Emme ole riippuvaisia Venäjän energiasta, vaan meriteistä ja yhteyksistä Baltiaan. Ne pitää turvata ottamalla Nato-optio käyttöön.
Taustaa artikkeli By Jarmo Huhtanen, HS 7.10.2021, sivu A20:
"ENERGIAN hintojen kallistuminen on noussut tänä syksynä yhdeksi Euroopan tärkeimmistä puheenaiheista. Ensi talvea odotetaan jopa pelokkaina, koska kukaan ei tiedä, kuinka rajua hintojen nousu on.
Keskustelu energian hinnasta on pulpauttanut pintaan myös kotimaisen ikuisuusaiheen eli Suomen riippuvuuden Venäjän energiasta.
Klassinen kieli- ja mielikuva asiasta on, että jos Vladimir Putin vääntää hanan kiinni, niin Suomessa tulee kylmä. Venäjän pelätään myös pystyvän kiristämään Suomea energiatoimituksia rajoittamalla.
SUOMEN riippuvuus Venäjän toimittamasta fossiilisesta energiasta on myytti, joka on syytä murtaa.
Suomi on riippuvainen tuontienergiasta, mutta Suomi ei ole riippuvainen juuri Venäjältä tuodusta energiasta. Suomalaiset lämpökattilat eivät kysy ulkomailta tuodun öljyn, kaasun tai hiilen passia.
Päällisin puolin näyttää kyllä siltä, että Suomi olisi erittäin riippuvainen venäläisestä energiasta. Suomen energiantuonnin arvosta 60–65 prosenttia tulee Venäjältä. Raakaöljystä Venäjältä tulee lähes 90 prosenttia.
Lukujen taakse kätkeytyy kuitenkin toisenlainen todellisuus.
USEIN energiariippuvuuden absoluuttisena mittarina käytetään raakaöljyä ja öljytuotteita, joiden tuonnin arvo Venäjältä oli vuonna 2019 noin 4,5 miljardia euroa.
Venäjältä tuotu suuri öljymäärä johtuu kuitenkin siitä, että suomalainen Neste on erikoistunut juuri venäläisen raakaöljyn jalostamiseen. Yhtä hyvin öljyä voitaisiin tuoda jostain aivan muualta. Jos Venäjän tuonti katkeaisi, varmasti tuotaisiinkin.
Hiiltä koskee oikeastaan sama kuin öljyä. Venäjältä lastin hakeneet hiililaivat ovat täyttäneet tänä syksynäkin Helsingin Salmisaaren voimalaa, mutta aivan hyvin alukset olisivat voineet tulla muualtakin.
Hiilestä ja maailman meriä kiertävistä hiililaivoista ei ole pulaa. Kaiken lisäksi hiilen käytöstä ollaan Suomessa luopumassa.
USEIN varoittavana esimerkkinä on käytetty sitä, että Suomen maakaasusta 100 prosenttia tuodaan Venäjältä. Asiasta on oltu huolissaan Brysseliä myöten.
Maakaasuriippuvuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta, kun tutkii tilastoa tarkemmin: maakaasun osuus Suomen energiankulutuksesta on vain noin kuusi prosenttia.
Kuusi prosenttia on tietysti paljon sekin, mutta mistään riippuvuudesta ei voida puhua.
Runsas puolet Suomen maakaasun kulutuksesta menee teollisuuteen ja vajaa puolet yhdyskuntien sähkön ja lämmön tuotantoon, kuten esimerkiksi Helsingin Vuosaaren voimaloihin.
SUOMESSA kotitaloudet käyttävät tuodusta kaasusta hyvin vähän, keskimäärin vain noin prosentin verran.
Kaasua kuluttavat kotitaloudet ja asuinrakennukset ovat niin sanottuja suojattuja asiakkaita. Niitä varten on olemassa erikoisjärjestely Venäjän kaasutoimitusten katkeamisen varalta.
Suojattuja asiakkaita varten oli Porvoossa aiemmin varalla maakaasua korvaavaa kaasua eli ilmapropaania tuottava laitos. Nesteytetyn maakaasun (lng) tultua markkinoille, on laitos poistettu käytöstä.
Poriin ja Tornioon on viime vuosikymmenellä rakennettu nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalit. Nykyisen varasuunnitelman mukaan Venäjän kaasutoimitusten keskeytyessä nesteytettyä maakaasua kuljetettaisiin maitse Mäntsälään. Siellä se kaasuksi muutettuna siirrettäisiin putkiverkostoon kotitalouksien tarpeeseen.
Haminaan on rakenteilla myös Suomen kolmas lng-terminaali. Sieltä pystytään pian siirtämään maakaasua suoraan putkiverkkoon.
MAAKAASUN toimitusvarmuudessa on juuri tapahtunut ja tapahtumassa muutenkin isoja muutoksia.
Vajaat kaksi vuotta sitten valmistui Suomen ja Viron välille pääosin EU:n rahoittama kaasuputki, joka yhdistää Suomen Baltian kaasuverkkoon. Sitä kautta tuli viime vuonna jo kolmannes Suomessa käytetystä maakaasusta.
Viron kautta Suomesta on yhteys Latviassa olevaan jättimäiseen kaasuvarastoon, johon mahtuu kerralla saman verran kaasua kuin on koko Suomen vuoden maakaasun kulutus.
Liettuan Klaipedassa on myös suuri lng-terminaali, jota kautta voidaan tuoda kaasua Baltian putkiverkkoon. Se on yhteydessä globaaleihin kaasumarkkinoihin.
Ensi vuonna otetaan lisäksi käyttöön Puolan ja Liettuan välinen uusi kaasuputki, jonka jälkeen Suomi on yhteydessä Keski-Euroopan kaasumarkkinoihin. Tulevaisuudessa kaasua saattaa tulla jopa Norjan kaasukentiltä.
Energiaviraston vajaa vuosi sitten julkaiseman kaasun toimitusvarmuutta koskevan raportin mukaan maakaasun kulutuksesta suurin osa onkin korvattavissa nopeasti vaihtoehtoisilla energiamuodoilla tai siirtymällä korvaavan polttoaineen käyttöön.
Kotimaisessa julkisessa keskustelussa ei ole aina ymmärretty pitää erillään sitä, että Suomi ja Keski-Eurooppa ovat kaasun käytön suhteen aivan eri tilanteessa.
SUOMESSA on oltu aina varpaillaan, ettei oltaisi liian riippuvaisia Neuvostoliiton tai Venäjän toimituksista. Erilaisia varajärjestelyjä on suunniteltu, rakennettu ja ylläpidetty... "
Taustaa artikkeli By Jarmo Huhtanen, HS 7.10.2021, sivu A20:
"ENERGIAN hintojen kallistuminen on noussut tänä syksynä yhdeksi Euroopan tärkeimmistä puheenaiheista. Ensi talvea odotetaan jopa pelokkaina, koska kukaan ei tiedä, kuinka rajua hintojen nousu on.
Keskustelu energian hinnasta on pulpauttanut pintaan myös kotimaisen ikuisuusaiheen eli Suomen riippuvuuden Venäjän energiasta.
Klassinen kieli- ja mielikuva asiasta on, että jos Vladimir Putin vääntää hanan kiinni, niin Suomessa tulee kylmä. Venäjän pelätään myös pystyvän kiristämään Suomea energiatoimituksia rajoittamalla.
SUOMEN riippuvuus Venäjän toimittamasta fossiilisesta energiasta on myytti, joka on syytä murtaa.
Suomi on riippuvainen tuontienergiasta, mutta Suomi ei ole riippuvainen juuri Venäjältä tuodusta energiasta. Suomalaiset lämpökattilat eivät kysy ulkomailta tuodun öljyn, kaasun tai hiilen passia.
Päällisin puolin näyttää kyllä siltä, että Suomi olisi erittäin riippuvainen venäläisestä energiasta. Suomen energiantuonnin arvosta 60–65 prosenttia tulee Venäjältä. Raakaöljystä Venäjältä tulee lähes 90 prosenttia.
Lukujen taakse kätkeytyy kuitenkin toisenlainen todellisuus.
USEIN energiariippuvuuden absoluuttisena mittarina käytetään raakaöljyä ja öljytuotteita, joiden tuonnin arvo Venäjältä oli vuonna 2019 noin 4,5 miljardia euroa.
Venäjältä tuotu suuri öljymäärä johtuu kuitenkin siitä, että suomalainen Neste on erikoistunut juuri venäläisen raakaöljyn jalostamiseen. Yhtä hyvin öljyä voitaisiin tuoda jostain aivan muualta. Jos Venäjän tuonti katkeaisi, varmasti tuotaisiinkin.
