Maladaptive daydreaming, saatana, kristinusko - ufoja unohtamatta

Maladaptive daydreaming, suomeksi pakonomaista haaveilua pidetään mielen toimintahäiriönä, ja sille on määritelty joukko tunnusmerkkejäkin joiden avulla se voidaan nimetä potilaan sairaudeksi.

Toivottavasti päiväunelmointia sinänsä ei pidetä sairautena, vaan kontrollin puutetta sen suhteen.

Kun tuota kirjaa lueskelee niin piankin ymmärtää että kyseessä on jotain muuta kuin haaveilu. Danica on kohdannut muukalaisia ja muita olentoja 'haaveillessaan', jotkut ystävällisiä jotkut ei, keskustellut heidän kanssaan, kamppaillut heidän kanssaan ja sen sellaista. Hänen kohtaamisensa olentojen kanssa ovat tositapahtumia jossain toisessa maailmassa kuin meidän tuntemamme materiaalinen maailma.

Kiva, mutta entä sitten?

Curt Jaimungal haastattelee australialaista toimittajaa Ross Coulthartia.
Kohdasta 2:07:00 -alkaen varsin mielenkiintoista arviointia.
Kannattaa katsoa koko rapiat kolme tuntia, jos kielitaito riittää, sillä Coulthart on todellinen journalisti, joka ei annettua informaatiota purematta niele, vaikka avoin sille onkin.
Oikea asenne, ensin tutkitaan tarkkaan, ja sitten katsotaan millaisia ovat jyvät, kun akanat on siivottu tieltä pois.

ttps://www.youtube.com/watch?v=JM3kxeU_oDE

UFO- ja muukalaiskohtaamiset voivat tutkimuksien mukaan aiheuttaa ihmisille psyykkisiä jälkiseurauksia. Erilaiset henkiset ja psykkiset ilmiöt ilmaantuvat heidän elämäänsä.

Danikan kirjan perusteella voisi ajatella että elämä tiiviissä kosketuksessa uskonnolliseen yhteisöön aiheuttaa sekin erilaisten henkisten ja psyykkisten ilmiöiden ilmaantumisen ihmisten elämään.

Taidan olla sitä mieltä että kokemusten myötä ei kuitenkaan tule ymmärrystä tai selitystä kokemusten suhteen. Kukin tulkitsee ja selittää ne oman maailmakuvansa puitteissa. Tulossa onkin mielenkiintoinen sekoomuksen ajanjakso kun me aloitamme kohtaamiset muuukalaispoppoiden kanssa.

Miten saatana ja malasaptive daydreaming liitryy toisiinsa? 💀