on joku ihastus kiikarissa ja saan tunteille vastakaikua, olen onnellinen. Alan helposti roikkumaan toisessa ihmisessä ja ahdistella häntä kysymyksillä menneestä ja tulevasta. Haluaisin kaiken heti ja nyt. Tästä jokainen mies tietenkin säikähtää ja alkaa välttelemään minua ja minä masennun ja syytän itseäni ja toivon vain että kuolisin, mietin itsemurhaakin. Sitten piristyn, päätän että hankin kunnon elämän enkä ikinä enää ripustaudu toiseen ihmiseen. Mutta sitten se taas tapahtuu.. Kiinnyn vain niin helposti ja jos kiinnostun miehestä ja hän minusta alan heti suunnitella mielessäni yhteistä tulevaisuutta ja kaikkea ja sitten tarraudun häneen epätoivoisesti ja itken hiljaa mielessäni jos en saa vastakaikua. Monet miehet haluavat minulta vain seksiä, koska monet kehuvat minua tosi kauniiksi ym mutta minä en haluaisi olla vain joku kaunis nainen vaan toivon että joku rakastaisi oikeasti. En ikinä enää halua rakastua koska silloin muutun niin heikoksi...Mutta minäkin kaipaan hellyyttä, en vain rivoja sanoja....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä