Niin, ihmettelen vähän mitä itselleni on tapahtunut. Kuten otsikkokin kertoo, en pysty enää rakastumaan. Oikeastaan en edes ihastumaan. Parikymppisenä tätä tapahtui jatkuvasti. Nyt siitä on varmaan 15 vuotta kun viimeksi olen rakastunut kehenkään.
Toisaalta, olen fine tämän asian suhteen. En kaipaa ketään vierelleni ja ns kotia jakamaan. Takana on jo yksi 10v avioliiitto lapsineen. Eli se on koettu ja lapsien teostakaan ei tarvitse enää huolehtia.
Lähinnä mietin sitä mistä tämä ihastumattomuus nykyisin johtuu? Ero 20v takaiseen tunne-elämään on valtava. Täyttikö tuo avioliitto parisuhdekiintiöni? Onko maha täysi. Vai tasoittaako ikä tunneryöppyjä? Tästä itse asiassa olen varma, että kyllä, mutta onko mahdollista ettei enää lainkaan voi rakastua...
Minulla on tässä ollut joitain lyhyempiä suhteita. Mukavien ja ulkoisesti kauniiden naisten kanssa. Olen varma, että aikoinaan olisin rakastunut heihin. Olen nytkin yrittänyt antaa heille ja itselleni mahdollisuuden. Siitäkin huolimatta, että käytännössä olen tiennyt tilanteen toivottomaksi. Rakastuminen ei vaan onnistu. Eikä tässä ole kyse siitä etteikö muka sitä oikeaa olisi tullut vastaan. Siis oikeasti tätä on kestänyt yli 15 vuotta eikä se ole ollut edes lähellä.
Kohtalotovereita?
Toisaalta, olen fine tämän asian suhteen. En kaipaa ketään vierelleni ja ns kotia jakamaan. Takana on jo yksi 10v avioliiitto lapsineen. Eli se on koettu ja lapsien teostakaan ei tarvitse enää huolehtia.
Lähinnä mietin sitä mistä tämä ihastumattomuus nykyisin johtuu? Ero 20v takaiseen tunne-elämään on valtava. Täyttikö tuo avioliitto parisuhdekiintiöni? Onko maha täysi. Vai tasoittaako ikä tunneryöppyjä? Tästä itse asiassa olen varma, että kyllä, mutta onko mahdollista ettei enää lainkaan voi rakastua...
Minulla on tässä ollut joitain lyhyempiä suhteita. Mukavien ja ulkoisesti kauniiden naisten kanssa. Olen varma, että aikoinaan olisin rakastunut heihin. Olen nytkin yrittänyt antaa heille ja itselleni mahdollisuuden. Siitäkin huolimatta, että käytännössä olen tiennyt tilanteen toivottomaksi. Rakastuminen ei vaan onnistu. Eikä tässä ole kyse siitä etteikö muka sitä oikeaa olisi tullut vastaan. Siis oikeasti tätä on kestänyt yli 15 vuotta eikä se ole ollut edes lähellä.
Kohtalotovereita?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Et ole yksin tuntemustesi kanssa. Ole tyytyväinen olemassa olevasta, itsellä ei ole jälkikasvua, olisin todennäköisesti onnellisempi jos olisi? Voi vain olettaa näin. Olen itsekin menettänyt jo uskon löytää mieleinen nainen rinnalle?
Vaikea rakastua toiseen, jollei rakasta itseään riittävästi? Ehkä se on niin sitten? Itse olen 50 ikäinen eli jo ehtoo puolella elämänkaaressa. Nautintoa ja elämäniloa parempi löytää harrasteista ym.
Huonoa suhdettakaan ei halua kokea tässä vaiheessa elämää, siksi parempi olla varautunut enemmän kuin toiveikas tulevaan. Ensivaikutelma pettänyt sen verran usein, ettei halua koittaa onneaan enää, jollei ole varmuutta paremmasta?
Tuommoinen voi yleensä johtua sisäisistä traumoista, yleisestä kylmyydestä ihmisten kesken tai hyvin usein erilaisista synneistä. Ihmisen tulee tehdä parannus ja kääntyä Jeesukseen puoleen. Näin Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämeen Pyhän Hengen kautta. Älä menetä toivoa, Jumala on armollinen!
“Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. ” Johannes 13:34
https://jeesusonherraturku.wordpress.com/2021/07/06/kutsu-jumalan-armon-ja-rakkauden-tielle/
Mielestäni et ole vain tavannut riittävän kiinnostavia naisia. Liikutko ihmisten ilmoilla? Vai onko elämä vain työtä ja kotona istumista? Ihastumista tapahtuu, kun on tarpeeksi virikkeitä. Omasta kunnosta kannattaa huolehtia. Voi olla että testosteronitasot ovat romahtaneet? Laihduta ja lähde harrastamaan jotakin kivaa lajia.
Ihastumiseen vaikuttaa myös naisten käytös ja olemus. Ei kylmiin ja koppaviin ihastu, vaikka muuten olisivat maailman kauneimpia.
Vähän samalla asenteella ollut pettymysten jälkeen, urheilen paljon. Arvioin määrän olevan 10 tuntia/ vko. Eri lajeja, myös ulkoilen paljon eli aktiivinen liikkuja olen. Kohtaamisia ollut vain vähän, sellaisia joihin olisin voinut jollain tasolla reakoida?
Harvemmat Suomen naiset muuta enää ovat ja jos/kun ovat niin varattuja. Ei kiinnosta kuin yksi. Katselkaa ulkomaalaisia naisia. Parempia usein tasoltaankin.
Täällä sama juttu. Ehkä se minun tapauksessani johtuu runsaista ikävistä kokemuksista, mutta näin on ihan hyvä. Draama on loppunut ja elämässä on tilaa keskittyä omiin juttuihinsa. Mutta ihastuminen... En näe enää kenessäkään miehessä mitään sellaista, joka saisi hormonit hyrräämään. Toisaalta se on vapauttavaa. Kaikki ovat muuttuneet ihmisiksi, joilla nyt vaan sattuu olemaan erilaisia sukupuolia. Välillä iskee suru, mutta eihän itseään väkisin pakottamalla saa ihastumaan. Eihän se ole edes mikään kansalaisvelvollisuus tai korjattava sairaus, vaikka tuossa edellä pari kommentoijaa yritti sellaista välittää.
Kärsimys on tiemme
Eihän se mitenkään yrittämällä edes tapahdu. Omalla kohdallani, meni pitkään kun en edes ajatellut asiaa sen ihmeemmin. Elin vain ja tein normaaleita arkisia asioita. Ihasuminen tapahtuu, jos tapahtuu, sopivan (oikean) kohteen tullessa vastaan. Ei sitä mieti etukäteen, eikä voi ennustaa. Ehkä tästäkin on erilaisia näkemyksiä, mutta useinmiten se on näin. Eri asia kokonaan, ihastuuko kohde ihan samalla tavalla, taikka ollenkaan, vai jääkö yksipuoliseksi.
Eli ihastuit lopulta,ä? Haavekuva vai todella?
Ihastuin todella tyttöön, jonka olen nähnyt viimeksi vuonna 2019.
Huvittavia nämä vastailijat, kun tulevat sivusta vastaamaan toisen puolesta. Ei ollut minulta tämä vastaus...
13:18
Ihastuin tietenkin ihan tosissaan... Se oli ihan molemmin puolista silmiin tuijottelua. Sääli ettei sitten tultu edes kavereiksi, millään tasolla. Meni omat asiat ihan päin peetä sen jälkeen.
Onko teillä ollut paljon irtosuhteita?
Sama täällä. Rakastan toki lapsiani ja vanhempiani, mutta en kykene enää romanttiseen rakkauteen.
Huonot kokemukset syö uskoa ja toivoakin paremmasta. Moni kakku päältä kaunis. Huono maku ei synnytä nautintoa. Näitä, kun kokee liikaa, katoaa tunne hyvästä. Rakkaus on tunnetta ja toisen hyväksyntää, mut rajat, kun tulee vastaan turhan usein, katoaa luotto uskoa hyvään.
En minäkään ja miksi pitäisi? Minkä hiton takia pitäisi🤷♀️
Samaa mieltä, miksi pitäisi.
Liikaa pettymyksiä. En pysty enkä halua enää.