Hiiltä koskee oikeastaan sama kuin öljyä. Venäjältä lastin hakeneet hiililaivat ovat täyttäneet tänä syksynäkin Helsingin Salmisaaren voimalaa, mutta aivan hyvin alukset olisivat voineet tulla muualtakin.
Hiilestä ja maailman meriä kiertävistä hiililaivoista ei ole pulaa. Kaiken lisäksi hiilen käytöstä ollaan Suomessa luopumassa.
USEIN varoittavana esimerkkinä on käytetty sitä, että Suomen maakaasusta 100 prosenttia tuodaan Venäjältä. Asiasta on oltu huolissaan Brysseliä myöten.
Maakaasuriippuvuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta, kun tutkii tilastoa tarkemmin: maakaasun osuus Suomen energiankulutuksesta on vain noin kuusi prosenttia.
Kuusi prosenttia on tietysti paljon sekin, mutta mistään riippuvuudesta ei voida puhua.
Runsas puolet Suomen maakaasun kulutuksesta menee teollisuuteen ja vajaa puolet yhdyskuntien sähkön ja lämmön tuotantoon, kuten esimerkiksi Helsingin Vuosaaren voimaloihin.
SUOMESSA kotitaloudet käyttävät tuodusta kaasusta hyvin vähän, keskimäärin vain noin prosentin verran.
Kaasua kuluttavat kotitaloudet ja asuinrakennukset ovat niin sanottuja suojattuja asiakkaita. Niitä varten on olemassa erikoisjärjestely Venäjän kaasutoimitusten katkeamisen varalta.
Suojattuja asiakkaita varten oli Porvoossa aiemmin varalla maakaasua korvaavaa kaasua eli ilmapropaania tuottava laitos. Nesteytetyn maakaasun (lng) tultua markkinoille, on laitos poistettu käytöstä.
Poriin ja Tornioon on viime vuosikymmenellä rakennettu nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalit. Nykyisen varasuunnitelman mukaan Venäjän kaasutoimitusten keskeytyessä nesteytettyä maakaasua kuljetettaisiin maitse Mäntsälään. Siellä se kaasuksi muutettuna siirrettäisiin putkiverkostoon kotitalouksien tarpeeseen.
Haminaan on rakenteilla myös Suomen kolmas lng-terminaali. Sieltä pystytään pian siirtämään maakaasua suoraan putkiverkkoon.
MAAKAASUN toimitusvarmuudessa on juuri tapahtunut ja tapahtumassa muutenkin isoja muutoksia.
Vajaat kaksi vuotta sitten valmistui Suomen ja Viron välille pääosin EU:n rahoittama kaasuputki, joka yhdistää Suomen Baltian kaasuverkkoon. Sitä kautta tuli viime vuonna jo kolmannes Suomessa käytetystä maakaasusta.
Viron kautta Suomesta on yhteys Latviassa olevaan jättimäiseen kaasuvarastoon, johon mahtuu kerralla saman verran kaasua kuin on koko Suomen vuoden maakaasun kulutus.
Liettuan Klaipedassa on myös suuri lng-terminaali, jota kautta voidaan tuoda kaasua Baltian putkiverkkoon. Se on yhteydessä globaaleihin kaasumarkkinoihin.
Ensi vuonna otetaan lisäksi käyttöön Puolan ja Liettuan välinen uusi kaasuputki, jonka jälkeen Suomi on yhteydessä Keski-Euroopan kaasumarkkinoihin. Tulevaisuudessa kaasua saattaa tulla jopa Norjan kaasukentiltä.
Energiaviraston vajaa vuosi sitten julkaiseman kaasun toimitusvarmuutta koskevan raportin mukaan maakaasun kulutuksesta suurin osa onkin korvattavissa nopeasti vaihtoehtoisilla energiamuodoilla tai siirtymällä korvaavan polttoaineen käyttöön.
Kotimaisessa julkisessa keskustelussa ei ole aina ymmärretty pitää erillään sitä, että Suomi ja Keski-Eurooppa ovat kaasun käytön suhteen aivan eri tilanteessa.
SUOMESSA on oltu aina varpaillaan, ettei oltaisi liian riippuvaisia Neuvostoliiton tai Venäjän toimituksista. Erilaisia varajärjestelyjä on suunniteltu, rakennettu ja ylläpidetty... "
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.