Sinäkin taidat olla vain yksi addiktioistani, jotten joutuisi katsoman omaa itseäni liian tarkkaan. Jotenkin olet varmasti jotain muutakin minulle. Peili.
Pakokeinoja on ollut lukemattomia. Kaikki vaan tuntuu vähän suorittamiselta taas, enkä löydä lepoa. Haen oikeutusta elämääni sitä kautta, että olen jollain lailla hyödyllinen. Ja se työ, minkä parissa touhuan tällä hetkellä, on langennut jostain. En voi lopettaa sitä, vaikkei siitä mitään välitöntä palkkiota seuraa. Maksan tavallaan myös velkaa.
Yritän tehdä osaltani hyvää, ettei maailma tuntuisi ihan niin pahalta paikalta. Tai siis on tehtävä, koska asiat ympärillä ahdistavat muuten liikaa. Kysyin läheiseltä ihmiseltä, koska me alamme elämään. Hän vastasi, että meidän kohdalta elämä on jo ohi. Meneehän se näinkin, enkä ole yksin.
Ihmissuhteet jää pinnalliseksi, koska en jaksa miellyttää enää ketään, ainakaan kovin pitkään. Ihan hyviä ihmissuhteita on syntynyt, ehkä parempia, kuin aikoihin. Mutta jonkinlaiseen kaupankäyntiin nekin perustuu. Joudun todistamaan jatkuvasti oman riittävyyteni, jotta kelpaisin. Tai siltä tuntuu.
Tässä kohtaa vaikuttaisi siltä, että on vaikea aloittaa alusta. Joskus pystyin luomaan nahkani ja aloittamaan aina jotain uutta. Nyt ei oikein enää huvita ja taas on vanha tuttu levottomuus vallannut koko olemuksen.
Nyt en halua enää sekoittaa päätäni, silläkin pärjäsin aika pitkään. Se on jättänyt jälkensä. En osaa auttaa itseäni, enkä oikeastaan pyytää mistään apuakaan. Olen vaan, en haaveile mistään, elän päivän kerrallaan. Välillä kun jää ylimääräistä aikaa ja väsyttääkin, romahdan. Ehkä huomenna jaksan ideoida jotain uutta. Tai sitten en.
Pakokeinoja on ollut lukemattomia. Kaikki vaan tuntuu vähän suorittamiselta taas, enkä löydä lepoa. Haen oikeutusta elämääni sitä kautta, että olen jollain lailla hyödyllinen. Ja se työ, minkä parissa touhuan tällä hetkellä, on langennut jostain. En voi lopettaa sitä, vaikkei siitä mitään välitöntä palkkiota seuraa. Maksan tavallaan myös velkaa.
Yritän tehdä osaltani hyvää, ettei maailma tuntuisi ihan niin pahalta paikalta. Tai siis on tehtävä, koska asiat ympärillä ahdistavat muuten liikaa. Kysyin läheiseltä ihmiseltä, koska me alamme elämään. Hän vastasi, että meidän kohdalta elämä on jo ohi. Meneehän se näinkin, enkä ole yksin.
Ihmissuhteet jää pinnalliseksi, koska en jaksa miellyttää enää ketään, ainakaan kovin pitkään. Ihan hyviä ihmissuhteita on syntynyt, ehkä parempia, kuin aikoihin. Mutta jonkinlaiseen kaupankäyntiin nekin perustuu. Joudun todistamaan jatkuvasti oman riittävyyteni, jotta kelpaisin. Tai siltä tuntuu.
Tässä kohtaa vaikuttaisi siltä, että on vaikea aloittaa alusta. Joskus pystyin luomaan nahkani ja aloittamaan aina jotain uutta. Nyt ei oikein enää huvita ja taas on vanha tuttu levottomuus vallannut koko olemuksen.
Nyt en halua enää sekoittaa päätäni, silläkin pärjäsin aika pitkään. Se on jättänyt jälkensä. En osaa auttaa itseäni, enkä oikeastaan pyytää mistään apuakaan. Olen vaan, en haaveile mistään, elän päivän kerrallaan. Välillä kun jää ylimääräistä aikaa ja väsyttääkin, romahdan. Ehkä huomenna jaksan ideoida jotain uutta. Tai sitten en.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan kuin tuntisin sinut.
Mitä addiktioita sinulla on?
Kutakuinkin samoin mullakin. Paitsi etten ole hyödyllinen enkä edes jaksa olla. Enkä ole varsinaisesti addiktoituvaa sorttia. Kaikenlaista pakoa on sen sijaan tullut kokeiltua.
Sellainen työ kävisi, joka ei alkaisi ottamaan joka päivä päähän eri syistä. Epäilen vaan, ettei sellaista ole olemassakaan. Itse maksan velkaani olemalla avulias ja ystävällinen muille. Tai ainakin hyvitän menneitä pahoja tekojani. En kyllä siinäkään aina onnistu. Elämä, jos sitä olikaan, on ollut ohi jo kauan sitten.